"Miksi kuntien palveluista leikataan, vaikka Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan?" kysyi kaupunginvaltuutettu, kansanedustajaehdokas Riitta Tynjä osallistuessaan SKP:n leikkimieliseen kengänheittokisaan sunnuntaina Jyväskylässä.
Erityisesti Kokoomus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kauppakamari haluavat lisää asiakkaita ja markkinoita yksityiselle bisnekselle. Ihmisten perusoikeudet halutaan alistaa yhä laajemmin kaupalliselle voitontavoittelulle. Tämä näkyy mm. siinä, että porvarihallitus on määrätietoisesti pyrkinyt laajentamaan palvelusetelijärjestelmää kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.
1990-luvulla hallitukset yksityistivät suurimman osan valtion yrityksistä. Nyt valmistellaan kansallisomaisuuden ryöstön toista vaihetta; kunnallisten palvelujen kilpailuttamista ja yksityistämistä. Sille on luotu pohjaa supistamalla valtionosuuksia ja muita tuloja niin, että tämän seurauksena kuntien rahoitusta on leikattu noin viidellä miljardilla eurolla.
"Peruspalvelut ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia ja niitä on vahvistettava. Lakisääteiset palvelut on turvattava pääsääntöisesti kuntien omina lähipalveluina. Kuntapalvelujen kilpailuttaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen on lopetetttava. Jo riittää leikkaaminen - peruspalvelut on pelastettava." vaati Riitta Tynjä, joka sosiaalityöntekijän arkityössä törmää porvarihallituksen kovan politiikan seurauksiin päivittäin. Hänen mielestään on korkea aika antaa kenkää rahaeliitille.
Keski-Suomessa on tehty vastuullista, kommunistista politiikkaa jo pitkään. Jyväskylän kaupunginvaltuusto, samoin kuin erilaiset paikalliset kansanliikkeet ja kamppailut ovat tehneet kommunisteista olennaisen osan Jyväskylän poliittista kuvaa. Köyhien ja heikoimpien puolustajina, ympäristöaktiiveina ja rauhanpuolustajina tunnetuksi tulleiden tovereiden ajatuksia voit myös seurata tästä blogista!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveydenhuolto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveydenhuolto. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. maaliskuuta 2011
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Rauha on äitien työtä
eli solidaarista naistenpäivää ihan kaikille naisille!
Äitiyttä ei perinteisesti ole nähty vahvasti yhteiskunnallisena, silti juuri äidit kokevat suurta vastuuta lapsistaan, heidän tulevaisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Se tuntuu luonnolliselta, jos on omalta osaltaan ollut luomassa jotakin niin ainutkertaista ja ihmeellistä, kuin uutta ihmisolentoa, kuuluukin olla huolissaan.
Äitiys on pitkään nähty kilpajuoksuna keittiön, lastenhuoneen ja pyykkituvan välillä - ei yhteiskunnallisena muutosvoimana. Nykyään lapsen välittömästä hyvinvoinnista huolehtiminen ei kuitenkaan riitä, vaan äitien on käytävä käsiksi suurempiin kysymyksiin. Ruoka ja puhtaat vaatteet eivät pelasta lasta yhteiskunnalliselta epätasa-arvolta tai sodalta.
Äitinä olemisen kysymykset ovat kuitenkin äitien ydinosaamisaluetta. Miltä voisi silloin näyttää äiten rakentama rauha? Kenties se hylkäisi perinteiset ulkopolitiikan kysymykset - voimasuhteet, ohjuskilvet, asejärjestelmät. Äitien rakentama rauha voisi lähteä liikkeelle äitien arvoista, tiedoista ja kokemuksista - siitä hiljaisesta tiedosta, jonka äidit ympäri maailman jakavat.
