Riitta Tynjä: JYVÄSKYLÄN PALVELUSETELIPÄÄTÖS PERUSTUI VIRHEELLISIIN LASKELMIIN

Jyväskylässä on tänä vuonna päätetty lisätä palveluseteleiden käyttöä useissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Yhtenä perusteluna on esitetty kaupungin työntekijän kalliimpaa tuntikustannusta yksityiseen palveluntuottajaan verrattuna. Kaupungin työntekijät, kuntalaiset ja useat päättäjät ovat kyseenalaistaneet kotihoidon laskelmat ja vaatineet niiden julkista avaamista. Tämän johdosta esitin asiaa koskevan valtuustokysymyksen, johon 11.4. vastasi apulaiskaupunginjohtaja Pekka Utriainen.

Vastauksessaan Utriainen totesi, että palvelusetelien kohdalla ”on haluttu vaihtoehtoisia tuotantomuotoja, ei niinkään keskitytty hintaan”. Hänen mukaansa kunnallisen puolen ja yksityisen palvelun vertailukelpoisuus on vaikeaa, koska ”ei voida tarkkaan tietää, miten yksityinen puoli voi tuottaa palvelun halvemmin”. Kuitenkin päätöksenteossa ratkaisevana kriteerinä on ollut juuri palvelujen hinta.  Utriainen arveli, että kuntapuolella on enemmän sairauspoissaoloja, asiakasasioiden kirjaamista ja logistisia kustannuksia. Hän arveli myös työntekijöiden ikärakenteen poikkeavan toisistaan yksityisen puolen eduksi. Kustannuksista noin 90 prosenttia on henkilöstömenoja.

Utriaisen esittelemistä laskelmista kävi ilmi olennaisin seikka, jolla oman työntekijän tuntikustannus on saatu korkeaksi – viimeisimpien laskelmien mukaan se on jopa 63.78 euroa. Kustannuksia ei ole jaettu kokonaistyöajalla kuten olisi tietenkin pitänyt tehdä. Utriaisen laskelmissa käytetään työaikana vain sitä aikaa, jonka työntekijä konkreettisesti on asiakkaan kotona. Mutta kun työntekijän pitää esimerkiksi raportoida ja tietysti kulkea asiakkaan luota toisen luo, näitä ei tässä mallissa lasketa työajaksi lainkaan. Kokonaistyöajasta vähennetään myös ansaitut lomat ja puhutaan ns. teoreettisesta vuosityöajasta, josta sitten vain noin puoleen kohdistetaan kaikki kustannukset. Tämä on ennenkuulumatonta ja selkeän tarkoitushakuista.

Kun kokonaiskustannukset jaetaan koko työajalla, kuten kuuluisi, tuntikustannukseksi saadaan hieman yli 20 euroa. Tällä summalla kaupungin oman työntekijän työpanos on selkeästi taloudellisesti edullisempi kuin yksityisen. Tehty päätös palveluseteleistä perustuu virheellisiin kustannuslaskelmiin.

Eri yhteyksissä poliitikot ovat todenneet virkamiesten tekevän laskelmia virkavastuulla, joihin päättäjien on voitava luottaa. Kuka tässä kantaa vastuun?

Riitta Tynjä

kaupunginvaltuutettu, komm.

Yksipuolista kansainvälisyyttä

Viimeaikoina suurten puolueiden vaalikeskusteluissa, joihin nyt on otettu mukaan myös perussuomalaisten Timo Soini, on arvosteltu Suomen ulkopoliittisen linjan muuttuneen sisäänpäin, kun Suomi ei Nato-liittouman mukana lähettänyt muutamaa Hornettia tulittamaan Libyaa ja jotkut epäisänmaallisiksikin haukutut eivät halua tunkea kaikkia Suomen verovaroja Saksan ja muiden suurten EU-maiden pankkien tukemiseen. Hyökkäys Libyaan ei kuitenkaan ole kaikkien muidenkaan valtioiden suosiossa. Esimerkiksi itänaapurimme suhtautuu varsin kriittisesti, vaikka äänestikin vain tyhjää YK:n turvaneuvostossa. Venäjä on siis vain 1 esimerkki kriittisistä maista mutta fyysisesti meitä lähimpänä. Suomen osallisuutta hyökkäykseen vaativat haluavat selvästi, että Suomen on aktiivinen ulkopolitiikassaan vain tiettyyn suuntaan. EU:n vakuusrahaston tukeminenkin ja sen väittäminen ainoaksi isänmaalliseksi toiminnaksi on myös suuntautumista tiettyyn suuntaan. Ongelmathan johtuvat siitä, että jotkut maat ovat ottaneet itselleen erivapauden rikkoa nykyistä vakuussopimusta ja nyt nämä ongelmat sitten halutaan sosialisoida kaikkien euromaiden kansojen yhteisesti maksettaviksi. Portugali ei malttanut odottaa 11 päivää, että Suomessa olisi vaalit ehditty käydä. Kun Portugali pyysi takauksia, heti olivat Katainen ja Kiviniemi niitä lupaamassa ja Soini vastaavasti uhoamassa, että ainakaan perussuomalaiset eivät niitä ole myöntämässä. Katainen ja Kiviniemi puhuvat valikoitua totuutta, että takuujärjestelmässä mukanaolo on välttämätöntä, mutta se siis on totta vain Kataisen ja Kiviniemen toiveissa pelastaa röyhkeä riistokapitalismi. Kuka muu kuin Katainen ja Kiviniemi sitä kuitenkaan edes haluaa? Koko kapitalistisen järjestelmän uskottavuus on kriisissä. Tähän mennessä sijoittavat ovat voineet olla varmoja, että eurooppalaisille kapitalistisille valtioille lainatut rahat on turvassa, mutta nyt, kun yhä useampi vaatii vastuun jakamista muyös sijoittajille ja pankeille, kapitalistinen valtiokaan ei ole enää sijoituskohteena varma. Jos yksikin kapitalistinen valtio päästettäisiin konkurssiin, olisi se sitten pieni Islanti, Kreikka, Irlanti tai Portugali, koko kapitalistisen järjestelmän ideologinen uskottavuus romahtaisi. Siksi Katainen ja Kiviniemi huutavat Suomenkin velvollisuutta auttaa kriisimaita ja sitä kautta sijoittajia. SKP ei ole koskaan ollut mukana pelastamassa kapitalistisen riistotalouden uskottavuutta, vaan meidän linjanamme on aina ollut, että keinottelijat maksakoot itse kriisinsä. Meillä on ollut koko ajan vaihtoehto valmiina, jos riistokapitalismi romahtaa omaan mahdottomuuteensa.

Satu Simonen: Uusi suunta verouudistukselle

Verotus ei ole Suomessa oikeudenmukaista. Verotuloista enää noin seitsemän prosenttia kootaan veronmaksukyvyn mukaan valtion tuloveroilla. Siinä missä pienituloisiin raskaimmin kohdistuvia kunnallisia ja välillisiä veroja on kiristetty, on suurituloisten ja suuryhtiöiden pääomaverotusta sekä tuloverotusta kevennetty kansainvälisestikin arvioituna poikkeuksellisella tavalla porvari- ja demarihallitusten toimesta 90-luvun alkupuolelta lähtien. Tehdyt ratkaisut ovat kasvattaneet tuloeroja, heikentäneet ihmisten perusturvaa ja uhkaavat nyt julkisia peruspalveluja.

