Paljonko epäluottamus maksaa, Päivi Räsänen?

"Kristillisdemokraatit ehdottaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista säästösyistä. Puolueen puheenjohtajan Päivi Räsäsen mielestä kaikille automaattisesti kuuluva päivähoito-oikeus voitaisiin muuttaa puolipäiväiseksi." Lähde. 

Hyvä Päivi Räsänen,

En tiedä miksi teistä on kohtuullista aloittaa säästäminen nimenomaan lapsista ja lapsiperheistä. Maassa, jolla on varaa syytää miljoonia niin asevarusteluun kuin ulkomailla käytäviin sotiin, on vastenmielistä etsiä säästökohteita ensimmäisenä niistä kaikista turvattomimmista - lapsista. Vetoan sinuun näin äitien kesken - älä rankaise heikoimmassa asemassa olevia, älä lapsia ja muita äitejä siitä, että he tekevät usein tiukkoja ja vaikeita ratkaisuja.

Rajatessasi päivähoito-oikeuden kotona olevilta vanhemmilta, rajoitat vaikkapa vasta synnyttäneiden äitien vanhempien lasten hoitoonpääsyä. Tämä on mielestäni vastuutonta. Maassamme raskauden jälkeinen masennus on epidemia, jolla on tasaisesti julmia seurauksia. Uupuneiden äitien taakkaa vanhempien lasten hoitoon saaminen helpottaa merkittävästi.

Työttömien vanhempien lapset päivähoidossa pitävät vanhemmat ansiosidonnaisen päivärahan piirissä. Mikäli lapset olisivat kotona, saisivat vanhemmat kotihoidontukea. Tämä tarkoittaisi pienituloisimpien perheiden ansioiden putoamista entisestään. Kaikista heikoimmassa asemassa olevat laskenevat myös, että hoidossa lapsi saa ihan varmasti sen lämpimän ruoan - jotakin, mihin kaikissa kodeissa ei ole tälläkään hetkellä varaa. 

Ylikuormitettu päivähoitoala tarvitsee kipeästi lisää rahaa työntekijöiden palkkaamiseen ryhmäkokojen pienentämiseksi ja sekä lasten, että työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi. Arvelet, että osan säästyneistä rahoista voisi "ohjata erityistä tukea tarvitsevien perheiden palveluihin ja lastensuojeluun." Kai ymmärrät, että ehdottamasi säästötoimenpiteet aiheuttavat lastensuojelun tarpeen merkittävää kasvua sekä perheiden tukitoimien lisääntymistä. Väitän, että uudet ja kohonneet kustannukset näissä ohittavat monin kerroin ehdotuksesi tuomat säästöt. Toivottavasti on liian itsestään selvää mainittavaksi, että ennaltaehkäisyn laiminlyönti aiheuttaa myös mittaamatonta täysin turhaa inhimillistä kärsimystä.

Ehdotan, että annamme lapsiperheiden itse arvioida oma tilanteensa ja tehdä päätökset lasten hoitomuodoista. Epäluottamus pienten lasten vanhempia kohtaan osoittautuu muuten kohtuuttoman kalliiksi - yhtä hyvin yhteiskunnalle, kuin lapsille. Tuetaan lapsia ja lapsiperheitä kyllä, mutta ei tehdä sitä ottamalla oikeuksia ja vaihtoehtoja pois. 

Otamme osaa norjalaisten suruun!

Syvä osanottomme norjalaisten raskaan surun keskelle.

Surutyön ollessa yhä kesken, poliittinen analyysi saa odottaa. Voimme vain yhdessä toivoa, ettei näin järkyttävä tapahtuma koskaan tule toistumaan. Viha tappaa - on aika asettaa ego syrjään, osoittaa empatiaa ja luopua väkivallasta. Vain siten turvaamme mielekkään huomisen kaikille.

Riitta Tynjä: JYVÄSKYLÄN PALVELUSETELIPÄÄTÖS PERUSTUI VIRHEELLISIIN LASKELMIIN

Jyväskylässä on tänä vuonna päätetty lisätä palveluseteleiden käyttöä useissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Yhtenä perusteluna on esitetty kaupungin työntekijän kalliimpaa tuntikustannusta yksityiseen palveluntuottajaan verrattuna. Kaupungin työntekijät, kuntalaiset ja useat päättäjät ovat kyseenalaistaneet kotihoidon laskelmat ja vaatineet niiden julkista avaamista. Tämän johdosta esitin asiaa koskevan valtuustokysymyksen, johon 11.4. vastasi apulaiskaupunginjohtaja Pekka Utriainen.

Vastauksessaan Utriainen totesi, että palvelusetelien kohdalla ”on haluttu vaihtoehtoisia tuotantomuotoja, ei niinkään keskitytty hintaan”. Hänen mukaansa kunnallisen puolen ja yksityisen palvelun vertailukelpoisuus on vaikeaa, koska ”ei voida tarkkaan tietää, miten yksityinen puoli voi tuottaa palvelun halvemmin”. Kuitenkin päätöksenteossa ratkaisevana kriteerinä on ollut juuri palvelujen hinta.  Utriainen arveli, että kuntapuolella on enemmän sairauspoissaoloja, asiakasasioiden kirjaamista ja logistisia kustannuksia. Hän arveli myös työntekijöiden ikärakenteen poikkeavan toisistaan yksityisen puolen eduksi. Kustannuksista noin 90 prosenttia on henkilöstömenoja.

Utriaisen esittelemistä laskelmista kävi ilmi olennaisin seikka, jolla oman työntekijän tuntikustannus on saatu korkeaksi – viimeisimpien laskelmien mukaan se on jopa 63.78 euroa. Kustannuksia ei ole jaettu kokonaistyöajalla kuten olisi tietenkin pitänyt tehdä. Utriaisen laskelmissa käytetään työaikana vain sitä aikaa, jonka työntekijä konkreettisesti on asiakkaan kotona. Mutta kun työntekijän pitää esimerkiksi raportoida ja tietysti kulkea asiakkaan luota toisen luo, näitä ei tässä mallissa lasketa työajaksi lainkaan. Kokonaistyöajasta vähennetään myös ansaitut lomat ja puhutaan ns. teoreettisesta vuosityöajasta, josta sitten vain noin puoleen kohdistetaan kaikki kustannukset. Tämä on ennenkuulumatonta ja selkeän tarkoitushakuista.

Kun kokonaiskustannukset jaetaan koko työajalla, kuten kuuluisi, tuntikustannukseksi saadaan hieman yli 20 euroa. Tällä summalla kaupungin oman työntekijän työpanos on selkeästi taloudellisesti edullisempi kuin yksityisen. Tehty päätös palveluseteleistä perustuu virheellisiin kustannuslaskelmiin.

Eri yhteyksissä poliitikot ovat todenneet virkamiesten tekevän laskelmia virkavastuulla, joihin päättäjien on voitava luottaa. Kuka tässä kantaa vastuun?

Riitta Tynjä

kaupunginvaltuutettu, komm.

Minkä tautta kannattaa iänestöö savolaesta ehokasta etuskuntavualiloessa?

Ylleisön mahollisesta rotestoennista huolimatta ja varsinnii sen vuoksi aion huastoo tään puhheen savoks. Kieltaijottomia haluvan tässä lohuttoo, että joskus se voep olla immeiselle suur onni, ettei ihan kaekkee kuulemoosa ymmärrä. Siästyy monelta hermoin kiristykseltä.

Kaekki sen tok jo tietää, että kun savolaenen huastaa, vastuu siirtyy kuulijalle. Ja jos iänestäjä haluvaa kantoo vastuusa täysmiäräsesti, niin tottahan se savolaesta iänestää. Esmerkkinä voesin maenita Jyrki Kattaesen, joka on kotosin Savosta niinku minnäe.

Savolaesuuteenhan liittyy aena luova eppäilyksen tila, jota ilimastaan potentiaalilla, siis esmerkiks tähän tappaan: ”Suattanoo tuo hyvinnii olla noennii, että ite kukkii Euroopan mua pistänöö pankkisa kurriin” taekka toesena esmerkkinä ”mahollisesti lienöön lähetettävä valamiusjoukkoja Lipyaan, jos pyyvetään, vaekka lähetettänöön ihan pyytämättäe, jos sille piälle satutaan ”.

Tämän yltiöpotentiaalin takia kukkaan ee voe ikinä missään olosuhteissa tehä savolaesesta takinkiäntäjöö. Niin kun outta huomanna, niin on Kattaenenkin kiero kun korkkiruuvi, ei sitä hevin sua viännöksistään kiinni kukkaan muu kun korkkeintaan mahollisesti toenen savolaenen, joka on vielläe kierompi.

Tässä tarjoon ihan mahottoman hyvän vaehtoehon teille eli ihten. Oon vahvasti sitä mieltä, että savolaesuuvessa vallihtis etuskunnassa luova tasapaeno, kun sielloes toenennii viäntäjä toesella laejalla. Minä voesin huastoo esmerkiks: ” Sen sijjaan, että eppäellään mahtanooko nuo muat mittään nuille pankeille, voes olla aehetta pohtija, mahtanooko pankit mittään, jos yhessä pannaan piäoma maksamaan velekasa.”

Sijottajjiin pellossaelolle vuajitaan nyt issoon iäneen loppuva, vuan miten käynöö vualiloejen jäläkeen? Pittääkö sillon tojeta, että ee niille pankkiloelle nyt vuan maha kukkaan tässä mualimassa yhtään mittään ja Lipyvaankin nyt tul vuan mäntyä, mutta suattanoohan tuota sitten vähän nuita toemeentulotukija nipistöö, kun köyhät ellää niin mahottoman levveesti, että muahanmuuttajattii tupperware-kuluhoja osteloovat ja suomalaeset vuan tupakkija poltteloovat ja kaljoo juovat, kun on niin mahottomasti rahhoo.

Umpkierona savolaesena luppoon, että kieroelen parraani mukkaan tätä linjoo vastaan ja otan käättöön sanalliset asseet kaekissa er muojoessaan sotaretkiin estämiseksi ja pankkiloejen kurriin laettamiseksi.

Joviaalit savolaesethan näennäesesti suvahtoo monia asijoeta, mutta se on vuan osa meijän piilovaekutusohjelmoo, jolla monesti suahaan isomppijjaan muutoksia aekaseks, kun ee joka rissaoksesta aena mäkätetä.

Iänestäjä, kun määt sinne koppiin, mieti tok tarkkaan, halluutko olla vuan vualkarjoo porvareijen pellossa? Kannattannoo joskus kysyvä iteltään, mittee mieltä sitä oikeestasa lienöö er asjoesta ja tehä vaekka testilöetä netissä. Siinä voep monesti yllättyvä – ja joskus jopa myönteisestikkii.

