Otamme osaa norjalaisten suruun!

Syvä osanottomme norjalaisten raskaan surun keskelle.

Surutyön ollessa yhä kesken, poliittinen analyysi saa odottaa. Voimme vain yhdessä toivoa, ettei näin järkyttävä tapahtuma koskaan tule toistumaan. Viha tappaa - on aika asettaa ego syrjään, osoittaa empatiaa ja luopua väkivallasta. Vain siten turvaamme mielekkään huomisen kaikille.

Yksipuolista kansainvälisyyttä

Viimeaikoina suurten puolueiden vaalikeskusteluissa, joihin nyt on otettu mukaan myös perussuomalaisten Timo Soini, on arvosteltu Suomen ulkopoliittisen linjan muuttuneen sisäänpäin, kun Suomi ei Nato-liittouman mukana lähettänyt muutamaa Hornettia tulittamaan Libyaa ja jotkut epäisänmaallisiksikin haukutut eivät halua tunkea kaikkia Suomen verovaroja Saksan ja muiden suurten EU-maiden pankkien tukemiseen. Hyökkäys Libyaan ei kuitenkaan ole kaikkien muidenkaan valtioiden suosiossa. Esimerkiksi itänaapurimme suhtautuu varsin kriittisesti, vaikka äänestikin vain tyhjää YK:n turvaneuvostossa. Venäjä on siis vain 1 esimerkki kriittisistä maista mutta fyysisesti meitä lähimpänä. Suomen osallisuutta hyökkäykseen vaativat haluavat selvästi, että Suomen on aktiivinen ulkopolitiikassaan vain tiettyyn suuntaan. EU:n vakuusrahaston tukeminenkin ja sen väittäminen ainoaksi isänmaalliseksi toiminnaksi on myös suuntautumista tiettyyn suuntaan. Ongelmathan johtuvat siitä, että jotkut maat ovat ottaneet itselleen erivapauden rikkoa nykyistä vakuussopimusta ja nyt nämä ongelmat sitten halutaan sosialisoida kaikkien euromaiden kansojen yhteisesti maksettaviksi. Portugali ei malttanut odottaa 11 päivää, että Suomessa olisi vaalit ehditty käydä. Kun Portugali pyysi takauksia, heti olivat Katainen ja Kiviniemi niitä lupaamassa ja Soini vastaavasti uhoamassa, että ainakaan perussuomalaiset eivät niitä ole myöntämässä. Katainen ja Kiviniemi puhuvat valikoitua totuutta, että takuujärjestelmässä mukanaolo on välttämätöntä, mutta se siis on totta vain Kataisen ja Kiviniemen toiveissa pelastaa röyhkeä riistokapitalismi. Kuka muu kuin Katainen ja Kiviniemi sitä kuitenkaan edes haluaa? Koko kapitalistisen järjestelmän uskottavuus on kriisissä. Tähän mennessä sijoittavat ovat voineet olla varmoja, että eurooppalaisille kapitalistisille valtioille lainatut rahat on turvassa, mutta nyt, kun yhä useampi vaatii vastuun jakamista muyös sijoittajille ja pankeille, kapitalistinen valtiokaan ei ole enää sijoituskohteena varma. Jos yksikin kapitalistinen valtio päästettäisiin konkurssiin, olisi se sitten pieni Islanti, Kreikka, Irlanti tai Portugali, koko kapitalistisen järjestelmän ideologinen uskottavuus romahtaisi. Siksi Katainen ja Kiviniemi huutavat Suomenkin velvollisuutta auttaa kriisimaita ja sitä kautta sijoittajia. SKP ei ole koskaan ollut mukana pelastamassa kapitalistisen riistotalouden uskottavuutta, vaan meidän linjanamme on aina ollut, että keinottelijat maksakoot itse kriisinsä. Meillä on ollut koko ajan vaihtoehto valmiina, jos riistokapitalismi romahtaa omaan mahdottomuuteensa.

SKP vastustaa hyökkäystä Libyaan

Suomen kommunistinen puolue tukee libyalaisten vaatimuksia demokratiasta ja vastustaa Yhdysvaltojen, Naton ja EU:n piirissä esitettyä sotilaallista interventiota Libyaan. SKP tuomitsee Libyan johdon väkivallan mielenosoittajia vastaan ja varoittaa, että Kadaffin hallinto voi käyttää sotilaallista uhkaa perusteluna entistä kovemmille otteille kansalaisia vastaan.