Suomen kommunistinen puolue esittää uutta suuntaa verouudistukselle. Esitämme, että henkilön kaikki tulot kuten palkka, eläke- ja pääomatulot lasketaan yhteen, ja tuloja verotetaan nousevan progressiivisen asteikon mukaan. Irtisanoudumme tasaverosta, joka suosii suurituloisia. Pienten osakeyhtiöiden yhteisövero tulee laskea ja suurten korottaa 27 prosenttiin.

Myös kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi. Samalla sen perusvähennys on nostettava 13 200 euroon eli vapautettava alle 1 150 euron kuukausitulot veroista. Yhteisöverokertymästä on tuloutettava kunnille 50 prosenttia.

Arvonlisäveroa ei saa korottaa. Varallisuusvero ja työnantajien KELA-maksu tulee palauttaa heti. Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudelle tulee määrätä yläraja ja suurituloisia suosivaa kotitalousvähennystä alentaa. Suurten perintöjen verotusta on kiristettävä. Tavanomainen asuminen pitää vapauttaa asteittain kiinteistöverosta.

Verotusta tulee kehittää ympäristöä suosivaan suuntaan. Turvetta on verotettava nykyistä ankarammin ja uraanipolttoaine pantava verolle. Veden, sähkön ja lämmön verotusta on kohdennettava kulutuksen mukaisesti minimikäyttöä suosivasti. Kannustamme energiansäästötalkoisiin. Voimayhtiöiden tulee maksaa päästökaupan ansiottomista tuotoista veroa valtiolle (Windfall). On korkea aika saattaa myös lentopolttoaine verolle.

Harmaan talouden veronkiertoa voidaan ehkäistä valvontaa tehostamalla ja kieltämällä nimetön sijoitustoiminta ja verojen siirto veroparatiiseihin. Pörssikaupalle on palautettava 0,5 prosentin varainsiirtovero. Lopuksi on otettava maailmanlaajuisesti valuutta- ja osakekaupassa käyttöön ns. rahoitusmarkkinavero.


Jyväskylässä 27.2.2011


Satu Simonen
Jyväskylä
eduskuntavaaliehdokas (komm.)


Lisätietoja Satu Simonen, p. 045 633 3245 tai satu.k.simonen@elisanet.fi.

SKP:n aloite naistenpäiväksi: Peruspalvelut pelastettava

Jo riittää leikkaaminen!

Suomen bruttokansantuote on kasvanut kymmenessä vuodessa 50 miljardia euroa. Se oli vuonna 2000 noin 130 miljardia ja nyt yli 180 miljardia euroa. Lisäys on yhtä suuri kuin valtion koko budjetti. Silti nykyiset eduskuntapuolueet valmistelevat jo vaalien jälkeen toteutettavia leikkauslistoja. Menojen leikkaaminen kohdistuu erityisesti kuntien järjestämiin vanhustenpalveluihin, terveydenhuoltoon ja muihin peruspalveluihin. Se uhkaa karsia lähipalveluja niin pienissä kuin suurissa kunnissa. Palvelujen keskittyminen vaikeuttaa etenkin vanhusten, lapsiperheiden, työttömien ja muiden pienituloisten tilannetta. Eriarvoisuus palveluissa lisääntyy. Samalla palvelujen keskittyminen lisää liikennettä ja sen ympäristöhaittoja.

”Sari Sairaanhoitajaa” huijattiin

Kun kunnissa karsitaan menoja, lisätään useimmiten naisten työtaakkaa. Suurin osa kuntien työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia. Lisäksi julkisten palvelujen heikentäminen lisää käy-tännössä etenkin naisten palkatonta työtä perheissä. Naisten työn arvoa poljetaan myös kun-ta-alan palkkaratkaisulla, joka merkitsee palkkatason reaalista alenemista. Kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen on pettänyt ennen edellisiä vaaleja antamansa lupaukset naisvaltaisten alojen palkkojen nostamisesta.

Sammon ryöstö

Miksi kuntien palveluista leikataan, vaikka Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan?

Erityisesti Kokoomus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kauppakamari haluavat lisää asiakkaita ja markkinoita yksityiselle bisnekselle. Ihmisten perusoikeudet halutaan alistaa yhä laajem-min kaupalliselle voitontavoittelulle. Tämä näkyy räikeästi esimerkiksi kuntien vanhainkotien lopettamisena samaan aikaan kun jopa samoihin tiloihin avataan yksityisiä palveluasuntoja, joissa ikäihmisiltä rahastetaan kaikesta. 1990-luvulla hallitukset yksityistivät suurimman osan valtionyrityksistä.

Nyt valmistellaan kansallisomaisuuden ryöstön toista vaihetta: kunnallisten palvelujen kilpai-luttamista ja yksityistämistä. Hallitukset ovat luoneet sille pohjaa supistamalla kuntien valtion-osuuksia ja muita tuloja 90-luvun alun jälkeen. Näillä päätöksillä on kuntien rahoitusta leikattu noin viidellä miljardilla eurolla. Palvelujen karsimista ja kilpailuttamista on vauhditettu myös kunta- ja palvelurakennemuutoksella. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat toteuttaneet sitä kunnissa karsimalla ja kilpailuttamalla monia palveluja. Ne aikovat jatkaa tätä linjaa vaalien jälkeen muun muassa lopettamalla jopa puolet kunnista ja keskittämällä päätösvaltaa pieneen piiriin.

SKP vaatii: Loppu leikkaamiselle ja yksityistämiselle!

Suomen kommunistinen puolue korostaa, että peruspalvelut – kuten lasten päivähoito, peruskoulu, terveysasema ja vanhustenpalvelut – ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia. Näitä oikeuksia on vahvistettava muun muassa säätämällä vanhuspalvelulaki, joka takaa kunnolliset palvelut.

Kuntiin pitää palkata lisää vakinaisia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnon palkka. Tämä on välttämätöntä palvelujen parantamiseksi, naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaami-seksi ja työolojen kohentamiseksi. Kunnissa ei pidä ottaa käyttöön valtionhallinnossa jo virheelliseksi osoittautunutta tuottavuusohjelmaa, jolla vähennetään ja hiostetaan työntekijöitä.

Kuntapalvelujen kilpailuttaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen on lopetettava. Lakisääteiset palvelut on turvattava pääsääntöisesti kuntien omina lähipalveluina. Kuntien valtion-osuuksia on nostettava. Niitä on nostettava seuraavalla eduskuntakaudella vuosittain vähintään 500 miljoonalla eurolla palvelujen ja työllisyyden parantamiseksi. On kohtuutonta, että valtionosuudet ovat kuntien toimintamenoista enää alle viidennes.

Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi eli tulojen mukaan nousevaksi. Myös pääomatulot on saatettava kunnallisveron piiriin. On väärin, että pääomatuloilla voi elää muiden siivellä maksamatta veroa kunnille. Kuntien taloutta on vahvistettava myös kehittämällä työtä ja tuloja tuovaa toimintaa. Asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia kunnissa on laajennettava. On kehitettävä suoraa demokratiaa, lähidemokratiaa, osallistuvaa budjetoimista, kansanäänestyksiä ja asukkaiden itsehallintoa. SKP vastustaa kuntien pakkoliitoksia.

Suomen kommunistinen puolue
Kansainvälisenä naistenpäivänä
8.3.2011

Kaatuneen kommentti työelämään

Työelämä kaataa nykyisin nuoria naisia, kuin heinää, tietää Kauppalehti.