Riitta Tynjä: Ansiotuloverotuksen kiristämisestä

YLE Keski-Suomen ja Keskisuomalaisen suuressa vaalipaneelissa (2.4.) yhtenä keskusteluaiheena oli verotus.  Pääomatulojen verotusta olivat valmiita kiristämään kaikki panelistit, mutta ansiotulojen kiristämisen kannalla ei lisäkseni ollut ketään muiden puolueiden edustajista. Olin tästä hieman yllättynyt, koska myös muun vasemmiston piirissä on vaadittu suurituloisten verotuksen kiristämistä, eikä kyse ole ollut tällöin vain pääomatuloista. Ei kai nyt vain ollut kyse yleisön kosiskelusta?

Omaa kantaani en paneelissa päässyt perustelemaan ja siksi haluan tuoda esiin muutaman mielestäni olennaisen verotukseen liittyvän asian.

Suomessa verotus ei ole oikeudenmukaista. Eniten veroja suhteessa tuloihinsa maksavat työttömät ja sosiaaliturvan varassa elävät. Vähimmällä pääsevät suurten pääomatulojen saajat. Porvarihallitus on keventänyt verotusta eri tavoin lähes yhdeksällä miljardilla eurolla. Ne ovat suosineet suurituloisia ja suuryhtiöitä. Samalla ne ovat heikentäneet julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta.

Suurituloisten verotusta on kevennetty viimeisen 20 vuoden aikana usealla eri tavalla. Ahon hallituksen aikana vuonna 1993 siirryttiin pääomatulojen tasaverotukseen. Toinen merkittävä muutos on ollut valtion ansiotuloverotuksen jatkuva keventäminen, joka alkoi jo Lipposen hallituksen aikana vuonna 1996. Suurimman suhteellisen hyödyn valtion tuloverotuksen keventämisestä ovat saaneet kaikkein suurituloisimmat. Tätä olen valmis kiristämään. Sen sijaan pienituloisten ansiotuloverotusta on osin jopa kevennettävä.

Oikeudenmukaisuuden ja kansalaisten tasa-arvon kannalta on tärkeää, että verot perustuvat veronmaksukykyyn. Kaikki tulot on laskettava yhteen ja verotettava progressiivisesti. Myös kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi.  Verotettavan tulon alaraja tulee korottaa 1100 euroon kuukaudessa korottamalla kunnallisveron perusvähennystä. Valtion tuloveron ja kunnallisveron asteikot on laadittava niin, että keskimääräistä palkkatuloa suurempien tulojen verotus kiristyy nykyisestä ja sitä pienempien tulojen verotus kevenee. Verotuksella voidaan näin myös tasoittaa kasvaneita tuloeroja.

Riitta Tynjä

kansanedustajaehdokas, SKP

Jyväskylä

Satu Simonen: Oman edun tavoittelu kiihtyy

Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä (SK 13) Aalto-yliopiston kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta kumoaa kehitysapukriittisiä uskomuksia, joita muun muassa perussuomalaiset tosiasioiden vastaisesti pitävät vaaliohjelmassaan yllä toteamalla, että ”Kansojansa sortavat gebardihatut kiittävät, kun hyväuskoiset kukkahatut Suomesta lähettävät heille rahaa ja näin mahdollistavat oman kansansa sortamisen”.

Kehitysavun perille pääsyä ja tehoa, kuten raskasta byrokratiaa ja inflaatiovaikutuksia kohtaan esitettty kritiikki ei Haaparannan mukaan kumoa avun positiivisia vaikutuksia. Kehitysapu lisää tutkitusti saajamaiden hyvinvointia, lievittää köyhyyttä, lisää toimintamahdollisuuksia, talouskasvua ja investointeja.

Valtioiden antama kehitysapu on 0,2 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Rikkaiden maiden ei tule kuitenkaan turvautua ainoastaan kehitysapuun, vaan myös poistaa kehitysmaatuonnin esteitä ilman hyötymistarkoitusta kansainvälisen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi.

Äänestäjien soisi huomioivan edesvastuuttoman oikeistolaisen retoriikan ja yhteisvastuun väistämisen. Emme saa itsekkäästi ajaa vain omia lyhyen aikavälin etujamme. Siivu Suomen talouskasvusta kuuluu myös kaikkein köyhymmille maille. Suomen kehitysaputavoite on nostettava seuraavalla hallituskaudella 0,7 prosenttiin bruttokansanatulotuotteesta. Hintalappu tälle kehitysyhteistyötavoitteelle on 130 miljoonaa euroa seuraavan neljän vuoden ajan. Varat siihen kerätään asemenoista sekä pörssi- ja rahoitusmarkkinoiden verotuksella.

Satu Simonen

Jyväskylä

kansanedustajaehdokas (SKP)

Seppo Ruotsalainen: EU:N VELKAKRIISI JA SUOMI

Suomalaisia vaaditaan mukaan maksajiksi ja takaajiksi EU:n väliaikaiseen ja pysyvään vakausrahastoon. Miljardeilla pitäisi tukea Kreikkaa, Irlantia, Portugalia jne. holtittomasti rahoittaneita pankkeja. Vaikeuksiin ajettujen maiden kansalaisille on laadittu ja ollaan laatimassa lisää taloudellisia kuristusbudjetteja.

EU:n pysyväksi maksumieheksi ja -naiseksi valitussa Suomessa valtiovarainministeri Jyrki Katainen pitää kansalaisten kieltäymyksiin ja uhrauksiin tähtääviä toimenpiteitä ikään kuin kansalaisten pyhänä velvollisuutena, isänmaallisena tekona. Talvisodan hengestäkin on jo taidettu puhua.

Kansalaisten uhraukset eivät auta

Kataisella, pääministeri Mari Kiviniemellä ja muilla maan asioista päätöksiä tekevillä on tausta-ajatuksena, että kansakunta ikään kuin säästäisi varoja vaikeuksiin ajettujen maiden auttamiseksi ja että nuo luovutetut varat saataisiin joskus (jopa korkojen kanssa) takaisin.

Pääoma-teoksen kolmannen kirjan luvussa 27 (Luoton rooli kapitalistisessa tuotannossa) Karl Marx luonnehtii mauttomaksi (abgeschmackt) fraasia, jonka mukaan pääoman alkuperänä olisi säästäminen, ”koska keinottelija juuri vaatii, että muut säästäisivät häntä varten”.

Tuo edellä mainittu lyhyt sivulause on siinä määrin terävä, että Friedrich Engels totesi Marxin sillä ennakoineen parikymmentä vuotta tekstin kirjoittamisen jälkeen sattuneen tapahtuman, jossa ”koko Ranska säästi kokoon puolitoista miljardia frangia Panaman huijareille.”

Tuosta vastaavasta ilmiöstä on kysymys nykyisessä ns. finanssikriisissäkin. Säästäminenhän tarkoittaa perinteisesti sitä, että me kansalaiset säästämme omalle pankkitilillemme määrätyn rahasumman. Se että meidät pakotetaan nyt pelastamaan saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja tarkoittaa, että me oman pankkitilimme sijaan maksamme pankin tilille, siis suuressa määrin pelkille keinottelijoille. Aiheellisesti Bertolt Brecht kysyikin, mitä onkaan pankkiryöstö verrattuna pankin perustamiseen!

Väliaikaisia ja pysyviä vakausrahastoja sommittelevat EU-päättäjät (meidän Kataisemme ja Kiviniememme heidän mukanaan) uskottelevat (sillä eivät kai he vakavissaan taida uskoa itsekään), että lukemattomien huijausten jälkeen kapitalistinen järjestelmä ikään kuin ”ottaisi opikseen” ja että tilanne olisi parannettavissa uusia miljardeja noihin rahastoihin lapioimalla.

Mieletöntä

Kansalaisten kieltäymyksiä koskevista käsityksistä Marx toteaa edellä mainitussa Pääoman luvussa 27 vielä, että kapitalistisen tuotannon kehittymättömämmässä vaiheessa noissa kieltäymyksissä saattoi vielä olla jotakin mieltä, mutta kuvitteellisen (fiktiivisen) pääoman oloissa niistä tulee täysin mielettömiä.

Marx haluaa sanoa, että kieltäymyksillä ja uhrauksilla (nykykielellä ”leikkauksilla”) saavutetut ”säästöt” eivät mene niihin tarkoituksiin, mihin niiden väitetään menevän. Ja vaikka osittain menisivätkin, niin ”onnistuminen ja epäonnistuminen johtavat tässä samassa määrin pääomien yhteen kokoontumiseen ja näin ollen pakkoluovutukseen mitä valtavimmassa mittakaavassa.”

Marx muistuttaa, että kapitalistisen tuotantotavan lähtökohta ja ydin on pakkoluovuttaminen (Expropriation). Viime kädessä tarkoituksena on pakkoluovuttaa eli anastaa yksilöiltä tuotantovälineet. Luottojärjestelmä puolestaan on keinottelun pääasiallisin vipusin.

Pakkoluovuttaminen ilmenee harvojen toimeenpanemana yhteiskunnallisen omaisuuden anastamisena; luotto (Kredit) puolestaan antaa näille harvoille yhä suuremmassa määrin ”puhtaan onnenonkijan luonteen” (Marx, Pääoma. 3. osa Suom.1976,s.436)

Luotto ei rauhoita, vaan kiihdyttää spekulatiivisia markkinoita

EU:n vakausrahastot ovat tarkoitetut lainanantorahastoiksi vaikeuksiin joutuneille kriisimaille. Vakausrahastojen ja tukipakettien väitetään ja toivotaan rauhoittavan spekulatiivisia raha-markkinoita, mutta todellisuudessa ne kiihdyttävät niitä. Pääoman uusintamisprosessi kiihdytetään äärimmilleen siksi, että yhteiskunnallisen pääoman huomattavaa osaa käyttävät keinottelijat, jotka operoivat täydellisesti vieraalla, eivätkä siis omalla pääomallaan.

Luotto (Kredit) antaa myös erinomaisen mahdollisuuden voiton suhdeluvun kohottamiseen ja kuvitteellinen pörssitalous luo voittojen kasvattamiselle aikaisempaan nähden aivan uudet mahdollisuudet. Marx totesi jo oman aikansa tilanteesta, että kehittyneen kapitalismin maissa suurin osa pankkipääomasta oli puhtaan fiktiivistä, kuvitteellista eli vekseleitä, valtion arvopapereita ja osakkeita.(Marx, mt., s.467).

Marx sanoi fiktiivisen pääoman muodostamista erilaisten arvopapereiden kautta kapitalisoimiseksi (kapitalisiren) ja siinä kaikki yhteys pääoman todelliseen (alkuperäiseen) arvon luomisen prosessiin (työhön) katkeaa viimeistä jälkeä myöten ja ”käsitys pääomasta arvoaan itseään lisäävänä automaattina vahvistuu" (Marx, s. 464). Kyse on ratkaisevasti siitä, että normaali tulo muunnetaan pääomatuloksi.