Rakentaessani äitinä rauhaa, vaadin, että nälänhädän on loputtava. Tiedän, että ruoka ja puhdas vesi ovat lapselle elintärkeitä - myös rauhan on kestääkseen lähdettävä liikkeelle siitä, ettei kukaan joudu elämään ilman näitä perustarpeita. Terveys on tärkeää - äitinä en elä päivääkään rauhassa, ellen voi luottaa lapseni saavan hoitoa sairastuessaan. Siksi ilmainen terveydenhuolto kaikille maailman lapsille ja aikuisille on yksi rauhan kulmakivistä. Luku- ja laskutaito ovat nykymaailmassa selviytyimisen tärkeimpiä taitoja, siksi rauhantyön täytyy kulkea käsi kädessä koulutuksen kanssa. Maailmassa, jossa jokainen osaa lukea, voidaan jo keskustella rauhasta.
Äidit! On aika astua johtoon! Rauhan työ alkaa kotona, opettamalla lapsi luottamaan ja rakastamaan. Se jatkuu päiväkodeissa ja kouluissa kamppailemalla hupenevia määrärahoja vastaan, tukemalla lapsen oikeutta toteuttaa itseään, vahvistamalla solidaarisuutta ja yhteishenkeä kasvavissa lapsissa. Rauha etenee vaatimalla yhteiskunnallista muutosta, jossa rahaa kohdennetaan sotilaallisen varustautumisen sijaan lasten tulevaisuuteen - aivan kaikkien lasten. Tasa-arvoinen yhteiskunta ja maailma ovat rauhan parhaat takeet - eivät aseet, pakolaisleirit ja kidutuskeskukset.
Äitinä haluan elää maailmassa, jossa yhdenkään äidin ei tarvitse pelätä lapsensa puolesta. Koska lapsemme ansaitsevat paremman huomisen, on äitien tänään astuttava rauhantyön etulinjaan - parempi huominen ei voi kasvaa aseiden piipuista!
Äitiyttä ei perinteisesti ole nähty vahvasti yhteiskunnallisena, silti juuri äidit kokevat suurta vastuuta lapsistaan, heidän tulevaisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Se tuntuu luonnolliselta, jos on omalta osaltaan ollut luomassa jotakin niin ainutkertaista ja ihmeellistä, kuin uutta ihmisolentoa, kuuluukin olla huolissaan.
Äitiys on pitkään nähty kilpajuoksuna keittiön, lastenhuoneen ja pyykkituvan välillä - ei yhteiskunnallisena muutosvoimana. Nykyään lapsen välittömästä hyvinvoinnista huolehtiminen ei kuitenkaan riitä, vaan äitien on käytävä käsiksi suurempiin kysymyksiin. Ruoka ja puhtaat vaatteet eivät pelasta lasta yhteiskunnalliselta epätasa-arvolta tai sodalta.
Äitinä olemisen kysymykset ovat kuitenkin äitien ydinosaamisaluetta. Miltä voisi silloin näyttää äiten rakentama rauha? Kenties se hylkäisi perinteiset ulkopolitiikan kysymykset - voimasuhteet, ohjuskilvet, asejärjestelmät. Äitien rakentama rauha voisi lähteä liikkeelle äitien arvoista, tiedoista ja kokemuksista - siitä hiljaisesta tiedosta, jonka äidit ympäri maailman jakavat.
Rakentaessani äitinä rauhaa, vaadin, että nälänhädän on loputtava. Tiedän, että ruoka ja puhdas vesi ovat lapselle elintärkeitä - myös rauhan on kestääkseen lähdettävä liikkeelle siitä, ettei kukaan joudu elämään ilman näitä perustarpeita. Terveys on tärkeää - äitinä en elä päivääkään rauhassa, ellen voi luottaa lapseni saavan hoitoa sairastuessaan. Siksi ilmainen terveydenhuolto kaikille maailman lapsille ja aikuisille on yksi rauhan kulmakivistä. Luku- ja laskutaito ovat nykymaailmassa selviytyimisen tärkeimpiä taitoja, siksi rauhantyön täytyy kulkea käsi kädessä koulutuksen kanssa. Maailmassa, jossa jokainen osaa lukea, voidaan jo keskustella rauhasta.