SKP arvostelee Yhdysvaltojen ja EU:n johtajia kaksinaamaisuudesta näiden arvostellessa ihmisoikeuksien loukkauksia, joihin syyllistyvät samat epädemokraattiset hallitukset, joita USA ja EU ovat tukeneen vuosikausia. Öljy ja asekauppa ovat sivuuttaneet USA:n ja EU:n politiikassa humanitaariset tekijät.

Samalla SKP tuomitsee väkivallan, jota vallanpitäjät käyttävät myös Irakissa, Iranissa, Jemenissä ja monis-sa muissa maissa kansalaisten protestien ja uudistusvaatimusten tukahduttamiseksi. SKP ilmaisee solidaarisuutensa arabimaiden kansanliikkeiden vaatimuksille kansalaisten poliittisten, sosiaalisten ja muiden perusoikeuksien toteuttamiseksi ja näiden maiden vapauttamiseksi riistosta ja sorrosta.

Rauha on äitien työtä

eli solidaarista naistenpäivää ihan kaikille naisille!

Äitiyttä ei perinteisesti ole nähty vahvasti yhteiskunnallisena, silti juuri äidit kokevat suurta vastuuta lapsistaan, heidän tulevaisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Se tuntuu luonnolliselta, jos on omalta osaltaan ollut luomassa jotakin niin ainutkertaista ja ihmeellistä, kuin uutta ihmisolentoa, kuuluukin olla huolissaan.

Äitiys on pitkään nähty kilpajuoksuna keittiön, lastenhuoneen ja pyykkituvan välillä - ei yhteiskunnallisena muutosvoimana. Nykyään lapsen välittömästä hyvinvoinnista huolehtiminen ei kuitenkaan riitä, vaan äitien on käytävä käsiksi suurempiin kysymyksiin. Ruoka ja puhtaat vaatteet eivät pelasta lasta yhteiskunnalliselta epätasa-arvolta tai sodalta.

Äitinä olemisen kysymykset ovat kuitenkin äitien ydinosaamisaluetta. Miltä voisi silloin näyttää äiten rakentama rauha? Kenties se hylkäisi perinteiset ulkopolitiikan kysymykset - voimasuhteet, ohjuskilvet, asejärjestelmät. Äitien rakentama rauha voisi lähteä liikkeelle äitien arvoista, tiedoista ja kokemuksista - siitä hiljaisesta tiedosta, jonka äidit ympäri maailman jakavat.

Rakentaessani äitinä rauhaa, vaadin, että nälänhädän on loputtava. Tiedän, että ruoka ja puhdas vesi ovat lapselle elintärkeitä - myös rauhan on kestääkseen lähdettävä liikkeelle siitä, ettei kukaan joudu elämään ilman näitä perustarpeita. Terveys on tärkeää - äitinä en elä päivääkään rauhassa, ellen voi luottaa lapseni saavan hoitoa sairastuessaan. Siksi ilmainen terveydenhuolto kaikille maailman lapsille ja aikuisille on yksi rauhan kulmakivistä. Luku- ja laskutaito ovat nykymaailmassa selviytyimisen tärkeimpiä taitoja, siksi rauhantyön täytyy kulkea käsi kädessä koulutuksen kanssa. Maailmassa, jossa jokainen osaa lukea, voidaan jo keskustella rauhasta.

Äidit! On aika astua johtoon! Rauhan työ alkaa kotona, opettamalla lapsi luottamaan ja rakastamaan. Se jatkuu päiväkodeissa ja kouluissa kamppailemalla hupenevia määrärahoja vastaan, tukemalla lapsen oikeutta toteuttaa itseään, vahvistamalla solidaarisuutta ja yhteishenkeä kasvavissa lapsissa. Rauha etenee vaatimalla yhteiskunnallista muutosta, jossa rahaa kohdennetaan sotilaallisen varustautumisen sijaan lasten tulevaisuuteen - aivan kaikkien lasten. Tasa-arvoinen yhteiskunta ja maailma ovat rauhan parhaat takeet - eivät aseet, pakolaisleirit ja kidutuskeskukset.

Äitinä haluan elää maailmassa, jossa yhdenkään äidin ei tarvitse pelätä lapsensa puolesta. Koska lapsemme ansaitsevat paremman huomisen, on äitien tänään astuttava rauhantyön etulinjaan - parempi huominen ei voi kasvaa aseiden piipuista!