Pankkien pääomittaminen

Tänä päivänä kuvitteellisen pääoman valtavaa kasvattamista tarkoittaa ilmiö nimeltä pankkien pääomittaminen. Niin paljon kuin tuo käsite esiintyykin julkisuudessa, hämmästyttävää on, että lukemattomissa eduskuntavaalikeskusteluissa kenenkään (edes Timo Soinin) päähän ei pälkähdä kysyä, mitä tämä pankkien pääomittaminen oikein lähemmin tarkoittaa. Voidaanko sitä jäljittää ja millä tavoin? Päätyvätkö jäljet ehkä sulaan jne. Käytetäänkö ehkä jälkikoiria eli pankkien ulkopuolisia tarkastajia jne. Jos SKP:n edustajat pääsette lähelle päättäjiä keskustelutilaisuudessa ja mieluummin heidän iholleen, kysykää ihmeessä tätä asiaa.

Yleisesti ottaen tämänhetkinen pankkien pääomittaminen tarkoittaa sitä, miltä näyttääkin eli loputtomien euromiljardien lapiointia (tämä verbi on viime aikoina yleistynyt käyttöön) pelinsä menettäneiden tai menettämässä olevien pankkien pelastamiseksi. Kun Marxin mukaan kapitalisoinnin yhteydessä pääoman viimeinenkin jälki konkretiaan katoaa, niin ehkä pankkien pääomittamisessa kantasana ”lapio” luo edes jonkinlaisen hämärän yhteyden arki-todellisuuteen. ”Tämänkin hämärän olemme kadottaneet”, saattaisi Pablo Neruda kuitenkin muistuttaa.

Luottojärjestelmän kahtalainen luonne

Palatkaamme nopeasti Andien mainingeista takaisin finanssimarkkinoiden myrskyävälle merelle.

Marxin mukaan luottojärjestelmälle on ominaista kahtalainen luonne. Toisaalta se kehittää kapitalistisen tuotannon liikkeellepanevan voiman eli rikastumisen vieraan työn riistolla ”paljaimmaksi ja valtavimmaksi peli- ja huijausjärjestelmäksi”, toisaalta se muodostaa siirtymämuodon uuteen tuotantotapaan.

Kapitalistinen tuotantotapa ei perusolemukseltaan ole tietenkään vapaa muuta kuin tiettyyn pisteeseen saakka muodostaen sisäisiä kahleita ja rajoituksia. Luottojärjestelmä rikkoo väkivaltaisesti noita rajoja, voimistaa vanhan tuotantotavan hajoamisen aineksia, vähentää suhteellisesti pääomanomistajien määrää ja luo näköalan kohti yhteen liittyneiden tuottajien yhteiskuntaa.

ERVV ja EVM

Se mitä meille on tiedotusvälineiden ja median kautta kerrottu ja mikä päättäjien huulilta ja ministereiden välttelevien katseiden lomasta on saatu puristettua esiin sisältää seuraavaa eli jatkokertomuksen termein tähän mennessä tapahtunut:

ERVV on Euroopan RahoitusVakausVäline, joka on tarkoitettu väliaikaiseksi ja joka on toiminnassa kesäkuuhun 2013. EVM (Euroopan VakausMekanismi) puolestaan on pysyvä rahoitusväline, joka tulee voimaan heinäkuussa vuonna 2013 ja jonka tarkoitus on korvata nykyiset väliaikaiset rahoitusjärjestelyt. EVM siis antaa lainaa vaikeuksiin joutuville euromaille heinäkuusta 2013 lähtien. ERVV pystyy lainaamaan noin 250 miljardia ja EVM noin 500 miljardia euroa.

Jotta EVM voisi lainata nuo 500 miljardia, siihen on satsattava pääomaa 80 miljardia sekä takauksia ja korotusvaltuuksia 620 miljardia, mikä tekee EVM:n todelliseksi suuruudeksi 700 miljardia euroa. Mekanismin tarkat yksityiskohdat on määrä päättää tulevan kesäkuun loppuun mennessä.

Suomen vastuut tulevassa pysyvässä kriisirahastossa (EVM) ovat 12.58 miljardia euroa. Tuosta osuudesta Suomen pitää maksaa suoraan käteisenä eli riihikuivana 1.44 miljardia siten, että puolet mainitusta summasta maksetaan kesällä 2013 ja loppu maksetaan kahdessa erässä kahden seuraavan vuoden aikana. Vastuuosuuden loppuosa 12.58 miinus 1.44 =11.14 miljardia euroa koostuu annettavista korotusvaltuuksista ja takauksista. Pysyvä vakausrahasto EVM perustetaan EU-sopimuksella ja se on vahvistettava erikseen kaikissa euromaissa.

Tämän hetken kuuma kysymys koskee Suomen osalta lähinnä kahta asiaa eli a) onko Suomi valmis korottamaan ERVV- lainatakauksensa jo tähän mennessä sovitusta 8 miljardista kaksinkertaiseksi eli 16 miljardiin euroon, sekä b) onko Suomi valmis menemään mukaan EVM:ään, jossa sen lainantakausvastuu olisi edellä mainitut 11,14 miljardia euroa ja lisäksi lähes heti kättelyssä riihikuivana 1.44 miljardia euroa.

Käytännössä maan hallitus on jo suostunut em. ehtoihin, vaikka se vaalitaktisesti siirtää lopullisen ratkaisun tekemisen uudelle, vaalien jälkeen valittavalle eduskunnalle.

Puolueiden kannat

Helsingin Sanomat on (HS 30.3.) kartoittanut suurimpien puolueiden kantoja edellä mainittuihin kahteen kysymyksen ja sen mukaan hallituspuolueet kokoomus, keskusta, vihreät ja RKP ovat käytännössä valmiit suostumaan kumpaankin edellä mainittuun takausehtoon.

Oppositiopuolueet vasemmistoliitto, kristilliset ja perussuomalaiset suhtautuvat esityksiin kielteisesti ja SDP horjuu kannassaan kysellen pankkien ja sijoittajien vastuun perään (puoluesihteeri Mikael Jungnerin esiintymistä puoluejohtajien tv-väittelyssä 30.3. on mediassa jo ehditty tulkita takuuehtoihin myöntymisen merkiksi).

SKP:n kanta: kapitalistit maksakoot itse laskunsa!

Edellä mainitussa HS:n kartoituksessa ei huomioitu eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ja ryhmien kantoja, mutta kannanottojemme perusteella on päivänselvää, ettei SKP voi hyväksyä kumpaakaan mainitusta tähtitieteellisestä rahanpyydyksestä. Eli kun vaalikentillä kysytään SKP:n kantaa EU:n velkakriisiasiaan, me vastaamme, että SKP on ilman muuta näitä takausehtoja vastaan ja kun tämä asia tulee päätettäväksi uudessa eduskunnassa, ja mikäli SKP:llä on siellä edustajansa tämä (nämä) tulee äänestämään noiden takausten hyväksymistä vastaan.

”Mutta pääseekö SKP eduskuntaan?” on kokemukseni mukaan tyypillinen kysymys SKP:n vaali- ja toritapahtumissa. Meidän vastauksemme on, että se riippuu sinusta äänestäjä. Meidän kantamme on, että Suomen ei tule lähteä tähtitieteellisiin takauksiin tilanteessa, jossa maan valtionvelka kasvaa muutenkin hallituksen äskettäisen menokehyksen mukaan joka vuosi nettomääräisesti noin kahdeksan miljardia euroa vuosina 2012-15 yltäen 117 miljardiin vuonna 2015.

”Mutta jos Suomi kieltäytyy hyväksymästä noita ERV…PER… mitä ne nyt olivat nuo rahoitusvakausvälineet, niin joudutaanko me eroamaan euroalueesta ja ehkä koko EU:sta?”, äänestäjä saattaa kysyä ääni värähtäen.

”Tapahtuisiko tuossa nyt niin suuri vahinko”, me vastaamme. Me olimme aikoinaan EU:hun liittymistä vastaan ja rahaliittoon liittymisestä ei lupaa Suomen kansalta edes kysytty. Väite, että me miljarditakuut torjuessamme rikkoisimme EU:n perussopimusta on täysin nurinniskoin käännettyä totuutta.

Esko Seppänen on uusimmassa kirjassaan Oma pääoma ansiokkaasti osoittanut, että EU-maat, jotka ottivat vastuun Kreikan veloista (110 miljardin tukipaketti), rikkoivat itse EU:n perussopimusta. Perussopimuksen artiklassa 125 todetaan: ”Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on.”

Yhteisvastuu on siis EU:n perustuslain mukaan kielletty (tätähän myös eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on yrittänyt vakuuttaa), mutta nyt sitä toteutetaan surutta ja isänmaallisena tekona saksalais-ranskalais-brittiläisten pankkien pelastamiseksi.

Sinisilmäisyyttä

Sen lisäksi, mitä edellä on todettu marxilaisesta näkemyksestä koskien luoton roolia kapitalismissa on vielä syytä tähdentää paria näkökohtaa.

EU-päättäjät (Suomen Kiviniemi ja Katainen heidän joukossaan) näyttävät jotenkin kuvittelevan ja uskottelevan, että mainitut vakausmekanismit ikään kuin muuttaisivat kapitalismin perusolemusta tai että ne toteutuisivat jossakin muussa ympäristössä kuin kapitalistisen kilpailun armottomissa olosuhteissa. Eli ikään kuin ne toteutettaisiin joissakin laboratorio-olosuhteissa, joissa kapitalismin sisäiset lainalaisuudet olisivat lakanneet vaikuttamasta.

Tuomas Enbusken ohjelmassa (Yle radio 1, 31.3. ) ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkman sanoi, että markkinat ottavat oppia virheistään. Tekisi mieli kysyä, mitä oppia ne ottavat? Jos finanssimarkkinoille sanoo, että parantakaa sitten tapanne, niin sehän on suunnilleen sama kuin ketulle sanoisi, että älä sitten mene toista kertaa kanatarhaan.

Kaikenlaisia palovakuutuksia

Eduskuntavaalitentissä Yle Radio1:ssä RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin tarinoi sopivasti aprillipäivänä (perjantaina 1.4.) mm. siitä kuinka edellä mainitut vakausvälineet (ERVV ja EVM) ovat ikään kuin palovakuutus Suomelle. Minäkin kuuluin joskus poikaiässä jonkin aikaa paikalliseen VPK:hon ja sen vaatimattoman kokemuksen perusteella en lähtisi samaan sammutusosastoon Wallinin kanssa. Mutta RKP:llähän onkin vakiopaikka maan hallituksessa. Näin ollen Wallin voi kannattaa joko väliaikaista tai pysyvää rahoitusvälinettä tai sitten molempia, kun oma asema pysyy kuitenkin vakinaisena. Kaikissa tapauksissa vastuu hänen vakausvälinepuheistaan siirtyy kuulijalle, siis veronmaksajalle.