Äidit! On aika astua johtoon! Rauhan työ alkaa kotona, opettamalla lapsi luottamaan ja rakastamaan. Se jatkuu päiväkodeissa ja kouluissa kamppailemalla hupenevia määrärahoja vastaan, tukemalla lapsen oikeutta toteuttaa itseään, vahvistamalla solidaarisuutta ja yhteishenkeä kasvavissa lapsissa. Rauha etenee vaatimalla yhteiskunnallista muutosta, jossa rahaa kohdennetaan sotilaallisen varustautumisen sijaan lasten tulevaisuuteen - aivan kaikkien lasten. Tasa-arvoinen yhteiskunta ja maailma ovat rauhan parhaat takeet - eivät aseet, pakolaisleirit ja kidutuskeskukset.
Äitinä haluan elää maailmassa, jossa yhdenkään äidin ei tarvitse pelätä lapsensa puolesta. Koska lapsemme ansaitsevat paremman huomisen, on äitien tänään astuttava rauhantyön etulinjaan - parempi huominen ei voi kasvaa aseiden piipuista!
maanantai 7. maaliskuuta 2011
SKP:n aloite naistenpäiväksi: Peruspalvelut pelastettava
Jo riittää leikkaaminen!
Suomen bruttokansantuote on kasvanut kymmenessä vuodessa 50 miljardia euroa. Se oli vuonna 2000 noin 130 miljardia ja nyt yli 180 miljardia euroa. Lisäys on yhtä suuri kuin valtion koko budjetti. Silti nykyiset eduskuntapuolueet valmistelevat jo vaalien jälkeen toteutettavia leikkauslistoja. Menojen leikkaaminen kohdistuu erityisesti kuntien järjestämiin vanhustenpalveluihin, terveydenhuoltoon ja muihin peruspalveluihin. Se uhkaa karsia lähipalveluja niin pienissä kuin suurissa kunnissa. Palvelujen keskittyminen vaikeuttaa etenkin vanhusten, lapsiperheiden, työttömien ja muiden pienituloisten tilannetta. Eriarvoisuus palveluissa lisääntyy. Samalla palvelujen keskittyminen lisää liikennettä ja sen ympäristöhaittoja.
”Sari Sairaanhoitajaa” huijattiin
Kun kunnissa karsitaan menoja, lisätään useimmiten naisten työtaakkaa. Suurin osa kuntien työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia. Lisäksi julkisten palvelujen heikentäminen lisää käy-tännössä etenkin naisten palkatonta työtä perheissä. Naisten työn arvoa poljetaan myös kun-ta-alan palkkaratkaisulla, joka merkitsee palkkatason reaalista alenemista. Kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen on pettänyt ennen edellisiä vaaleja antamansa lupaukset naisvaltaisten alojen palkkojen nostamisesta.
Sammon ryöstö
Miksi kuntien palveluista leikataan, vaikka Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan?
Erityisesti Kokoomus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kauppakamari haluavat lisää asiakkaita ja markkinoita yksityiselle bisnekselle. Ihmisten perusoikeudet halutaan alistaa yhä laajem-min kaupalliselle voitontavoittelulle. Tämä näkyy räikeästi esimerkiksi kuntien vanhainkotien lopettamisena samaan aikaan kun jopa samoihin tiloihin avataan yksityisiä palveluasuntoja, joissa ikäihmisiltä rahastetaan kaikesta. 1990-luvulla hallitukset yksityistivät suurimman osan valtionyrityksistä.