Itse uutinen ei hämmästyttänyt minua yhtään. Työ ja työssä pärjääminen ovat tärkeä osa suomalaista identiteettiä. Jopa niin suuri, että moni yrittää sitkeästi käydä töissä, vaikkei siitä taloudellisesti juurikaan hyötyisi. Erilaisten pätkätöiden lisääntyminen, työn vaatimusten valtava kasvaminen, työajan tiukka määrittely ja työtehokkuuden lisääntyvä seuranta sekä tehokkuuden lisäämisen vaatimukset ovat tehneet työelämästä viidakon, jossa jopa se vanha, perinteinen viidakon laki tuntuu lempeältä ja kivalta. Sen mukaanhan heikot sortuvat elon tiellä - nykyisiä tilastoja katsellessa tulee mieleen, että elon tiellä sortuu jokainen hiemankin inhimillisyyttä näyttävä.

Ja ahdistus iskee, kun huomaa, ettei pärjääkään. Toisin kuin keskustelupalstat tuntuvat olettavan, työelämässä ahdistuvat ahkerimmat, kiltimmät ja reippaimmat. Ne, jotka yrittävät, koska pitävät työtä sinänsä tärkeänä ja tekevät mahdottomien vaatimusten ristitulessa kaiken aikaa parhaansa. Olen sivusta seurannut oman, entisen työpaikkani toimintaa. Ne, jotka viis veisaavat, toteavat, kuinka heillä ei ole penniäkään kiinni ja jos heidän joustamattomuutensa vaikkapa työajoissa vetää firman nurin, niin vetäköön, se ei ole heidän ongelmansa. Nämä ihmiset jaksavat monotonista työtä, tehokkuuden tiukkaa tarkkailua ja kellokortin kanssa elämistä huomattavasti kilttejä ja ahkeria pidempään. Tiukentuviin vaatimuksiin oikea vastaus ei siis olekaan "reipastuminen" tai itsensä niskasta ottaminen, vaan välinpitämättömyys. Kun irrottaa oman identiteettinsä työtuloksestaan, voi naureskella päin räyhäävän pomon naamaa, antaa piut paut tehokkuuden seurannalle ja vaikka myöhästyä duunista - se ei merkitse ihmisarvon menetystä.

Toisaalta taas reippaat, kiltit ja ahkerat ottavat itseensä, yrittävät enemmän ja lopulta väsyvät. Vaatimukset juoksevat edellä niin kovalla vauhdilla, ettei niiden perässä pysyy enää kuin kaikista heikkopäisin hiihtäjä. Sellainen, jolla ei ole kotia hoidettavana, perhettä, lasta tai muitakaan uranheikentimiä, vaan puhdas omistautuminen työlle.

Kuulun itse tuohon nuorten, kaatuneiden naisten tilastoon. Lopetin mielialalääkkeiden käytön vuosi sitten jouluna, viimeisin sairaslomajaksoni päättyi sen joulukuun lopussa. Olen tällä hetkellä "terve" ja onnekseni opiskelija. En ole varma siitä, miten pärjäisin työelämässä. Itseasiassa pelkkä ajatus yrittämisestäkin ahdistaa - huonojen kokemusten painolasti viimeisen kymmenen työvuoden ajalta on melkoinen. Toivon voivani opiskella loppuun ja päätyä työhön, jossa voisin edes jollakin tapaa itse määrittää työtehtäviäni, aikataulujani ja työympäristöäni. Tai edes loma-aikoja ja kahvitaukoja. Tai että olisi niitä lomia ilman pelkoa seuraavan kuukauden laskujen maksusta.

Eläkeiän nostaminen on haihattelua, joka perustuu puhtaasti ministerien täydelliseen vieraantumiseen työelämän todellisesta luonteensta. Samoin puheet "kilpailukyvyn parantamisesta" tai "sisämarkkinoiden syventämisestä" - molempia rajoittaa Suomessa lähinnä suomalainen työkulttuuri, jonka olennainen osa ovat työehtosopimukset ja työsuojelulaki. Näitä vastaan oikeiston hullut ovat ottaneet kantaa jo moneen kertaan. Viimeisimmäksi lakko-oikeuden rajoituksesta hekumoinnilla.

Virkamiehet ja ministerit ovat hyviä vaan ja jalkautuvat sinne ihan oikeiden duunareiden joukkoon tekemään kahdeksaa tuntia päivässä jotakin monotonista, fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä ja kuuntelemaan jatkuvaa natinaa riittämättömästä tehokkuudesta. Katsotaanpa kuinka pitkään he viihtyvät!

Vastuuta koko yhteisestä maailmasta

Nyt eduskuntavaalikampanjan aikana suurin osa ehdokkaista kampanjoi siitä, kuinka hyvinvointi pitäisi jakaa oman kansamme keskuudessa, mikä on siinä mielessä loogista, että äänestäjät ovat omaa kansaamme. Kuitenkin elämme avoimessa maailmassa. Toisten valtioiden ratkaisut vaikuttavat myös meihin, mutta myös meidän omat ratkaisumme vaikuttavat myös muuhun maailmaan ja muun maailman ihmisten elinolosuhteisiin.
Jos me äänestämme sellaisen maailman puolesta, jossa kukin kansa huolehtii vain itsestään ja jättää muille kansoille vain rippeet maailman rajallisista resursseista, silloin meidän vastavuoroisesti pitää hyväksyä, että kaikki muutkin kansat toimivat samoin eli pyrkivät jättämään vain rippeet meille itsellemme.
Jos me sen sijaan äänestämme solidaarisen maailman puolesta ja puolustamme myös muun maailman oikeutta hyvinvointiin ja inhimilllisen elämän edellytyksiin, silloin voimme vaatia, että myös muut toimivat samoin ja puolustavat myös meidän oikeuttamme niihin edellytyksiin.
Pahuus ei ole yksin jossain tuolla ulkopuolella, vaan kaikki maailman kansat muodostuvat kaltaisistamme tavallisista ihmisistä, jotka haluavat elää rauhassa ainakin kohtuullisissa elinolosuhteissa. On aivan oikein puolustaa heikompien asemaa yhteiskuntamme sisällä, mutta samalla meidän pitää miettiä myös politiikkamme vaikutuksia koko maailman köyhiin.
Arabimaiden kansannousut ovat osoittaneet, että Suomi itsekin on ollut mukana siinä USAn, Israelin ja EUn liittoutumassa, jonka intressien takia näiden maiden kansoja on pidetty sorron alla. Arabimaiden kansoilla ei ole ollut tähän mennessä mahdollisuutta valita omia johtajiaan, vaikka Egyptin kansalle onkin luvattu vapaat vaalit jo syksyksi. Meidän itsemme ei kuitenkaan tarvitse odottaa syksyyn, vaan meillä on vapaat vaalit jo huhtikuussa:
Äänestäkäämme yhteisen maailman puolesta!

Riitta Tynjä vaatii: Pois köyhyydestä!