Ei uskottavia valvontamekanismeja

Hurjinta tässä satojen miljardien eurojen mylläkässä on, että pääomalle ja pankeille ei ole edelleenkään asetettu mitään uskottavia julkisia valvontamekanismeja. Niin sanotut pankkien stressitestit ovat lähinnä alastoman totuuden ”suojaksi” asetettu viikunanlehti.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa työskentelevä entinen kansanedustaja ja pankkivaltuutettu Olavi Ala-Nissilä huomauttaa, että edellä mainitussa satojen miljardien väliaikaisessa rahoitusvakausjärjestelmässä (ERVV:ssä) ei ole lainkaan julkista ulkoista tarkastusta (ILTA-LEHTI, pääkirjoitus 29.3.11). Ala-Nissilä pitää mahdollisena, että Espanjan ja Saksan pankeista löytyy vielä ikäviä yllätyksiä. Ja uutta 700 miljardin euron EVM: ää ollaan kovalla tohinalla perustamassa!

Nuo vakausjärjestelmät ERVV ja EVM ovat sinänsä merkki suursijoittajille siitä, että nyt voi kokonaisten kansakuntien takauksella ottaa riskejä sieltä missä suurimmat voitot ovat odotettavissa eli sieltä mistä myönnettävistä lainoista ja luotoista ovat korkeimmat korot saatavissa, siis lähinnä vaikeimmassa taloudellisessa asemassa olevilta mailta, joiden luottoluokitukset ovat alhaisimmat. Juuri tätä kirjoittaessa uutiset kertovat, että Portugalin luottoluokitus on enää yhden pudotuksen päässä roskalainasarjasta.

Valtiot mukana huijausoperaatioissa

Kun Marx puhui ”valtavimmasta huijausjärjestelmästä”, hänen ajoistaan 1800-luvun jälkipuoliskolta tuo valtavuus on tietysti kasvanut vielä suuresti. On huomioitava, että piirteet jotka tuolloin koskivat lähinnä yksityisiä kapitalisteja ja myöhemmin monopolikapitalisteja, koskevat nyt valtiomonopolistisen kapitalismin oloissa kokonaisia valtioita ja valtiovaltaa.

Niinpä kirjanpitohuijaukset tapahtuivat tuolloin lähinnä yksityisten kapitalistien ja yritysten toimesta, mutta nykyisin valtiot (paljon puhuttuna esimerkkinä Kreikan valtio) antavat harhauttavia tietoja taloudenpidostaan. Aikaisemmasta poiketen on alettu myös vakavasti varautua siihen, että kokonaiset valtiot saattavat joutua velkajärjestelyyn. Yle Radio1:n keskusteluohjelmassa 31.3. (Tuomas Enbuske) eräs keskustelija viittasi mahdollisuuteen, että Kreikka voisi joutua jopa EU:n hyväntekeväisyyden varaan (”emmehän me sydämettömiä ole”). Tuollainen tilanne vastaisi valtion tasolla jo lähes joutumista EU:n leipäjonoon.

Nyt pitäisi päättäjien huomioida, että käytettävissä vakausrahastoissa ovat kiinni kokonaisten kansakuntien kansalaisia koskevat varat. Tapahtumien valtavuus on sitä luokkaa, että Suomen kaltaiset pienet reuna-alueet voivat olla finanssimarkkinoiden valtamerellä kuin lastut laineilla. Ilman pankkien ja muiden rahoituslaitosten tiukkaa valvontaa ja ilman pankkien yhteiskunnan haltuun ottamista Suomen kaltainen maa saattaa ennen pitkää havaita olevansa itse autettavien piirissä.

Keskeinen ongelma on, että satojen miljardien vakausvälineisiin sisältyy valtavasti fiktiivistä rahaa ja siten keinotteluun eli spekulatiiviseen toimintaan yllyttävää ainesta. Samanaikaisesti on kysymys esim. suurten pankkien välisestä olemassaolon taistelusta. Tuottoa haetaan silloin kaikin keinoin sieltä mistä suurimmat tuotot ovat löydettävissä. Kun edellä viitattiin puheenjohtaja Stefan Wallinin näkemykseen EU:n vakausmekanismeista eräänlaisena palovakuutuksena Suomelle, niin samalla on huomioitava, että noihin mekanismeihin sisältyy myös paloherkkiä ainesosia.

Sosialismin näköala

EU-päättäjät ja kansalaiset puhuvat siitä, pitäisikö Kreikka päästää (pakottaa) velkasaneeraukseen. Kysytään aiheellisesti, mitä valtion joutuminen velkasaneeraukseen tarkoittaa. Vastauksena todetaan esim., että tuolloin sijoittajat saattavat menettää osan rahoistaan, ehkä 30-50 prosenttia ja takaavat valtiot voivat olla myös menettäjiä (Sixten Korkman, YLE PUHE, Politiikkaradio 3.4.11)

Vähemmän puhutaan siitä, mitä näiden ahdinkoon ajettujen maiden kansalaisille tapahtuu esim. mahdollisen velkasaneerauksen yhteydessä. Mikä on heidän taloudellinen ja sosiaalinen tilanteensa äärimmilleen kiristettyjen talousbudjettien olosuhteissa. Minkä tien he kansakuntana valitsevat kuljettavakseen varsinkin, jos heidät jätetään suuressa määrin oman onnensa nojaan?

Sosialismi talous- ja yhteiskuntamuotona ei ole vanhentunut käsite. Eikö se ole reaalinen vaihtoehto silloin kun taloudelliseen ahdinkoon ajetuissa maissa yhä suurempi osa väestöstä (enemmistö) alkaa olla sitä mieltä, että sosialismi on parempi vaihtoehto kuin koko kansan loputon velkavankeus.

4.4.2011 Seppo Ruotsalainen

Yksipuolista kansainvälisyyttä

Viimeaikoina suurten puolueiden vaalikeskusteluissa, joihin nyt on otettu mukaan myös perussuomalaisten Timo Soini, on arvosteltu Suomen ulkopoliittisen linjan muuttuneen sisäänpäin, kun Suomi ei Nato-liittouman mukana lähettänyt muutamaa Hornettia tulittamaan Libyaa ja jotkut epäisänmaallisiksikin haukutut eivät halua tunkea kaikkia Suomen verovaroja Saksan ja muiden suurten EU-maiden pankkien tukemiseen. Hyökkäys Libyaan ei kuitenkaan ole kaikkien muidenkaan valtioiden suosiossa. Esimerkiksi itänaapurimme suhtautuu varsin kriittisesti, vaikka äänestikin vain tyhjää YK:n turvaneuvostossa. Venäjä on siis vain 1 esimerkki kriittisistä maista mutta fyysisesti meitä lähimpänä. Suomen osallisuutta hyökkäykseen vaativat haluavat selvästi, että Suomen on aktiivinen ulkopolitiikassaan vain tiettyyn suuntaan. EU:n vakuusrahaston tukeminenkin ja sen väittäminen ainoaksi isänmaalliseksi toiminnaksi on myös suuntautumista tiettyyn suuntaan. Ongelmathan johtuvat siitä, että jotkut maat ovat ottaneet itselleen erivapauden rikkoa nykyistä vakuussopimusta ja nyt nämä ongelmat sitten halutaan sosialisoida kaikkien euromaiden kansojen yhteisesti maksettaviksi. Portugali ei malttanut odottaa 11 päivää, että Suomessa olisi vaalit ehditty käydä. Kun Portugali pyysi takauksia, heti olivat Katainen ja Kiviniemi niitä lupaamassa ja Soini vastaavasti uhoamassa, että ainakaan perussuomalaiset eivät niitä ole myöntämässä. Katainen ja Kiviniemi puhuvat valikoitua totuutta, että takuujärjestelmässä mukanaolo on välttämätöntä, mutta se siis on totta vain Kataisen ja Kiviniemen toiveissa pelastaa röyhkeä riistokapitalismi. Kuka muu kuin Katainen ja Kiviniemi sitä kuitenkaan edes haluaa? Koko kapitalistisen järjestelmän uskottavuus on kriisissä. Tähän mennessä sijoittavat ovat voineet olla varmoja, että eurooppalaisille kapitalistisille valtioille lainatut rahat on turvassa, mutta nyt, kun yhä useampi vaatii vastuun jakamista muyös sijoittajille ja pankeille, kapitalistinen valtiokaan ei ole enää sijoituskohteena varma. Jos yksikin kapitalistinen valtio päästettäisiin konkurssiin, olisi se sitten pieni Islanti, Kreikka, Irlanti tai Portugali, koko kapitalistisen järjestelmän ideologinen uskottavuus romahtaisi. Siksi Katainen ja Kiviniemi huutavat Suomenkin velvollisuutta auttaa kriisimaita ja sitä kautta sijoittajia. SKP ei ole koskaan ollut mukana pelastamassa kapitalistisen riistotalouden uskottavuutta, vaan meidän linjanamme on aina ollut, että keinottelijat maksakoot itse kriisinsä. Meillä on ollut koko ajan vaihtoehto valmiina, jos riistokapitalismi romahtaa omaan mahdottomuuteensa.

Asiaa maahanmuuttajista 2.4. Jyväskylän kävelykadulla

Olin panelistina maahanmuuttajapaneelissa ja kauhistuin Perussuomalaisten maahanmuuttolinjauksia. Persujen maahanmuuttopolitiikka on ihan persauksesta. Persujen mielestä on mamun oma vika, jos hän ei Suomessa työllisty ja meille ei saa edes tulla, jos ei ole varma, että saa heti töitä. Ja jos mamu työllistyy, niin sekin on väärin, koska silloin hän vie tavalliselta suomalaiselta työn, esimerkkinä persut mainitsevat puolaiset rakennusmiehet, jotka persujen logiikan mukaan ovat syypäitä suomalaisten rakennusmiesten työttömyyteen. Omituista on sekin, että pakolaisia ei nähdä työntekijöinä, vaan perusoletus on, että pakolaisen ei ole tarkoituskaan työllistyä vaan hän voi olla Suomessa vain ja ainoastaan humanitaarisista syistä ja sen tähden pakolaiskiintiötä ei voida yhtään kasvattaa.

SKP:llä on ihan eri linja

SKP:n mielestä maailman työläisten ja vähävaraisten ihmisten edut eivät sodi toisiaan vastaan. Ei taatusti ole maahanmuuttajien syy, että Suomessa on köyhyyttä ja työttömyyttä ja ongelmia sosiaaliturvassa, koska meillä on alle 200 000 maahanmuuttajaa, noin 2 % koko Suomen väestöstä ja valtaosa tästä porukasta on tullut Suomeen työn vuoksi.

Syypää työläisten heikkoon tilanteeseen on kapitalistinen talousjärjestelmä, joka polkee työvoiman hintaa kaikkialla maailmassa ja riistää voitontavoittelullaan ihmiskunnan enemmistöä.

