SKP vastustaa hyökkäystä Libyaan

Suomen kommunistinen puolue tukee libyalaisten vaatimuksia demokratiasta ja vastustaa Yhdysvaltojen, Naton ja EU:n piirissä esitettyä sotilaallista interventiota Libyaan. SKP tuomitsee Libyan johdon väkivallan mielenosoittajia vastaan ja varoittaa, että Kadaffin hallinto voi käyttää sotilaallista uhkaa perusteluna entistä kovemmille otteille kansalaisia vastaan.

SKP arvostelee Yhdysvaltojen ja EU:n johtajia kaksinaamaisuudesta näiden arvostellessa ihmisoikeuksien loukkauksia, joihin syyllistyvät samat epädemokraattiset hallitukset, joita USA ja EU ovat tukeneen vuosikausia. Öljy ja asekauppa ovat sivuuttaneet USA:n ja EU:n politiikassa humanitaariset tekijät.

Samalla SKP tuomitsee väkivallan, jota vallanpitäjät käyttävät myös Irakissa, Iranissa, Jemenissä ja monis-sa muissa maissa kansalaisten protestien ja uudistusvaatimusten tukahduttamiseksi. SKP ilmaisee solidaarisuutensa arabimaiden kansanliikkeiden vaatimuksille kansalaisten poliittisten, sosiaalisten ja muiden perusoikeuksien toteuttamiseksi ja näiden maiden vapauttamiseksi riistosta ja sorrosta.

SKP:n poliittinen toimikunta: Tuki Egyptin kansannousun vaatimuksille demokratiasta

Suomen kommunistisen puolueen poliittinen toimikunta ilmaisee solidaarisuutensa Egyptin työläisten, nuorison ja laajojen kansanliikkeiden kamppailulle Hosni Mubarakin epädemokraattisen hallinnon kaatamiseksi ja tien avaamiseksi todellisille demokraattisille uudistuksille. Samalla poliittinen toimikunta vaatii Egyptin poliisivoimia, armeijaa ja muita viranomaisia kunnioittamaan kansan tahtoa ja pidättäytymään väkivallasta.

Egyptin ja tätä ennen Tunisian kansannousut osoittavat, että alistetussa asemassa olevat voivat joukkovoimallaan aikaansaada suuria muutoksia ja tehdä historiaa. Nuorison ja opiskelijoiden ohella tässä on ratkaisevan tärkeä merkitys ammattiyhdistysliikkeellä ja vuosikymmenien ajan vaikeissa oloissa toimineilla vasemmistovoimilla, kuten Egyptin kommunistisella puolueella.

Presidentti Mubarakin 30 vuotta johtama autoritaarinen ja korruptoitunut hallinto on alistanut kansalaisia epäoikeudenmukaisuuteen ja imperialististen valtojen politiikan tukemiseen. Kansalaiset ovat oikeutetusti saaneet siitä tarpeekseen.

Vuosikymmeniä Hosni Mubarakin ja Ben Alin kaltaisia johtajia tukeneiden USA:n ja EU:n johtajien nyt antamat lausunnot ovat tekopyhä yritys pestä käsiä vastuusta, joka heillä itsellään on köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisänneestä politiikasta. Myös Suomen hallitus on ollut mukana tukemassa näitä hallitsijoita liittolaisina ns. terrorismin vastaisessa sodassa.

SKP:n poliittinen toimikunta toivoo, että Egyptin kansan massiivisilla mielenosoituksilla ilmaisema tahto toteutuu ja maahan muodostetaan uusi demokraattinen hallinto, joka turvaa kansalaisten tasavertaiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet. Tulokset tässä kamppailussa ovat tärkeitä laajemminkin työväenliikkeen ja kansainvälisen kehityksen kannalta.

Sanojen valtiaat

Olen jo pitkään ollut vihainen siitä, että meiltä on varastettu sana "vapaus." Sen ryöstäneet pääomien etupiirit ovat liimanneet siihen merkityksiä, joita sillä ei ole. Vapaudesta on tullut pääoman vapautta - vapautta rajattomasti liikkua, vapautta ahneesti kahmia kaikki omaan laariin - piittaamattomuuden ja röyhkeyden vapautta. Mutta ei meidän vapauttamme. Kuinka voimme elää ihmisinä maailmassa, missä vapaudesta on tullut kapitalismin synonyymi?

Olen pitkään ollut murheellinen siitä, että meiltä on viety sana "arvo." Se esiintyy nykyisin trendikkäästi samoissa lauseissa muiden aikamme huippusanojen, kuten osakkeiden, kurssien, optioiden ja salkkujen kanssa. Se on muuttunut abstraktista ominaisuudesta kylmässä rahassa laskettavaksi, helposti määriteltäväksi - yksioikoiseksi. Ja sen mukana ovat muuttuneet sellaiset sanat kuin "itseisarvo" ja "ihmisarvo" rahassa määriteltäviksi suureiksi.

Ystävät, puolestamme on määritelty suuri joukko sanoja. Onni, vakaus, rauha, tasavertaisuus - kaikki nämä meille kuuluvat sanat ovat karanneet rattaiksi kapitalismia tuottavaan puheeseen. Kun onni on sitä, että on enemmän rahaa, kuin naapurilla. Kun vakauden ehto on rajaton kasvu, rajattoman ahneuden ruokkiminen. Kun rauha tarkoittaa väkivaltaa omien silmien ja oman median kantaman ulkopuolella. Mitä silloin voi puhe ihmisyydestä, ystävyydestä ja elämän arvokkuudesta tarkoittaa? Tarkoittaako se silloin mitään?

Ja tarkoittaako demokratia todella EU:n byrokratiaa? Tarkoittaako edustuksellisuus todella valittujen edustajien oikeutta ylimielisesti ohittaa kansalaismielipide mennen tullen? Onko ainoaa mahdollista kansainvälisyyttä riistäjän rautaisella otteella määrittelemä uusliberalismi?

Kyse on lopulta meistä ja meidän sanoistamme. Kyse on siitä, mitä me hyväksymme, millä sanoilla ja missä yhteyksissä puhumme, kirjoitamme, laulamme. Minä vaadin takaisin rauhan ja vaurauden! Julistan yhteiseksi omaisuudeksi demokratian ja arvon! Vaadin keskustelua edustuksellisuuden ja vakauden merkityksestä!

Sanat määrittävät, rajoittavat ja rakentavat maailmamme, siksi meidän on oltava omien sanojemme valtiaita. Siksi meidän on määriteltävä millä sanoilla meidän maailmamme rakentuu. Vaikka ahneuden sanat rakentavat vaurautta harvojen taskuihin, ihmisen, elämän ja elävän maailman ne köyhdyttävät pelkiksi resursseiksi. Ennen kuin voi valloittaa maailman, täytyy ottaa haltuun kieli, joka sitä määrittää.