Työmarkkinatuki, asumistuki ja toimeentulotuki tulonaan oleva, yksinasuva pitkäaikaistyötön. – Siinä sosiaalitoimistojen tyypillisin toimeentulotukiasiakas tämän päivän Suomessa. On ollut jo pitkään. Kelan ja soppalan lisäksi leipäjono ja seurakunnan diakoniatyö ovat hänelle myös tuttuja paikkoja. Kun vuosia, jopa vuosikymmeniä joutuu elämään epäinhimillisen pie-nillä tuloilla, se näkyy kaikessa. Ei ole varaa nettiin, tv-lupaan, ei harrastuksiin, ei rahaa mat-kustaa vaikkapa iäkkään äidin luokse kotiseudulle. Vaatteet ja kodintarvikkeet hankitaan kirpparilta, mutta aina ei sieltä löydy sopivaa. Jos vaikka kahvi, shampoo ja hammastahna loppuvat samaan aikaan, ei sillä viikolla syödä kuin puuroa. Saatikka silloin, kun on maksettu vähänkin isompi puhelinlasku. - Kokeilkoot päättäjät elää 419 eurolla kuukauden! Voisi tulla äitiä ikävä.

Moni turhautuu, kun pitää köyhyytensä vielä todistaa kuukausittain soppalassa. Eikö se riitä, että Kelalla näkyvät pienet tulot, jotka oikeuttavat vielä pieneen summaan toimeentulotukea kunnalta? Miksi pitää olla niin byrokraattista ja työlästä näiden murusten kerääminen eri tahoilta? Työllistäähän se tietysti virkailijoita, mutta mielekkäämpää tekemistä heilläkin voisi olla. Moni siellä luukulla näin sanookin.

Ja kuinka moni ei jaksa näiden eri luukkujen väliä ravata; työkkäri, kela, sossu, leipäjono. Moni uupuu välille ja asiat menevät entisestään solmuun. Sellainen ei loppupelissä tule ke-nelläkään halvaksi – ei edes yhteiskunnalle, joka luulee säästävänsä sillä, että avun hakeminen on tehty niin hankalaksi. Ja sillä, että annettava apu on täysin riittämätöntä.

Luulisi tyhmimmänkin tajuavan, että kun jokainen saisi riittävän perusturvan yhdestä paikasta, se loisi ihmisarvoisen elämän puitteet. Ei menisi kaikki aika ja voimat sen miettimiseen, miten seuraavasta päivästä selviää. Onko rahaa mennä lääkäriin tai kenties kampaajalle. Voisi ostaa vaikkapa hieman kalliimpaa luomuruokaa eikä vain sitä halvinta lenkkiä, mitä viime vuodet on tullut syötyä. Ihan sitä työtönkin voisi selkä suorana kulkea muiden joukossa. Alistetusta ja lannistetusta alkaisi löytyä voimavaroja vaikka mihin.

Sitä moni päättäjä taitaakin pelätä. On parempi pitää köyhät nöyrinä ja kepittää vielä karensseilla ja toimeentulotuen perusosan leikkauksilla. Siis tuosta 419 eurosta vielä 20 % tai jopa 40 % pois ja elä sillä!

SKP:ssä on nähty, että tällainen peli ei vetele. Rahaa yhteiskunnassa riittää. On poliittinen valinta, laitetaanko se aseisiin vain perusturvan nostamiseen. SKP:n aloite 900 euron perusturvasta on poliittinen valinta köyhyyden kitkemiseksi ja inhimillisen elämän edellytysten luomiseksi nykyisen eriarvoisuuden kasvun sijasta. Sellainen tulee todella tarpeeseen.

Seppo Ruotsalainen: Vaalitaistoa ja estejuoksua

Päivän kuuma kysymys pakkasten keskellä on, onnistuuko kokoomus säilyttämään johtoasemansa huhtikuun eduskuntavaaleihin asti. Puolueen kannatus on tullut alaspäin vuoden 2009 alun huipusta (jolloin se oli lähes 25%) viitisen prosenttiyksikköä (viimeisin HS-gallup 20.2%), joidenkin arvioiden (Ylen tutkimus) mukaan jopa kuusi prosenttiyksikköä


Estejuoksua

Kuvittelikohan kokoomus vuoden 2007 vaalivoiton jälkeen, että edessä olisi 5000 tai 10000 metrin sileä läpijuoksu? Siltä ainakin tuntui kun tuolloin seurasi Kataisen ja kumppaneiden voiton juhlaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sileä juoksu, vaan varsinkin vaalikauden loppuosalta tulee mieleen lähinnä 3000 metrin estejuoksu. Matkan varrella on mm. moneen kertaan ylitettävä vesieste, jota voisi luonnehtia vaikkapa EU:n ”velkaongelmaksi”.

Kisaa on jäljellä kaksi kuukautta eli urheilun kielelle käännettynä kaksi kovaa ratakierrosta on jäljellä. Katainen johtaa, mutta Siilinjärven miehen kierrosnopeus on kahden viimeksi juostun kierroksen aikana hidastunut 5-6 sekunnilla. Itse asiassa kyse on vauhdin romahtamisesta eli Katainen on saattanut väsähtää eli ”sipata” matkalla.


Kataisella vaikeuksia

Juoksija ei väsähtämisestä hevin toivu ja voikin ennustaa, että Kataisella tulee olemaan suuria vaikeuksia johtopaikkansa säilyttämisessä. Kahden vauhtikierroksen matka merkitsee väsähtäneelle juoksijalle ikuisuuden pituista piinaa. ”Kanssasi pieninkin hetki nyt on ikuisuus”, yrittää kokoomuksen supistuva kannattajajoukko viritellä hiukan mollisävytteiseksi muuttuvaa kannustuslauluaan väsyneelle urholleen.

Jos Katainen vielä kolaroi vesiesteellä kisaan kutsumattomana vieraana saapuneen ja muista kierroksen jääneen portugalilaisjuoksijan kanssa ja jos hän jopa tuiskahtaa turvalleen (kuten siellä Savossa päin leikkisästi sanotaan), niin peli voi kokoomuksen osalta olla jopa ohi – ainakin kärkipaikan osalta.


Huhuja ja tosiasioita

Katsomossa on myös alkanut kiertää erilaisia Wikileaksin kautta vyöryviä huhuja, joista eräs on, että jos Katainen voittaa juoksun, kokoomus vie Suomen Nato-nimisen urheilun kattojärjestön jäseneksi. Yli puolet katsomosta on tyrmistynyt tiedosta ja Kataisen vauhdin hiipumisen myötä alkaa hiipua myös hänen kannattajiensa into. Suoranaisia buuauksia ja ivahuutojakin kuuluu jo sieltä täältä katsomon eri osista.

Muitakin asioita putkahtelee esiin ja ne eivät mairittele kokoomusta. Niinpä katsomon tiedossa on, että ulkoministeri Stubb (kok.) kannattaa voimakkaasti suomalaisten rauhanturvaajien lähettämistä Afganistaniin vuosikausiksi, vaikka ei itse uskalla mennä paikalle edes yhdeksi päiväksi. Syntyy uskottavuusvajeita.


Timo Soini

Kilparadalla pysyäksemme siellä on tietysti muitakin menijöitä kuin Katainen. Puhutuin heistä on Timo Soini. Aina silloin tällöin ja nimenomaan juuri estejuoksussa nähdään, että joku kisassa hitaasti aloittanut tulee viimeiset kierrokset todella lujaa. Mielestäni on kuitenkin melko usein havaittavissa, että tällainen kirijuoksija ei hevin saavuta ensimmäistä sijaa, joskin mitaleille eli kolmen ensimmäisen joukkoon hän saattaa hyvinkin yltää.