Tätä riistoahan suuryhtiöt harjoittavat myös Suomessa. Kerron esimerkin. Kansainväliset siivousalan suuryritykset kiertävät Suomessa Palvelualojen ammattilitton palkankorotukset sillä tavoin, että ne lyhentävät tuntipalkkaisten työntekijöidensä työaikaa, jolloin työntekijät käytännössä tekevät entistä enemmän työtä entistä pienemmällä palkalla. Firmat eivät taatusti katso sitä, onko kaltoin kohdeltu työntekijä suomalainen vai ulkomaalainen.

Mitä tulee pakolaisuuteen, niin imperialistinen sodankäynti, ympäristötuhot ja äärimmäinen köyhyys ovat ne syyt, miksi ihmiset pakenevat kotimaastaan. Usein kyse on pakolaisten kohdalla elämästä ja kuolemasta, koska Suomeen asti tullaan yleensä vasta viimeisessä hädässä, jo maantieteellisen sijainninkin vuoksi.

Tapaan työssäni paljon pakolaisia, varsinkin ikääntyviä naisia ja poikkeuksetta kaikki sanovat, että he haluaisivat tehdä Suomessa työtä. Työnteko on kohtuuttomien kielitaitovaatimusten takia tehty heille käytännössä nyt täysin mahdottomaksi, tämän seurauksena he masentuvat ja joutuvat turvautumaan lääkkeisiin ja hoitoihin ja tämä käy mielestäni yhteiskunnalle tosi kalliiksi, paljon kalliimmaksi kuin heidän työllistämisensä.

SKP vaatii:

Kielikoulutusta on eriytettävä ja kielitaitovaatimuksia lievennettävä. Osa pakolaisista ei ole koskaan saanut käydä koulua, eivätkä kaikki osaa lukea ja kirjoittaa äidinkielellään, mikä tekee vieraan kielen oppimisesta haastavaa.

Kansalaisuuden saamista on helpotettava ja nopeutettava, nyt hakemusten käsittelyssä on jopa vuosien odotusaika.

Turvapaikan hakuprosesseja on nopeutettava (noin 1500 hakemusta vuodessa / Kreikassa sama määrä parissa viikossa). Prosessit kestävät nyt kuukausia, jopa vuosia.

Suomella on varaa ottaa lisää pakolaisia, yhteiskuntamme ei mene tästä syystä konkurssiin. Nykyään otamme 750 kiintiöpakolaista (YK) vuodessa, mikä on yleiseurooppalaisella tasolla hävettävän vähän. Pakolaisten kuntasijoituspaikkoja on lisättävä.

Ulkomaiselle työvoimalle on, ihan lähtömaasta riippumatta, taattava Suomessa sama palkka ja samat työehdot kuin suomalaiselle työvoimalle ja tässä tarvitaan ay-liikkeen kansainvälistä yhteistyötä. Vuokratyövoimalla ja määräaikaisilla työsopimuksilla keinottelu kerta kaikkiaan lopetettava.

Kohtuuhintainen vuokra-asuminen turvattava vähävaraisille kansallisuudesta riippumatta.

SKP muistuttaa:

Suomi ei ole erillään muista maista ja kulttuureista: täältäkin on lähdetty paremman elämän perään, mm. Amerikkaan ja Ruotsiin.

Rasismi ei ole isänmaallisuutta, maahanmuuttajat ovat meidän maamme rakentajia ja tärkeä voimavara tulevaisuudessa.

Miksi eduskuntavaaleissa kannattaa äänestää Suomen kommunistisen puolueen ehdokasta?

Satu Kortelaisen puhe Jyväskylän kävelykadulla 26.3.

1) SKP on puolueena ydinvoimaa vastaan

Annatpa äänesi kenelle SKP:n ehdokkaalle tahansa, äänesi suuntautuu aina ydinvoimaa ja sen lisärakentamista vastaan, koska olemme puolueena tähän sitoutuneet.

Mielestämme nykyiset ydinvoimalat on ajettava hallitusti loppuun. Uusiutuviin energiamuotoihin on tosissaan panostettava.

2) SKP on puolueena sotilasliitto Natoa vastaan

Ääni SKP:lle on aina ääni rauhan puolesta.

Nato ja ydinvoima ovat sidoksissa toisiinsa, koska Naton strategia perustuu ydinaseisiin. Natolla on ydinkärkiä useissa Euroopan maissa ja Suomen Nato-jäsenyys toisi ydinkärjet myös meidän maaperällemme.

On syytä muistaa, että Nato ei ole puolueeton rauhantoimija, vaan Yhdysvaltain sotilaallisia ja taloudellisia etuja puolustava sotilasliitto.

3) SKP on tavallisen ihmisen puolella

Suuryhtiöitä ja rikkaita on hyysätty riittävästi: meidän mielestämme nyt on huolehdittava köyhistä ja heikoimmista tasaamalla tuloeroja pienituloisten hyväksi.

On hyvin outoa, että meillä on varaa miljardien eurojen tukipaketteihin toisille EU-maille, mutta kansalaisten sosiaaliturvaan rahaa ei löydy millään. Esimerkiksi työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto maksaisi vaivaiset 30 miljoonaa euroa vuodessa, mutta edes tähän ei olla valmiita, vaikka tarveharkinnan epäoikeudenmukaisuus on tunnustettu lähes kaikkien puolueiden riveissä vuosikaudet.

SKP:lle kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita kansallisuuteen, uskontoon, ihonväriin ym. katsomatta ja kaikille kuuluu säällinen perusturva, vähintään 900 euroa/kk. Vaadimme myös verotettavan tulon alarajan nostamista 1100 euroon/kk ja 1500 euron vähimmäispalkkaa täysiaikaisesta työstä.

Satun kaahistuttava avauspuhe 17.3.

Hyvät toverit,

suomalaiset ihmiset, savolaeset immeiset, pohojalaaset ihimiset ja ketä kaikkia teitä täällä onkaan. Kaikkien kieltä en ossoo.

Minun pitäs toivottaa teidät tervetulleeksi tähän tilaisuuteen, joka ymmärtääkseni on jonkinlainen punikkien ja punkkien ystävällismielinen kohtaaminen. En nyt kuitenkaan malta vaan pidän tässä vaalimainospuheen.

Eduskuntavaalithan on tarkalleen kuukauden päästä, ja taitaapa olla yhdellä jos toisella läsnäolijoista oma lehmä ojassa vaalien suhteen. Minä aion nyt nostaa oman lehmäni ylös, kun on kerrankin tilaisuus.

Koska en ole joutanut kirjoittamaan omaa vaalikirjaa, olen ottanut oman kampanjani ohjenuoraksi SKDL:n pitkäaikaisen kansanedustajan Hugo Mannisen lausahduksista tehdyn kokoomateoksen “Tahdotkos turpiisi kysyi Kekkonen”.

Hugo pääsi kommarina eduskuntaan heti sotien jälkeen vuonna 1945 ja istui siellä vuoteen 69 eli eläköitymiseensä asti. Hugoa ja minua yhdistää Varkaus: minä synnyin siellä ja Hugo taas kuoli siellä. Muutakin yhtäläisyyttä saattaa olla.

Tämän kirjan nimi tulee siitä, kun Hugo jutteli aikoinaan Urho Kekkosen kanssa. Urkki toimi silloin eduskunnan puhemiehenä, ja Hugo totesi Urkille, että muuten olet mukava mies, mutta turhan usein koputtelet nuijaasi minulle. Kekkonen lupasi, ettei enää koputa. Tuli seuraava eduskunnan istunto, jossa Hugo pyysi puheenvuoron, mutta puhuikin ihan eri asiasta kuin työjärjestyksessä oli. Muut edustajat huusivat: että Manninen puhuu väärästä asiasta, mutta Urkki piti lupauksensa eikä koputellut. Sitten päästiin seuraavaan asiaan, ja Hugo puhui uudestaan edellisessä asiakohdassa pitämänsä puheen. Kokoustauolla Kekkonen kysyi Hugolta: “Tahdotkos turpiisi”.

Hugo ei siis kaihtanut puhumista eikä ottanut asioita turhan ryppyotsaisesti. Vannon juhlallisesti Hugon hengessä, että jos minä pääsen eduskuntaan, koetan olla äänessä minkä kykenen ja pysyä istuntosalissa parhaani mukaan, vaikka takapuolta kuinka särkisi. Kansanedustajan palkalla minulla on toki sitten varaa käydä hierojalla ja muissa hoidoissa.

Hugoa ja minua yhdistää tietysti jonkin sortin savolaisuus. (Pohojalaesija eritoten kehotettaan tässä kohin vakavasti sulukemaan korvansa! Kuunteleminen tapahtuu nyt täysin omalla vastuulla.)

Omassa kampanjassani olen koettanut tuoda esiin savolaisuutta mm. niin, että osa kampanja-aineistostani on saatavana savonkielisenä. Kampanjoinnissani joudun tietysti ottamaan kantaa monenlaisiin kysymyksiin, mm. koskien savolaisia vaalitavoitteita. Tähän kysymykseen yleensä vastaan näin: “Kielkysymys on savolaesille erityisen tärkee, koska ei tokkiisa sua kiäntee ja viäntee miten tahhaan, vuan niin että immeiset seleviää paekkojaan särkemättä. Tästä syystä kiäntämistä, viäntämistä ja monenlaesta savolaesten tappoo pitäs opettoo jo alakoululaesille.”

Samoin usein kysellään miten sitä savolaista vaalikampanjaa tehdään. Tähännii on hyvin selekee vastaos: “Ensinnäe pyyvetään immeiset kokkoon, sitten pietään palopuhheita, jonka jäläkeen tarkastellaan syttykö kukkaan, jos ei, niin turvauvuttaan siihen Vanhasen laotakassaan.”

Perusturvan puolustajana minulta on hiljan pyydetty kantaa myös Vasemmistoliiton 750 euron perustulovaatimukseen. Kantani on seoroova: ”Kun vihreet vuatii viisssattoo kaekille ja kommunistit yheksänsattoo köyhille, niin vassarit koettivat pistee vuatimuksen siihen puoleen välliin ja sekkii laskutoemitus män viärin.”

Toesaalta hyvä kuitennii, että vuatimuksia nousoo, koska mitä enemmän myö kuunnellaan Kattaesta, sitä enemmän suahaan laettoo leipään pettäistä. Porvarhallituksellahan on niät ihan omanlaisesa ympäristöpoliittinen köyhyysohjelma. Eli rakennettaan pitkin muata ydinvoemoo köyhiin nuapuriin ja sitten ootellaan, että tsunami isköö.

Tämmösenkin kysymyksen jopa olen kuullut, että miten haluat savolaisena ehdokkaana haastaa muita ehdokkaita. Tähän on yks ainova selekokielinen vastaos ja se on, “että jättäkee tok suosiolla huastaminen savolaesille. Myö kyllä pietään parraamme mukkaan huolta siitä, että suahaan kaekki muut hiljentymmää.”