Nyt valmistellaan kansallisomaisuuden ryöstön toista vaihetta: kunnallisten palvelujen kilpai-luttamista ja yksityistämistä. Hallitukset ovat luoneet sille pohjaa supistamalla kuntien valtion-osuuksia ja muita tuloja 90-luvun alun jälkeen. Näillä päätöksillä on kuntien rahoitusta leikattu noin viidellä miljardilla eurolla. Palvelujen karsimista ja kilpailuttamista on vauhditettu myös kunta- ja palvelurakennemuutoksella. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat toteuttaneet sitä kunnissa karsimalla ja kilpailuttamalla monia palveluja. Ne aikovat jatkaa tätä linjaa vaalien jälkeen muun muassa lopettamalla jopa puolet kunnista ja keskittämällä päätösvaltaa pieneen piiriin.
SKP vaatii: Loppu leikkaamiselle ja yksityistämiselle!
Suomen kommunistinen puolue korostaa, että peruspalvelut – kuten lasten päivähoito, peruskoulu, terveysasema ja vanhustenpalvelut – ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia. Näitä oikeuksia on vahvistettava muun muassa säätämällä vanhuspalvelulaki, joka takaa kunnolliset palvelut.
Kuntiin pitää palkata lisää vakinaisia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnon palkka. Tämä on välttämätöntä palvelujen parantamiseksi, naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaami-seksi ja työolojen kohentamiseksi. Kunnissa ei pidä ottaa käyttöön valtionhallinnossa jo virheelliseksi osoittautunutta tuottavuusohjelmaa, jolla vähennetään ja hiostetaan työntekijöitä.
Kuntapalvelujen kilpailuttaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen on lopetettava. Lakisääteiset palvelut on turvattava pääsääntöisesti kuntien omina lähipalveluina. Kuntien valtion-osuuksia on nostettava. Niitä on nostettava seuraavalla eduskuntakaudella vuosittain vähintään 500 miljoonalla eurolla palvelujen ja työllisyyden parantamiseksi. On kohtuutonta, että valtionosuudet ovat kuntien toimintamenoista enää alle viidennes.
Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi eli tulojen mukaan nousevaksi. Myös pääomatulot on saatettava kunnallisveron piiriin. On väärin, että pääomatuloilla voi elää muiden siivellä maksamatta veroa kunnille. Kuntien taloutta on vahvistettava myös kehittämällä työtä ja tuloja tuovaa toimintaa. Asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia kunnissa on laajennettava. On kehitettävä suoraa demokratiaa, lähidemokratiaa, osallistuvaa budjetoimista, kansanäänestyksiä ja asukkaiden itsehallintoa. SKP vastustaa kuntien pakkoliitoksia.
Suomen kommunistinen puolue
Kansainvälisenä naistenpäivänä
8.3.2011
Suomen bruttokansantuote on kasvanut kymmenessä vuodessa 50 miljardia euroa. Se oli vuonna 2000 noin 130 miljardia ja nyt yli 180 miljardia euroa. Lisäys on yhtä suuri kuin valtion koko budjetti. Silti nykyiset eduskuntapuolueet valmistelevat jo vaalien jälkeen toteutettavia leikkauslistoja. Menojen leikkaaminen kohdistuu erityisesti kuntien järjestämiin vanhustenpalveluihin, terveydenhuoltoon ja muihin peruspalveluihin. Se uhkaa karsia lähipalveluja niin pienissä kuin suurissa kunnissa. Palvelujen keskittyminen vaikeuttaa etenkin vanhusten, lapsiperheiden, työttömien ja muiden pienituloisten tilannetta. Eriarvoisuus palveluissa lisääntyy. Samalla palvelujen keskittyminen lisää liikennettä ja sen ympäristöhaittoja.
”Sari Sairaanhoitajaa” huijattiin
Kun kunnissa karsitaan menoja, lisätään useimmiten naisten työtaakkaa. Suurin osa kuntien työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia. Lisäksi julkisten palvelujen heikentäminen lisää käy-tännössä etenkin naisten palkatonta työtä perheissä. Naisten työn arvoa poljetaan myös kun-ta-alan palkkaratkaisulla, joka merkitsee palkkatason reaalista alenemista. Kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen on pettänyt ennen edellisiä vaaleja antamansa lupaukset naisvaltaisten alojen palkkojen nostamisesta.