Tällaisen kiriurheilijan ongelma on kuitenkin usein määrätyssä virhearviossa. Jos Katainen on ehkä aloittanut voimiinsa nähden liian lujaa, niin onko Soini aloittanut liian hitaasti? Kuka katkaisee maalinauhan? Onko jäljellä oleva matka väsyneen Kataisen kannalta liian pitkä ja onko se Soinin kannalta liian lyhyt? Vai onko se myös Soinin kannalta liian pitkä?

Määrättyyn jättiyllätykseenkin on joka tapauksessa syytä varautua. Soini on kohottanut vauhtiaan alkukierroksen tasosta lähes 14 prosenttiyksiköllä ja on nyt vedonlyöntipörssissä tasoissa SDP:n Jutta Urpilaisen kanssa (molempien kannatuslukema on 17.9). Heidän edessään ja Kataisesta muutaman askeleen jäljessä taivaltaa keskustan Mari Kiviniemi (kannatuslukema 18.2).


Soinia tukee fanaattinen joskaan ei niin kovin fantastinen yleisö

Tästä on kehkeytymässä äärimmäisen mielenkiintoinen näytelmä. Arvatkaa miksi. No ensiksikin tietysti siksi, että huomattavan suuri ja kovaääninen osa katsomoa kannattaa fanaattisesti Soinia. Soinin juoksutyyliä ja aikaisempia esiintymisiä ei juurikaan arvostella.

Katsomon suuren osan lähes ainoa motiivi on kiukku ja suoranainen raivo radalla taivaltavia kolmea muuta kärkijuoksijaa kohtaan. Katsojat ovat täydellisesti kyllästyneet noiden omahyväisten juoksijoiden hitauteen, kuhnailuun, jahkailuun ja omahyväisyyteen. Soinin nousu ei ilmeisestikään perustu niinkään hänen omaan nopeuteensa, vaan nimenomaan tuon kärkijoukon hitauteen. Suurelle osalle katsomoa on tärkeintä, että joku ”musta hevonen” kukistaa tuon kärkikolmikon ja siksi katsomosta kuuluu nyt yhä kovemmin ja rytmikkäämmin: Soini, Soini, Soini…


SDP ja Persu kirittävät toinen toistaan

Katsomo antaa tietysti Soinille runsain mitoin henkistä voimaa ja psykologista tukea. Mutta on tässä juoksuteknisesti ja taktisesti muutakin. Soini ja Urpilainen juoksevat nyt rintarinnan. He pystyvät vuorovedolla säästämään voimiaan ja voi olla vain ajan kysymys kun he ohittavat edellä taivaltavan Kiviniemen. Toisaalta erot ovat niin pienet, että nuo kolme juoksijaa voivat keskinäisellä vuorovedolla lähestyä Kataista. Mikäli Katainen saadaan kiinni, se ei ilmeisesti ole tälle eduksi. Yleensä kiinniotetun karkulaisen osana (niin juoksussa kuin esim. pyöräilyssäkin) on jääminen ulos voittokilpailusta.


Katainen vilkuilee taakseen

Juuri nyt Katainen näyttää vilkuilevan radalla taakseen ja ottavan jopa tyytyväisenä vastaan tiedon Soinin saapumisesta johtoryhmään. Katainen ilmeisesti tajuaa, että pääjoukko voi ajaa hänet kiinni ja ettei hän voi johtaa juoksua alusta loppuun muiden peesatessa hänen kannoillaan. Hän tulkitsee kannattajakuntansa hoilaaman Bezame muchon siten, että hänen olisi syytä siirtyä peesiin.


Soinia houkutellaan kärkeen

Katainen näyttää juuri nyt rohkaisevan käsimerkein Soinia ottamaan johtopaikan haltuunsa. Tosin ei ole aivan varmaa, näyttääkö Katainen Soinille voiton merkkiä vai keskisormea. Joka tapauksessa Soinia houkutellaan nyt yllytyshullun rooliin. Pelkkä kylähulluus ei näköjään enää riitä.

Kanssakilpailijoiden huonosti peitelty juoni on tämä. Soini siirtyisi katsomon mylviessä rinta rottingilla kärkeen, vetäisi ennätysnopean kierroksen, kompuroisi väsymyksestä viimeisellä vesiesteellä, kangistuisi loppusuoralla ja 20. vuosisadan ketut (Twentieth Century Fox) hoitaisivat homman kotiin.

Nuo veijarit ovat autuaasti unohtaneet, että olemme jo pitkään eläneet 21. vuosisadalla. On myös olemassa 21. vuosisadan sosialismi. Sosialismista noilla parhaillaan etusuoraa tahkoavilla menijöillä ei kuitenkaan taida olla juuri minkäänlaista käsitystä


Jutta on mainettaan parempi.

Eikö Jutallakaan ole käsitystä sosialismista? No eipä juuri. Ai niin. Kyllä minun on TUL:n veteraaniurheilijana sanottava, että tuossa nelikossa Urpilainen on mainettaan (jota jatkuvasti yritetään mustata) parempi. Hän on vasta melko äskettäin siirtynyt juniorisarjoista yleiseen sarjaan ja nuoruus saa kuitenkin yleensä lopulta katsomon suosion puolelleen. Jutta voi myös vähän Soinin tapaan omaksua eräänlaisen yllättäjän roolin. Hän ikään kuin sanoo: SDP ei sittenkään putoa, minä näytän teille. Sellaisesta asenteesta suomalaisyleisö pitää. Nähtäväksi jää käykö näin, mutta se on mahdollista.

Urpilaisen ansio on myös siinä, että hän ei juurikaan tunnu kunnioittavan noita kanssakilpailijoitaan (se siitä vielä puuttuisikin), mutta kyllä hän esim. vesiesteellä eli velkakriisi-esteellä voisi selvästi ärhäkämmin huomauttaa Kataiselle, että Jyrki, Jyrki, älä tyrki.

Eli miten tässä sitten lopulta käy? Poliitikon ympäripyöreä vastaus on, että se jää nähtäväksi. Onneksi tätä ratkaisua ei kuitenkaan voida siirtää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Kaikki muu sinne on suurin piirtein jo siirrettykin. Urheilunäkökulmasta Urpilainen ja Soini näyttäisivät tällä hetkellä olevan nousussa, Katainen ja Kiviniemi laskussa.


Kiviniemen tankkaus on epäonnistunut

Vanhasen kilpailukiellon jälkeen Mari Kiviniemen vieraskielinen small talk hurmasi hetkeksi lähinnä kepulaisyleisön ja jonkinlainen hurma jatkuu edelleen. Melkoinen osa katsomoa on julistamassa hänet voittajaksi (pääministeriksi) kesken kilpailun, mutta kuinka moni antaa hänelle todellisen ja lopullisen tukensa, on toinen juttu.

Kiviniemen heikkous radalla on hänen lähes toivoton tasaisuutensa. Hänen jokainen siirtonsa on ennalta arvattavissa, ja on hiukan vaikea kuvitella hänellä olevan kiriherkkyyttä ratkaisuvaiheessa. Hänellä on jonkinlainen koululaismainen ”opettaja sanoi niin” – asenne ja jos opettajana tai valmentajana on joku Merkel tai Sarkozy, Suomen tehtäväksi jää lähinnä suurkilpailujen rahoittaminen ja sponsoroiminen.