Jos sitten mennään tämäniltaseen tapahtumaan, niin siitäkin minulla on oma tulukintani. Musiikista jo saatiin jotain käsitystä. Huttusen Pekka, on paitsi soittotaitoinen puutarhuri, myös mm. Circus Uusi Maailman valovoimainen sirkustähti, Rauhan Helmiä -konserttitapahtuman bändijärjestelijä ja SKP:n luottovappumuusikko. Ja piirin tilintarkastajakkii vielä. Siinä sitä jo onkin ristiä yhelle miehelle.

Piäpuhujana meillä on Eran Hanna, kun minua eivät ilimeisesti ilenneet semmoseks laettoo.

Hannan jäläkeen soettaa joku tohtortaloyhtye, josta en mittään tiijjä, liekö joku uus palaveluvirma ja suannooko sinne palaveluseteleitä, niitä vihon viimesiä vihulaesija, joeta on tässä puol iltoo jo kaahisteltu? Heijän mottonsa on kovereita ei jätetä. Oesko se toverin ja kaverin sananviännösyhistelmä tuo tuommonen koveri? Raahanlaaluja vissiin kuitennii soetteloovat.

Ja illan piätteeks pitäs vielä punkkia kuunnella. Niinkun ee riittäs, että se männöö immeisen nahan alle ja immöö verta. Vuan vielä pitäs yrittöö sitä ymmärtöökin. Punkkiyhtyveen nim on Ylleislakko, ja sehän on tavallaan pörssikuplan vastakohta. Eli kun kupla puhkee, sillon roiskuu niin, että siitä pitäs ylleislakon syntyvä. Sitä oon kyllä oottanut jo toistakytä vuotta. Ehkä tännään kuullaan, miten ja millon se ylleislakko tulloo.

Hyvä yleisö, tervetuloa viihtymään poliittisesti ja musiikillisesti korkeatasoisessa seurassa. Taso nousee ihan pian, kun minä tästä poistun höpöttämästä, (mitä on jo useaan otteeseen toivottukin).

Olokee kun kotonanne mutta muistakee lähtee kottiinnekki joskus. Elekee kuitenkaa kesken kaeken ja koettakee ellee immeisiks. Kukkii tietysti tavallanne.

Eläköön kauan myös SKP – Suomen kommunistinen puolue – Suomen kansan puolesta. Eläköön! Eespäin!

Pelastavatko palvelusetelit peruspalvelut?

Jyväskylän kaupunginvaltuuston poliittiset ryhmät ottavat yhteen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantotavoista paneelikeskustelussa Jyväskylän Ylioppilastalo Ilokivessä, Keskussairaalantie 2, torstaina 17.3. klo 18 alkaen.

Kokoomuksen ja kristillisten luottamusmiesjohto vastaa paneelikeskustelussa vasemmiston julkisuudessa esittämään väitteeseen, jonka mukaan palvelusetelikäytäntö vaarantaa kuntalaisten peruspalvelut, lisäävät eriarvoisuutta, paisuttavat byrokratiaa, aiheuttavat kroonisen palvelujen valvontaongelman ja heikentävät kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia palvelujen tuotannon irtaantuessa poliittisesta päätöksenteosta yksityisille palvelumarkkinoille. Kuka on kansalaisen, kuka kuluttajan asialla?

Kysymyksiin vastaavat Jaakko Selin (kok.), Marika Visakorpi (kd.), Riitta Mäkinen (sd.), Riitta Tynjä (komm.) ja Aino Sillman (komm.). Paneelin juontaa nuorisokodinjohtaja Vesa Lankinen. Tilaisuuden järjestää SKP:n Jyväskylän piirijärjestö ja DSL-opintokeskus.

Lisätietoja: SKP:n Jyväskylän piirijärjestö ry:n työvaliokunnan jäsen Satu Simonen, 045 633 3245 tai satu.k.simonen@elisanet.fi.

Riitta Tynjä: LOPPU LEIKKAAMISELLE JA YKSITYISTÄMISELLE

"Miksi kuntien palveluista leikataan, vaikka Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan?" kysyi kaupunginvaltuutettu, kansanedustajaehdokas Riitta Tynjä osallistuessaan SKP:n leikkimieliseen kengänheittokisaan sunnuntaina Jyväskylässä.

Erityisesti Kokoomus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kauppakamari haluavat lisää asiakkaita ja markkinoita yksityiselle bisnekselle. Ihmisten perusoikeudet halutaan alistaa yhä laajemmin kaupalliselle voitontavoittelulle. Tämä näkyy mm. siinä, että porvarihallitus on määrätietoisesti pyrkinyt laajentamaan palvelusetelijärjestelmää kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

1990-luvulla hallitukset yksityistivät suurimman osan valtion yrityksistä. Nyt valmistellaan kansallisomaisuuden ryöstön toista vaihetta; kunnallisten palvelujen kilpailuttamista ja yksityistämistä. Sille on luotu pohjaa supistamalla valtionosuuksia ja muita tuloja niin, että tämän seurauksena kuntien rahoitusta on leikattu noin viidellä miljardilla eurolla.

"Peruspalvelut ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia ja niitä on vahvistettava. Lakisääteiset palvelut on turvattava pääsääntöisesti kuntien omina lähipalveluina. Kuntapalvelujen kilpailuttaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen on lopetetttava. Jo riittää leikkaaminen - peruspalvelut on pelastettava." vaati Riitta Tynjä, joka sosiaalityöntekijän arkityössä törmää porvarihallituksen kovan politiikan seurauksiin päivittäin. Hänen mielestään on korkea aika antaa kenkää rahaeliitille.

Satu Simonen: Uusi suunta verouudistukselle

Verotus ei ole Suomessa oikeudenmukaista. Verotuloista enää noin seitsemän prosenttia kootaan veronmaksukyvyn mukaan valtion tuloveroilla. Siinä missä pienituloisiin raskaimmin kohdistuvia kunnallisia ja välillisiä veroja on kiristetty, on suurituloisten ja suuryhtiöiden pääomaverotusta sekä tuloverotusta kevennetty kansainvälisestikin arvioituna poikkeuksellisella tavalla porvari- ja demarihallitusten toimesta 90-luvun alkupuolelta lähtien. Tehdyt ratkaisut ovat kasvattaneet tuloeroja, heikentäneet ihmisten perusturvaa ja uhkaavat nyt julkisia peruspalveluja.

Suomen kommunistinen puolue esittää uutta suuntaa verouudistukselle. Esitämme, että henkilön kaikki tulot kuten palkka, eläke- ja pääomatulot lasketaan yhteen, ja tuloja verotetaan nousevan progressiivisen asteikon mukaan. Irtisanoudumme tasaverosta, joka suosii suurituloisia. Pienten osakeyhtiöiden yhteisövero tulee laskea ja suurten korottaa 27 prosenttiin.

Myös kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi. Samalla sen perusvähennys on nostettava 13 200 euroon eli vapautettava alle 1 150 euron kuukausitulot veroista. Yhteisöverokertymästä on tuloutettava kunnille 50 prosenttia.

Arvonlisäveroa ei saa korottaa. Varallisuusvero ja työnantajien KELA-maksu tulee palauttaa heti. Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudelle tulee määrätä yläraja ja suurituloisia suosivaa kotitalousvähennystä alentaa. Suurten perintöjen verotusta on kiristettävä. Tavanomainen asuminen pitää vapauttaa asteittain kiinteistöverosta.

Verotusta tulee kehittää ympäristöä suosivaan suuntaan. Turvetta on verotettava nykyistä ankarammin ja uraanipolttoaine pantava verolle. Veden, sähkön ja lämmön verotusta on kohdennettava kulutuksen mukaisesti minimikäyttöä suosivasti. Kannustamme energiansäästötalkoisiin. Voimayhtiöiden tulee maksaa päästökaupan ansiottomista tuotoista veroa valtiolle (Windfall). On korkea aika saattaa myös lentopolttoaine verolle.

Harmaan talouden veronkiertoa voidaan ehkäistä valvontaa tehostamalla ja kieltämällä nimetön sijoitustoiminta ja verojen siirto veroparatiiseihin. Pörssikaupalle on palautettava 0,5 prosentin varainsiirtovero. Lopuksi on otettava maailmanlaajuisesti valuutta- ja osakekaupassa käyttöön ns. rahoitusmarkkinavero.


Jyväskylässä 27.2.2011


Satu Simonen
Jyväskylä
eduskuntavaaliehdokas (komm.)


Lisätietoja Satu Simonen, p. 045 633 3245 tai satu.k.simonen@elisanet.fi.

SKP vastustaa hyökkäystä Libyaan

Suomen kommunistinen puolue tukee libyalaisten vaatimuksia demokratiasta ja vastustaa Yhdysvaltojen, Naton ja EU:n piirissä esitettyä sotilaallista interventiota Libyaan. SKP tuomitsee Libyan johdon väkivallan mielenosoittajia vastaan ja varoittaa, että Kadaffin hallinto voi käyttää sotilaallista uhkaa perusteluna entistä kovemmille otteille kansalaisia vastaan.

SKP arvostelee Yhdysvaltojen ja EU:n johtajia kaksinaamaisuudesta näiden arvostellessa ihmisoikeuksien loukkauksia, joihin syyllistyvät samat epädemokraattiset hallitukset, joita USA ja EU ovat tukeneen vuosikausia. Öljy ja asekauppa ovat sivuuttaneet USA:n ja EU:n politiikassa humanitaariset tekijät.

Samalla SKP tuomitsee väkivallan, jota vallanpitäjät käyttävät myös Irakissa, Iranissa, Jemenissä ja monis-sa muissa maissa kansalaisten protestien ja uudistusvaatimusten tukahduttamiseksi. SKP ilmaisee solidaarisuutensa arabimaiden kansanliikkeiden vaatimuksille kansalaisten poliittisten, sosiaalisten ja muiden perusoikeuksien toteuttamiseksi ja näiden maiden vapauttamiseksi riistosta ja sorrosta.

Rauha on äitien työtä

eli solidaarista naistenpäivää ihan kaikille naisille!

Äitiyttä ei perinteisesti ole nähty vahvasti yhteiskunnallisena, silti juuri äidit kokevat suurta vastuuta lapsistaan, heidän tulevaisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Se tuntuu luonnolliselta, jos on omalta osaltaan ollut luomassa jotakin niin ainutkertaista ja ihmeellistä, kuin uutta ihmisolentoa, kuuluukin olla huolissaan.

Äitiys on pitkään nähty kilpajuoksuna keittiön, lastenhuoneen ja pyykkituvan välillä - ei yhteiskunnallisena muutosvoimana. Nykyään lapsen välittömästä hyvinvoinnista huolehtiminen ei kuitenkaan riitä, vaan äitien on käytävä käsiksi suurempiin kysymyksiin. Ruoka ja puhtaat vaatteet eivät pelasta lasta yhteiskunnalliselta epätasa-arvolta tai sodalta.