Sammon ryöstö
Miksi kuntien palveluista leikataan, vaikka Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan?
Erityisesti Kokoomus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kauppakamari haluavat lisää asiakkaita ja markkinoita yksityiselle bisnekselle. Ihmisten perusoikeudet halutaan alistaa yhä laajem-min kaupalliselle voitontavoittelulle. Tämä näkyy räikeästi esimerkiksi kuntien vanhainkotien lopettamisena samaan aikaan kun jopa samoihin tiloihin avataan yksityisiä palveluasuntoja, joissa ikäihmisiltä rahastetaan kaikesta. 1990-luvulla hallitukset yksityistivät suurimman osan valtionyrityksistä.
Nyt valmistellaan kansallisomaisuuden ryöstön toista vaihetta: kunnallisten palvelujen kilpai-luttamista ja yksityistämistä. Hallitukset ovat luoneet sille pohjaa supistamalla kuntien valtion-osuuksia ja muita tuloja 90-luvun alun jälkeen. Näillä päätöksillä on kuntien rahoitusta leikattu noin viidellä miljardilla eurolla. Palvelujen karsimista ja kilpailuttamista on vauhditettu myös kunta- ja palvelurakennemuutoksella. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat toteuttaneet sitä kunnissa karsimalla ja kilpailuttamalla monia palveluja. Ne aikovat jatkaa tätä linjaa vaalien jälkeen muun muassa lopettamalla jopa puolet kunnista ja keskittämällä päätösvaltaa pieneen piiriin.
SKP vaatii: Loppu leikkaamiselle ja yksityistämiselle!
Suomen kommunistinen puolue korostaa, että peruspalvelut – kuten lasten päivähoito, peruskoulu, terveysasema ja vanhustenpalvelut – ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia. Näitä oikeuksia on vahvistettava muun muassa säätämällä vanhuspalvelulaki, joka takaa kunnolliset palvelut.
Kuntiin pitää palkata lisää vakinaisia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnon palkka. Tämä on välttämätöntä palvelujen parantamiseksi, naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaami-seksi ja työolojen kohentamiseksi. Kunnissa ei pidä ottaa käyttöön valtionhallinnossa jo virheelliseksi osoittautunutta tuottavuusohjelmaa, jolla vähennetään ja hiostetaan työntekijöitä.
Kuntapalvelujen kilpailuttaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen on lopetettava. Lakisääteiset palvelut on turvattava pääsääntöisesti kuntien omina lähipalveluina. Kuntien valtion-osuuksia on nostettava. Niitä on nostettava seuraavalla eduskuntakaudella vuosittain vähintään 500 miljoonalla eurolla palvelujen ja työllisyyden parantamiseksi. On kohtuutonta, että valtionosuudet ovat kuntien toimintamenoista enää alle viidennes.
Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi eli tulojen mukaan nousevaksi. Myös pääomatulot on saatettava kunnallisveron piiriin. On väärin, että pääomatuloilla voi elää muiden siivellä maksamatta veroa kunnille. Kuntien taloutta on vahvistettava myös kehittämällä työtä ja tuloja tuovaa toimintaa. Asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia kunnissa on laajennettava. On kehitettävä suoraa demokratiaa, lähidemokratiaa, osallistuvaa budjetoimista, kansanäänestyksiä ja asukkaiden itsehallintoa. SKP vastustaa kuntien pakkoliitoksia.
Suomen kommunistinen puolue
Kansainvälisenä naistenpäivänä
8.3.2011
Tunnisteet:
kohtuullisuus,
koulu,
kuntapalvelut,
oikeudenmukaisuus,
peruspalvelut,
politiikka,
tavoitteet,
terveydenhuolto,
vanhuspalvelulaki,
vanhuspalvelut
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)