Kepun valmennusjohto on lisäksi tarjonnut Kiviniemelle (pyytämättä ja yllättäen) urheilujuomana elimistöä sekoittavaa vaalirahasotkua. Se voi loppukahinoissa aiheuttaa suoranaista pahoinvointiakin. Toivotaan, että ”yrjö” ei pääse yllättämään .


SKP taistelee

Sen sijaan me toivotamme mukaan Yrjön suurella alkukirjaimella. Jos ollaan rehellisiä (niin kuin tulee olla) ja tarkkaillaan kenttää kiertävää johtonelikköä, niin Yki on loppujen lopuksi ainoa todellinen juoksijatyyppi koko porukasta. Tiedän mistä puhun, sillä Yrjön lähisukulainen oli takavuosina lahjakas kestävyysjuoksija. SKP:n ongelma on vain siinä, että olemme joutuneet jo ennen lähtölaukausta antamaan suurille puolueille etumatkaa tässä tapauksessa ainakin kahden ratakierroksen verran.

Miten niin? Siten niin, että eihän SKP ole saanut minkäänlaista valtiollista tukea urheilulle eikä tukea juuri muullekaan toiminnalleen. Suurten urheiluseurojen (puolueiden) juoksijoille on järjestetty jos minkälaisia korkean paikan ja kostean paikan leirejä. Matkoja kansainvälisiin kilpailuihin on kustannettu Brysselin ja Helsingin välillä runsain mitoin. Se mikä niiden lisäarvo on ollut, on toinen asia.

SKP:lle on järjestetty heti kilpailun aluksi sakkokierroksia, vaikka (tai juuri siksi että)se on ”liian” monessa asiassa osunut oikeaan. Ei meillä ole huteja sen enempää kuin Kaisa Mäkäräiselläkään. Jotakin yhteiskunnan olemuksesta kertoo, että sakkokierroksille ja käytännössä jopa maanalaisuutta muistuttavaan kilpailu- ja esiintymiskieltoon määrätään niitä, jotka puheissaan ja toimissaan ovat osuneet oikeaan, siis totuuteen.


Estejuoksu jatkuu

Mutta nyt Yrjö Hakanen kamppailee radalla paikasta auringossa. Hänelle pelätty vesi- eli velkakriisieste on pelkkä läpihuutojuttu, jonka hän kerran toisensa jälkeen ylittää kuivin jaloin. Sen sijaan moni muu rypee Kataisen johdolla kainaloitaan myöten vedessä ja mudassa. Ei ihme, että Yrjö on tavoittamassa kierroksella karkulaisia.

Hän on juuri etusuoralla ohittanut Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ja tarjonnut tälle vetoapua, mikä kuitenkaan ei ilmeisesti ole kelvannut. Samoin taitaa käydä pian ohitettavan Jutta Urpilaisen kohdalla, joka edelleen näyttää tyytyvän Kataisen aivoja ja lihaksia puuduttavaan vauhtiin. Kuitenkin vasemmiston ja TUL:n juoksijoiden yhteistyö olisi enemmän kuin tarpeen.

Yrjön tehtävä on sikäli toivoton, että kärkeen siirtyäkseen hänen pitäisi vielä toistamiseen ottaa kärki kierroksella kiinni. Yrjö on kuitenkin viemässä SKP:n kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, mikä tarkoittaa edustuspaikkaa tulevissa suurkilpailuissa. Politiikan kielelle käännettynä kansanedustajan paikka on nyt täysin reaalinen tavoite. Se olisi historiallinen saavutus.


Tukijoukot täysillä mukana

Tämän tietää kentän reunalla kannattajajoukko, joka suosiota osoittamalla ja kattilan kansia yhteen takomalla pitää jumalatonta meteliä joka kerran kun Yki ohittaa ajanottopisteen.

Sama porukka tarjoilee ilmaista hernerokkaa katselijoille, joista monen viimeiset rahat ovat menneet tämän pakollisesti seurattavan näytelmän sisäänpääsylipun hintaan. Vaihtoehtona olisi jääminen stadionin porttien ulkopuolelle, siis syrjäytyminen, ei vaan raaka syrjäyttäminen. Keitä te olette, moni jo kysyy ilmaisen hernerokan jakajilta. Pistäkää SKP:n numerot muistiin, päävalmentaja J. P. Väisänen neuvoo ja hymyilee hiukan arvoituksellisesti.

19.2.2011 Seppo Ruotsalainen

Seppo Ruotsalainen: Takuueläke takaa köyhyyden jatkumisen

Niin sanottu takuueläke tulee voimaan kuluvan vuoden maaliskuun alusta lukien – sopivasti juuri eduskuntavaalien alla. Takuueläkkeen määrä on 685 euroa kuukaudessa vuoden 2010 indeksitasossa. Takuueläke on jatkossakin sidottu kansaneläkeindeksiin. Takuueläke on veronalaista tuloa.

Keskustaoikeistolainen hallitus on kehunut vuolaasti takuueläkettä yrittäen voimakkaan mediarummutuksen säestyksellä luoda kuvaa, että kyseessä olisi laaja-alainen kaikkia kansalaisia koskeva perusturvauudistus. Todellisuudessa takuueläke tulee kohdistumaan samoihin pieneläkkeen saajiin, jotka nykyisin saavat kansaneläkettä ja pientä työeläkettä.

Tällaisia alle takuueläkkeen maksimimäärän (685 euroa kuukaudessa) saavia henkilöitä, täysimääräisen kansaneläkkeen saajat mukaan lukien, on maassa noin 120 000. Mistään yleisestä perusturvasta ei siis takuueläkkeen kohdalla suinkaan ole kyse kun otetaan huomioon, että maassa on lähes 1.4 miljoonaa eläkkeensaajaa. On arvioitu, että noin puolet noista 1.4 miljoonasta eläkeläisestä on jo jäänyt EU:n keskimääräisen köyhyysrajan (900 euroa/kuukaudessa) alapuolelle.

Takuueläkkeen ulkopuolelle tulevat jäämään kokonaan mm. ne 560 000 kansalaista, jotka saavat samanaikaisesti sekä kansaneläkettä että työeläkettä ja joiden kuukausieläke on 685 euroa korkeampi, mutta nousevien elinkustannusten oloissa edelleen riittämätön.

Takuueläkkeen lupaama taso olisi sitä paitsi voitu toteuttaa täysimääräisen kansaneläkkeen (vuonna 2010 yksin asuvalla henkilöllä 584 e/kk) normaalilla taso- ja indeksikorotuksella ilman takuueläkkeen edellyttämää ylimääräistä hakumenettelyä ja ilman takuueläkkeen mukanaan tuomia uusia byrokraattisia menettelytapoja, jotka itse asiassa voivat johtaa pienituloisimpien eläkkeensaajien aseman heikentymiseen jatkossa.

Takuueläke näyttäytyykin yhä enemmän nykyisten hallituspuolueiden vaalitäkynä ja jopa nykyisen kansaneläkejärjestelmän heikentämispyrkimyksenä. Taustalla oleva kiusallinen kysymys nimittäin kuuluu: miksi olemassa olevan järjestelmän sisälle rakennetaan uusi ylimääräinen järjestelmä, joka ei edes lähtötasossaan paranna juurikaan pienituloisimpien kansalaisten asemaa?