Äitinä olemisen kysymykset ovat kuitenkin äitien ydinosaamisaluetta. Miltä voisi silloin näyttää äiten rakentama rauha? Kenties se hylkäisi perinteiset ulkopolitiikan kysymykset - voimasuhteet, ohjuskilvet, asejärjestelmät. Äitien rakentama rauha voisi lähteä liikkeelle äitien arvoista, tiedoista ja kokemuksista - siitä hiljaisesta tiedosta, jonka äidit ympäri maailman jakavat.

Rakentaessani äitinä rauhaa, vaadin, että nälänhädän on loputtava. Tiedän, että ruoka ja puhdas vesi ovat lapselle elintärkeitä - myös rauhan on kestääkseen lähdettävä liikkeelle siitä, ettei kukaan joudu elämään ilman näitä perustarpeita. Terveys on tärkeää - äitinä en elä päivääkään rauhassa, ellen voi luottaa lapseni saavan hoitoa sairastuessaan. Siksi ilmainen terveydenhuolto kaikille maailman lapsille ja aikuisille on yksi rauhan kulmakivistä. Luku- ja laskutaito ovat nykymaailmassa selviytyimisen tärkeimpiä taitoja, siksi rauhantyön täytyy kulkea käsi kädessä koulutuksen kanssa. Maailmassa, jossa jokainen osaa lukea, voidaan jo keskustella rauhasta.

Äidit! On aika astua johtoon! Rauhan työ alkaa kotona, opettamalla lapsi luottamaan ja rakastamaan. Se jatkuu päiväkodeissa ja kouluissa kamppailemalla hupenevia määrärahoja vastaan, tukemalla lapsen oikeutta toteuttaa itseään, vahvistamalla solidaarisuutta ja yhteishenkeä kasvavissa lapsissa. Rauha etenee vaatimalla yhteiskunnallista muutosta, jossa rahaa kohdennetaan sotilaallisen varustautumisen sijaan lasten tulevaisuuteen - aivan kaikkien lasten. Tasa-arvoinen yhteiskunta ja maailma ovat rauhan parhaat takeet - eivät aseet, pakolaisleirit ja kidutuskeskukset.

Äitinä haluan elää maailmassa, jossa yhdenkään äidin ei tarvitse pelätä lapsensa puolesta. Koska lapsemme ansaitsevat paremman huomisen, on äitien tänään astuttava rauhantyön etulinjaan - parempi huominen ei voi kasvaa aseiden piipuista!

SKP:n aloite naistenpäiväksi: Peruspalvelut pelastettava

Jo riittää leikkaaminen!

Suomen bruttokansantuote on kasvanut kymmenessä vuodessa 50 miljardia euroa. Se oli vuonna 2000 noin 130 miljardia ja nyt yli 180 miljardia euroa. Lisäys on yhtä suuri kuin valtion koko budjetti. Silti nykyiset eduskuntapuolueet valmistelevat jo vaalien jälkeen toteutettavia leikkauslistoja. Menojen leikkaaminen kohdistuu erityisesti kuntien järjestämiin vanhustenpalveluihin, terveydenhuoltoon ja muihin peruspalveluihin. Se uhkaa karsia lähipalveluja niin pienissä kuin suurissa kunnissa. Palvelujen keskittyminen vaikeuttaa etenkin vanhusten, lapsiperheiden, työttömien ja muiden pienituloisten tilannetta. Eriarvoisuus palveluissa lisääntyy. Samalla palvelujen keskittyminen lisää liikennettä ja sen ympäristöhaittoja.

”Sari Sairaanhoitajaa” huijattiin

Kun kunnissa karsitaan menoja, lisätään useimmiten naisten työtaakkaa. Suurin osa kuntien työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia. Lisäksi julkisten palvelujen heikentäminen lisää käy-tännössä etenkin naisten palkatonta työtä perheissä. Naisten työn arvoa poljetaan myös kun-ta-alan palkkaratkaisulla, joka merkitsee palkkatason reaalista alenemista. Kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen on pettänyt ennen edellisiä vaaleja antamansa lupaukset naisvaltaisten alojen palkkojen nostamisesta.

Sammon ryöstö

Miksi kuntien palveluista leikataan, vaikka Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan?

Erityisesti Kokoomus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kauppakamari haluavat lisää asiakkaita ja markkinoita yksityiselle bisnekselle. Ihmisten perusoikeudet halutaan alistaa yhä laajem-min kaupalliselle voitontavoittelulle. Tämä näkyy räikeästi esimerkiksi kuntien vanhainkotien lopettamisena samaan aikaan kun jopa samoihin tiloihin avataan yksityisiä palveluasuntoja, joissa ikäihmisiltä rahastetaan kaikesta. 1990-luvulla hallitukset yksityistivät suurimman osan valtionyrityksistä.

Nyt valmistellaan kansallisomaisuuden ryöstön toista vaihetta: kunnallisten palvelujen kilpai-luttamista ja yksityistämistä. Hallitukset ovat luoneet sille pohjaa supistamalla kuntien valtion-osuuksia ja muita tuloja 90-luvun alun jälkeen. Näillä päätöksillä on kuntien rahoitusta leikattu noin viidellä miljardilla eurolla. Palvelujen karsimista ja kilpailuttamista on vauhditettu myös kunta- ja palvelurakennemuutoksella. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat toteuttaneet sitä kunnissa karsimalla ja kilpailuttamalla monia palveluja. Ne aikovat jatkaa tätä linjaa vaalien jälkeen muun muassa lopettamalla jopa puolet kunnista ja keskittämällä päätösvaltaa pieneen piiriin.

SKP vaatii: Loppu leikkaamiselle ja yksityistämiselle!

Suomen kommunistinen puolue korostaa, että peruspalvelut – kuten lasten päivähoito, peruskoulu, terveysasema ja vanhustenpalvelut – ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia. Näitä oikeuksia on vahvistettava muun muassa säätämällä vanhuspalvelulaki, joka takaa kunnolliset palvelut.

Kuntiin pitää palkata lisää vakinaisia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnon palkka. Tämä on välttämätöntä palvelujen parantamiseksi, naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaami-seksi ja työolojen kohentamiseksi. Kunnissa ei pidä ottaa käyttöön valtionhallinnossa jo virheelliseksi osoittautunutta tuottavuusohjelmaa, jolla vähennetään ja hiostetaan työntekijöitä.

Kuntapalvelujen kilpailuttaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen on lopetettava. Lakisääteiset palvelut on turvattava pääsääntöisesti kuntien omina lähipalveluina. Kuntien valtion-osuuksia on nostettava. Niitä on nostettava seuraavalla eduskuntakaudella vuosittain vähintään 500 miljoonalla eurolla palvelujen ja työllisyyden parantamiseksi. On kohtuutonta, että valtionosuudet ovat kuntien toimintamenoista enää alle viidennes.

Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi eli tulojen mukaan nousevaksi. Myös pääomatulot on saatettava kunnallisveron piiriin. On väärin, että pääomatuloilla voi elää muiden siivellä maksamatta veroa kunnille. Kuntien taloutta on vahvistettava myös kehittämällä työtä ja tuloja tuovaa toimintaa. Asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia kunnissa on laajennettava. On kehitettävä suoraa demokratiaa, lähidemokratiaa, osallistuvaa budjetoimista, kansanäänestyksiä ja asukkaiden itsehallintoa. SKP vastustaa kuntien pakkoliitoksia.

Suomen kommunistinen puolue
Kansainvälisenä naistenpäivänä
8.3.2011

Kaatuneen kommentti työelämään

Työelämä kaataa nykyisin nuoria naisia, kuin heinää, tietää Kauppalehti.

Itse uutinen ei hämmästyttänyt minua yhtään. Työ ja työssä pärjääminen ovat tärkeä osa suomalaista identiteettiä. Jopa niin suuri, että moni yrittää sitkeästi käydä töissä, vaikkei siitä taloudellisesti juurikaan hyötyisi. Erilaisten pätkätöiden lisääntyminen, työn vaatimusten valtava kasvaminen, työajan tiukka määrittely ja työtehokkuuden lisääntyvä seuranta sekä tehokkuuden lisäämisen vaatimukset ovat tehneet työelämästä viidakon, jossa jopa se vanha, perinteinen viidakon laki tuntuu lempeältä ja kivalta. Sen mukaanhan heikot sortuvat elon tiellä - nykyisiä tilastoja katsellessa tulee mieleen, että elon tiellä sortuu jokainen hiemankin inhimillisyyttä näyttävä.

Ja ahdistus iskee, kun huomaa, ettei pärjääkään. Toisin kuin keskustelupalstat tuntuvat olettavan, työelämässä ahdistuvat ahkerimmat, kiltimmät ja reippaimmat. Ne, jotka yrittävät, koska pitävät työtä sinänsä tärkeänä ja tekevät mahdottomien vaatimusten ristitulessa kaiken aikaa parhaansa. Olen sivusta seurannut oman, entisen työpaikkani toimintaa. Ne, jotka viis veisaavat, toteavat, kuinka heillä ei ole penniäkään kiinni ja jos heidän joustamattomuutensa vaikkapa työajoissa vetää firman nurin, niin vetäköön, se ei ole heidän ongelmansa. Nämä ihmiset jaksavat monotonista työtä, tehokkuuden tiukkaa tarkkailua ja kellokortin kanssa elämistä huomattavasti kilttejä ja ahkeria pidempään. Tiukentuviin vaatimuksiin oikea vastaus ei siis olekaan "reipastuminen" tai itsensä niskasta ottaminen, vaan välinpitämättömyys. Kun irrottaa oman identiteettinsä työtuloksestaan, voi naureskella päin räyhäävän pomon naamaa, antaa piut paut tehokkuuden seurannalle ja vaikka myöhästyä duunista - se ei merkitse ihmisarvon menetystä.

Toisaalta taas reippaat, kiltit ja ahkerat ottavat itseensä, yrittävät enemmän ja lopulta väsyvät. Vaatimukset juoksevat edellä niin kovalla vauhdilla, ettei niiden perässä pysyy enää kuin kaikista heikkopäisin hiihtäjä. Sellainen, jolla ei ole kotia hoidettavana, perhettä, lasta tai muitakaan uranheikentimiä, vaan puhdas omistautuminen työlle.

Kuulun itse tuohon nuorten, kaatuneiden naisten tilastoon. Lopetin mielialalääkkeiden käytön vuosi sitten jouluna, viimeisin sairaslomajaksoni päättyi sen joulukuun lopussa. Olen tällä hetkellä "terve" ja onnekseni opiskelija. En ole varma siitä, miten pärjäisin työelämässä. Itseasiassa pelkkä ajatus yrittämisestäkin ahdistaa - huonojen kokemusten painolasti viimeisen kymmenen työvuoden ajalta on melkoinen. Toivon voivani opiskella loppuun ja päätyä työhön, jossa voisin edes jollakin tapaa itse määrittää työtehtäviäni, aikataulujani ja työympäristöäni. Tai edes loma-aikoja ja kahvitaukoja. Tai että olisi niitä lomia ilman pelkoa seuraavan kuukauden laskujen maksusta.