SKP vaatii, että suomalainen perusturvajärjestelmä uudistetaan siten, että se takaa nykyrahassa vähintään 900 euron perusturvan kuukaudessa verottomana kaikille, jotka eivät muuten voi tuontasoista sosiaaliturvaa saada vanhuuden, työttömyyden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Tämä tarkoittaa, että myös täysimääräinen kansaneläke korotetaan edellä mainitulle euromääräiselle tasolle.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja eläkkeellä oleva sosiaaliturvan erikoistutkija

Rikas, rakas, köyhä, varas...

eli pohdintaa toimeentulosta, hyvinvoinnista, kohtuullisuudesta ja niiden asemasta elämässä.

Kirjoitan tätä kirjoitusta, koska huomasin tässä eräänä päivänä yllättävän asian. Koin itseni valtavan, yltäkylläisen rikkaaksi. Olen viimeisen kymmenen vuotta tehnyt niin huonosti palkattuja töitä, etten ole koskaan voinut tuloillani leveillä. Kun joutuu pohtimaan kuinka maksaa laskunsa, on harvinaista herkkua tuntea itsensä vauraaksi.

Korjasin satoa puutarhasta, papuja, perunoita, kehäkukkia. Onnettomista puutarhanhoidollisista taidoistani huolimatta puutarhan antimet tuntuivat yltäkylläisiltä. Olen käynyt iltaisin uimassa läheisellä uimarannalla. Viileän veden henkeä salpaava syleily, kuun punainen, täyteläinen valo veden yllä, hitaasti ilmaan kohoava usva - niissä olisi ravintoa sielulle vaikka sadaksi vuodeksi.

Toisaalta, vaikka kokisin itseni kuinka vauraaksi tahansa, ilman tuloja laskut kasaantuvat pöydälleni. Vuokraa ei makseta kauneimmallakaan kuunsillalla, eikä lapselle saa ruokaa kaupasta näillä sanoilla tai kauneimmillakaan ajatuksilla. Vaikka jokainen voi elää yksinkertaisemmin, ovat köyhimmät meistä tilanteessa, jossa varaa ei ole yksinkertaisesti enää elää.

Olemmeko ymmärtäneet rikkauden aivan väärin ja toisaalta, asetammeko köyhyyden rajat huonosti? Rikkaus, joka syntyy rahan ja tavaran ahneudesta, poikii pahoinvointia sekä yksilölle, että koko maailmalle. Rikkaus, joka syntyy rakkaudesta ja elämänahneudesta synnyttää ja tukee koko maailman ja kantajansa hyvinvointia.

Köyhyydessä elävien määrä pysyy tilastoissa samana, mutta käytännössä köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden lasten määrä kaiken aikaa kasvaa. Lasten, joiden perheissä ei ole varaa ostaa ruokaa. Näin ei voi jatkua. Tuloerot paisuvat paisumistaan ja hallitus lupaa kasvattaa niitä entisestään. Ei porvareista ole heikompiaan tukemaan, heidän maailmassaan heikot sortuvat elon tiellä ja vahvat porskuttavat

Heikki Tervahattu sanoi luennollaan viime talvena, että rikkaat tulisi asettaa vastuuseen markkinoimastaan kestämättömästä elämäntavasta. Totta. Täytyisi olla rohkeutta kohdata keskakulutuksen hinta - herätä huomaamaan, että niiden, joilla on rahaa, on "opeteltava elämään yksinkertaisemmin, että me köyhät voisimme yksinkertaisesti elää". (Evo Morales) Kyse ei ole rahan tai hyvinvoinnin puutteesta, vaan uudelleen arvioinnista ja uudelleen jakamisesta.

Poliittinen johto vaihtoon

Satu kiinnitti huomiota oikeaan asiaan ja tarttunut epäkohtaan omalla tavallaan.
Demokratia on toiminut hitaasti, mutta vika ei järjestelmässä, vaan vika on poliittisen johdon huipulla. Oma strategiani on, että vaihdetaan poliittinen huippujohto sellaiseen, joka oikeasti tarttuu tähän ongelmaan. Kun en ole valitettavasti tähän mennessä tavannut muita, jotka ottaisivat vastuun, joudun kysymään, olenko itse valmis sitä kantamaan. Jos maailman tulevaisuus on minun harteillani, olen valmis tekemään parhaani ja pyrkimään itse huipulle muuttaakseni maailman. Nykyjärjestelmässä voin pyrkiä pienen valtion päämieheksi eli tartun siihen tilaisuuteen ja koitan kerätä vaadittuja kannattajia presidenttiehdokkuuteen.
Minulta on kysytty, millä keinoilla aion solidaarisen maailman toteuttaa, mutta mielestäni liika besserwisserismi on ongelma. Meille länsimaisille ihmisille on toitotettu, että me "fiksut" voisimme levittää omaa "viisauttamme" muullekin maailmalle, ja länsimaista elämäntapaa on levitetty muualle maailmaan, mutta samalla on levitetty myös elämäntapamme virheet ja meidän ei pitäisikään sanella muille, kuinka toimitaan, vaan meidän pitäisi kuunnella myös muiden keinot ja valita yhdessä sopivat keinot. Se, mitä puuttuu, on nimenomaan poliittinen tahto näiden jo valmiiden ideoiden toteuttamiseksi.
Minä haluan sanella vain päämäärän: solidaarinen maailma, jossa kaikilla 7 miljardilla ihmisellä on inhimillisen elämän edellytykset. Keinoista pitääkin keskustella ja ottaa huomioon kaikkien ideat. Diktatuuri ei toimi, vaikka päämäärä olisi oikea.

Uudella perustuslailla voi olla laajoja vaikutuksia

Suomen uusi perustuslaki, jonka mukaan tasavallan presidentti pääsisi EU:n huippukokouksiin enää erityistapauksissa valtioneuvoston erillisellä päätöksellä, voi olla moraalinen katastrofi Euroopan Unionille. Haluan rakentaa solidaarista maailmaa, mutta uusi perustuslaki estää minua rakentamasta sitä Euroopan Unionin kautta, jos minut valitaan seuraavaksi tasavallan presidentiksi. Kun sitten toteuttaisin tätä päämäärää ihan toisilla tahoilla sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät kuulu Euroopan Unioniin, Euroopan Unioni saisi kyseenalaista kunniaa tahona, jonka mahdollisuuteen muuttua edes minä en usko. Voisin pitää erityisen tiukasti kiinni perustuslain määräämästä työnjaosta ja kehottaa unionin toimijoita ja jopa toisia unionimaita ottamaan yhteyttä pääministeriin ja muuhun hallitukseen. Koska maailman muista valtioista vain 26 kuuluu Euroopan Unioniin, minulla kyllä riittäisi kontakteja toteuttaa tätä päämäärää myös ilman Euroopan Unionia.
Sitä paitsi kansan vallan kannalta on kyseenalaista heikentää kansan valitseman presidentin valtaa ja vahvistaa pääministeriä, jonka valintaan kansa voi vaikuttaa vain välillisesti. Nykyinen perustuslaki ehti olla voimassa kahdella alkaneella eduskuntakaudella ja molemmilla kausilla pääministeri vaihdettiin kesken kauden sellaiseen, jota ei vielä vaaleissa mainittu mahdollisina pääministerinä.

KENKÄÄ RAHAELIITILLE!

eli kommunistien vaaliteemoista Vähäjärven jälkeen!

Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea kokoontui Vähäjärvellä 22. - 23. 1. pohtimaan vaaliteemoja ja kamppailua. Kommunistien teemat ovat vuodesta toiseen pysyneet saman sisältöisinä. Olemme olleet kiinnostuneita kansainvälisestä solidaarisuudesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, rauhantyöstä ja ympäristön turvaamisesta sekä luonnon monimuotoisuudesta.

Innostuneessa hengessä vaalien tematiikka tiivistettiin seitsemään tärkeimpään teemaan ja niihin liittyvään 45 vastaukseen.

Kärkiteemoiksi koottiin:

1) Keinottelijat maksakoot itse kriisinsä!
Ihmiset ympäri Eurooppaa ovat nousseet vastustamaan hallitusten ja Euroopan unionin johtajien pyrkimyksiä laittaa pankkiherrojen aiheuttaman kriisin laskut pieni- ja keskituloisten maksettaviksi. Me olemme osa tätä eurooppalaista ja kansainvälistä liikettä ihmisten vapauttamiseksi riistosta ja pääoman vallasta.

Mitä on tehtävä:
- On laitettava pankkiherrat ja pörssipelurit maksamaan itse aiheuttamansa kriisin laskut!
- On kiristettävä pääomatulojen, suurituloisten ja suuryhtiöiden verotusta
- On pantava verolle pörssikauppa ja rahoitusmarkkinat
- Pienituloisiin raskaimmin kohdistuvien välillisten ja kunnallisten verojen sijasta on lisättävä verotuksen progressiivisuutta

2) Suomessa on rahaa - LOPPU LEIKKAAMISELLE!
Suomen bruttokansantuote on lähes puolet suurempi kuin kymmenen vuotta sitten. Valtapuolueet ajavat kuitenkin julkisten palveluiden, työllisyyden, eläkkeiden ja muun perusturvan heikentämistä. Elinkeinoelämän keskusliitto ja oikeisto haluavat tehdä julkisista palveluista kaupallista bisnestä!

Mitä on tehtävä:
- Peruspalvelut ovat jokaiselle kuuluva perusoikeus, niiden yksityistäminen on lopetettava!
- On säädettävä vanhuspalvelulaki, joka takaa oikeuden kunnolliseen hoivaan ja hoitoon!
- Kuntien valtionosuuksia on nostettava ja pääomatulot laitettava kunnallisverolle!
- Julkisen terveydenhuollon rahoitusta ja henkilökuntaa on lisättävä hoitoon pääsyn turvaamiseksi!
- Terveys- ja sosiaalipalveluihin maksukatto!
- Terveyskeskusmaksut poistettava!
- Peruskoulua kehitettävä yhtenäisenä ja tasa-arvoisena.
- Ammatillisen ja yliopistokoulutuksen tulee olla maksutonta.
- Lasten päivähoidon ryhmäkokoja pienennettävä.
- Tietoverkot, taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille!

3) Tulonjako oikeudenmukaiseksi, perusturva kaikille!
Sadat tuhannet ovat Suomessa vailla työtä. Uudet työsuhteet ovat yhä useammin vain pätkätöitä. Työnantajat murentavat työntekijöiden sopimusturvaa, voimistavat hiostusta ja käyttävät hyväksi halpatyövoimaa. Tuloerot kasvavat. Noin 900 000 suomalaista sinnittelee EU:n köyhyysrajan alapuolella. Erityisesti lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt.

Mitä on tehtävä:
- Perusturva nostettava 900 euroon kuukaudessa!
- Perusturva sidottava indeksiin.
- Minimipalkaksi säädettävä 1500 euroa kuukaudessa.
- Eläkkeitä ei saa leikata, eikä eläkeikää saa nostaa!
- Työeläkkeiden taitettu indeksi korjattava!
- Verotettavan tulon alaraja nostettava 1100 euroon kuukaudessa!

4) Vaihtoehto EU-komentoon alistumiselle
EU:n Lissabonin sopimus ja uusliberalistinen politiikka alistavat ihmiset ja luonnon markkinoiden voitontavoittelulle. Pääomaliikkeiden vapaus on johtanut kriisistä toiseen. EU-johtajien vastauksena euron kriisiin ajama julkisten menojen leikkaaminen ja valtioiden budjettien alistaminen EU-komission valvontaan vain pahentavat kriisejä.

Mitä on tehtävä:
- Suomi on vapautettava finanssipääoman vallasta ja EU-komennosta.
- Jatkuvan kilpailun ja sosiaalisen polkumyynnin sijaan rakennettava yhteistyöhön ja solidaarisuuteen perustuva toisenlainen Eurooppa!
- EU:n perussopimuksista järjestettävä uusi kansanäänestys.
- Suomen yhteistyötä Venäjän kanssa kehitettävä itsenäisesti.
- Suhteet kehitysmaihin järjestettävä oikeudenmukaisesti, niiden tarpeita, ihmisoikeuksia ja oikeutta omiin luonnonvaroihinsa kunnioittaen.

5) Ilmastotekoja NYT!
Ilmastopäästöjen vähentämisestä on puhuttu paljon, mutta asiassa on tehty vähän. Suomen hallitus on ollut EU:ssa jarrumiesten joukossa, kun pitäisi edetä sanoista tekoihin. Vaikka vihreät on hallituksessa, panostetaan energiapolitiikassa ensisijaisesti ydinvoimaan, heikennetään joukkoliikennettä ja karsitaan ympäristönsuojelun resursseja.

Mitä on tehtävä:
- Suomeen ilmastolaki, jolla vähennetään päästöjä 40% vuoteen 2020 mennessä
- Suunta kohti hiilineutraalia energiataloutta
- Ei ydinvoimalle - kyllä energian säästölle ja uusiutuvalle energialle.
- Joukkoliikenne kuntoon ja sen lippujen hinnat alas!
- On suojeltava luonnon monimuotoisuutta.
- Keski-Suomessa energiaomavaraisuus NYT!

6) Joukot pois Afganistanista - EI NATOLLE!
Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet olivat mukana lähettämässä suomalaisjoukkoja Afganistanin sotaan, joka ei ole tuonut rauhaa vaan yhä suurempaa tuhoa. Suomea on sidottu Natoon miljardien asehankinnoilla ja EU:n sotilaallisen toiminnan kautta.

Mitä on tehtävä:
- Rauhaa ja turvallisuutta ei rakenneta aseilla, vaan yhteistyöllä!
- Suomalaisjoukot vedettävä pois Afganistanista!
- Suomi irrotettava Nato-kumppanuudesta!
- Palataan rauhanpolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden tielle!

7) Rahan vallasta kansan valtaan
Poliittisia päätöksiä on tehty pienessä piirissä, kansalaisia kuulematta ja vaihtoehdot sivuuttaen. Liikemiehet ja suurfirmat ovat ostaneet vaalirahoituksella itselleen mieluisat päätöksentekijät.

Mitä on tehtävä:
- Työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten ääni kuuluviin päätöksenteossa!
- Osallistuvaa demokratiaa kehitettävä!
- Lisää lähidemokratiaa, seutuvaltuustoja, kansanäänestyksiä ja kansalaisaloitteita!
- Demokratia ulotettava myös talouden alalle siirtämällä pankit ja rahoituslaitokset yhteiskunnalliseen omistukseen ja demokraattiseen ohjaukseen.
- Ketään ei saa syrjiä kansalaisuuden, kielen, vakaumuksen tai muulla perusteella!

Äänestä eduskuntaan rehellinen vasemmistolainen vaihtoehto - Suomen kommunistinen puolue!

Siat pois säkistä - puhtaat jauhot tilalle!