Eläkeiän nostaminen on haihattelua, joka perustuu puhtaasti ministerien täydelliseen vieraantumiseen työelämän todellisesta luonteensta. Samoin puheet "kilpailukyvyn parantamisesta" tai "sisämarkkinoiden syventämisestä" - molempia rajoittaa Suomessa lähinnä suomalainen työkulttuuri, jonka olennainen osa ovat työehtosopimukset ja työsuojelulaki. Näitä vastaan oikeiston hullut ovat ottaneet kantaa jo moneen kertaan. Viimeisimmäksi lakko-oikeuden rajoituksesta hekumoinnilla.

Virkamiehet ja ministerit ovat hyviä vaan ja jalkautuvat sinne ihan oikeiden duunareiden joukkoon tekemään kahdeksaa tuntia päivässä jotakin monotonista, fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä ja kuuntelemaan jatkuvaa natinaa riittämättömästä tehokkuudesta. Katsotaanpa kuinka pitkään he viihtyvät!

Vastuuta koko yhteisestä maailmasta

Nyt eduskuntavaalikampanjan aikana suurin osa ehdokkaista kampanjoi siitä, kuinka hyvinvointi pitäisi jakaa oman kansamme keskuudessa, mikä on siinä mielessä loogista, että äänestäjät ovat omaa kansaamme. Kuitenkin elämme avoimessa maailmassa. Toisten valtioiden ratkaisut vaikuttavat myös meihin, mutta myös meidän omat ratkaisumme vaikuttavat myös muuhun maailmaan ja muun maailman ihmisten elinolosuhteisiin.
Jos me äänestämme sellaisen maailman puolesta, jossa kukin kansa huolehtii vain itsestään ja jättää muille kansoille vain rippeet maailman rajallisista resursseista, silloin meidän vastavuoroisesti pitää hyväksyä, että kaikki muutkin kansat toimivat samoin eli pyrkivät jättämään vain rippeet meille itsellemme.
Jos me sen sijaan äänestämme solidaarisen maailman puolesta ja puolustamme myös muun maailman oikeutta hyvinvointiin ja inhimilllisen elämän edellytyksiin, silloin voimme vaatia, että myös muut toimivat samoin ja puolustavat myös meidän oikeuttamme niihin edellytyksiin.
Pahuus ei ole yksin jossain tuolla ulkopuolella, vaan kaikki maailman kansat muodostuvat kaltaisistamme tavallisista ihmisistä, jotka haluavat elää rauhassa ainakin kohtuullisissa elinolosuhteissa. On aivan oikein puolustaa heikompien asemaa yhteiskuntamme sisällä, mutta samalla meidän pitää miettiä myös politiikkamme vaikutuksia koko maailman köyhiin.
Arabimaiden kansannousut ovat osoittaneet, että Suomi itsekin on ollut mukana siinä USAn, Israelin ja EUn liittoutumassa, jonka intressien takia näiden maiden kansoja on pidetty sorron alla. Arabimaiden kansoilla ei ole ollut tähän mennessä mahdollisuutta valita omia johtajiaan, vaikka Egyptin kansalle onkin luvattu vapaat vaalit jo syksyksi. Meidän itsemme ei kuitenkaan tarvitse odottaa syksyyn, vaan meillä on vapaat vaalit jo huhtikuussa:
Äänestäkäämme yhteisen maailman puolesta!

Tapaa kommunistit maaliskuussa!

11. maaliskuuta 2011 · 11:30 - 13:00

Kommunistit jalkautuvat Huhtasuon lähiöön kampanjoimaan 900 euron verottoman perusturvan puolesta. Asukkailla on mahdollisuus kertoa Huhtasuon asioista, esittää toiveitaan SKP:n eduskuntavaaliehdokkaille ja allekirjoittaa perusturva-adressi. Tarinointia raittiissa ulkoilmassa noin klo 11.30 - 12.00, jonka jälkeen keskustelua kylätoimistossa kahvitarjoilun kera klo 12 - 13. Satu Kortelainen kertoo perusturva-aloitteesta. Tilaisuus on kaikille kiinnostuneille avoin ja ilmainen.

Paikka: Huhtakeskuksessa, Nevakatu 1, Jyväskylä

Lisätietoa tapahtumasta myös täällä!


17. maaliskuuta 2011 · 19:00 - 23:30


Kenkää korruptioeliitille! - vaalijuhla

SKP:n Jyväskylän piirijärjestö kutsuu Sinut viihtymään poliittisesti tasokkaassa seurassa ja nauttimaan kantaaottavasta ohjelmasta. Tähtivieraanamme esiintyy Yleislakko. Tiedot täsmentyvät myöhemmin.

Tapahtuma on maksuton, joten tule ihmeessä ja tuo kaverisikin.

Paikka: Ravintola Ilokivi, Keskussairaalantie 2, Jyväskylä

Lisätietoa tapahtumasta täällä!

Riitta Tynjä vaatii: Pois köyhyydestä!

Työmarkkinatuki, asumistuki ja toimeentulotuki tulonaan oleva, yksinasuva pitkäaikaistyötön. – Siinä sosiaalitoimistojen tyypillisin toimeentulotukiasiakas tämän päivän Suomessa. On ollut jo pitkään. Kelan ja soppalan lisäksi leipäjono ja seurakunnan diakoniatyö ovat hänelle myös tuttuja paikkoja. Kun vuosia, jopa vuosikymmeniä joutuu elämään epäinhimillisen pie-nillä tuloilla, se näkyy kaikessa. Ei ole varaa nettiin, tv-lupaan, ei harrastuksiin, ei rahaa mat-kustaa vaikkapa iäkkään äidin luokse kotiseudulle. Vaatteet ja kodintarvikkeet hankitaan kirpparilta, mutta aina ei sieltä löydy sopivaa. Jos vaikka kahvi, shampoo ja hammastahna loppuvat samaan aikaan, ei sillä viikolla syödä kuin puuroa. Saatikka silloin, kun on maksettu vähänkin isompi puhelinlasku. - Kokeilkoot päättäjät elää 419 eurolla kuukauden! Voisi tulla äitiä ikävä.

Moni turhautuu, kun pitää köyhyytensä vielä todistaa kuukausittain soppalassa. Eikö se riitä, että Kelalla näkyvät pienet tulot, jotka oikeuttavat vielä pieneen summaan toimeentulotukea kunnalta? Miksi pitää olla niin byrokraattista ja työlästä näiden murusten kerääminen eri tahoilta? Työllistäähän se tietysti virkailijoita, mutta mielekkäämpää tekemistä heilläkin voisi olla. Moni siellä luukulla näin sanookin.

Ja kuinka moni ei jaksa näiden eri luukkujen väliä ravata; työkkäri, kela, sossu, leipäjono. Moni uupuu välille ja asiat menevät entisestään solmuun. Sellainen ei loppupelissä tule ke-nelläkään halvaksi – ei edes yhteiskunnalle, joka luulee säästävänsä sillä, että avun hakeminen on tehty niin hankalaksi. Ja sillä, että annettava apu on täysin riittämätöntä.

Luulisi tyhmimmänkin tajuavan, että kun jokainen saisi riittävän perusturvan yhdestä paikasta, se loisi ihmisarvoisen elämän puitteet. Ei menisi kaikki aika ja voimat sen miettimiseen, miten seuraavasta päivästä selviää. Onko rahaa mennä lääkäriin tai kenties kampaajalle. Voisi ostaa vaikkapa hieman kalliimpaa luomuruokaa eikä vain sitä halvinta lenkkiä, mitä viime vuodet on tullut syötyä. Ihan sitä työtönkin voisi selkä suorana kulkea muiden joukossa. Alistetusta ja lannistetusta alkaisi löytyä voimavaroja vaikka mihin.

Sitä moni päättäjä taitaakin pelätä. On parempi pitää köyhät nöyrinä ja kepittää vielä karensseilla ja toimeentulotuen perusosan leikkauksilla. Siis tuosta 419 eurosta vielä 20 % tai jopa 40 % pois ja elä sillä!

SKP:ssä on nähty, että tällainen peli ei vetele. Rahaa yhteiskunnassa riittää. On poliittinen valinta, laitetaanko se aseisiin vain perusturvan nostamiseen. SKP:n aloite 900 euron perusturvasta on poliittinen valinta köyhyyden kitkemiseksi ja inhimillisen elämän edellytysten luomiseksi nykyisen eriarvoisuuden kasvun sijasta. Sellainen tulee todella tarpeeseen.

Vaalipäivitys: SKP:llä TÄYSI EHDOKASLISTA KESKI-SUOMESSA

Suomen kommunistisen puolueen Keski-Suomen piirijärjestö on vahvistanut 14. ehdokkaakseen rakennustyömies Eetu Suhosen, 52v. Jyväskylästä. SKP:n lista on nuorekas ja naisvaltainen. 30-vuotiaita ja sitä nuorempia ehdokkaita on neljä, naisia ehdokkaista on peräti kahdeksan.

Helmikuun alussa vaalikampanjansa käynnistäneen puolueen tunnuksena on "Kenkää rahaeliitille". On aika päästä rahan vallasta kansan valtaan.

Puolueen vaaliohjelmassa vaaditaan keinottelijoita maksamaan itse kriisinsä. SKP vaatii loppua leikkaamiselle ja yksityistämiselle, vaihtoehtoa EU-komentoon alistumiselle, joukkoja pois Afganistanista sekä irtautumista Nato-kumppanuudesta.

Puolue on julkistanut aloitteen "Uusi suunta verouudistukselle" ja vienyt 50 metriä pitkän laskun valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle. Lasku erääntyy 17.4. Suomen kansalle.

Viime viikolla SKP levitti turvaverkkoja Hakaniemen torilla ja julkisti uudistetun aloitteen 900 euron perusturvasta.

Lisätietoja puolueen ohjelmasta ja tempauksista löytyy puolueen uusituilta kotisivuilta.

Keski-Suomen ehdokkaista, tapahtumista ja kannanotoista on lisätietoa saatavissa piirijärjestön sivuilta.

Ehdokkailla on yhteinen vaaliryhmä facebookissa.

Seppo Ruotsalainen: Vaalitaistoa ja estejuoksua

Päivän kuuma kysymys pakkasten keskellä on, onnistuuko kokoomus säilyttämään johtoasemansa huhtikuun eduskuntavaaleihin asti. Puolueen kannatus on tullut alaspäin vuoden 2009 alun huipusta (jolloin se oli lähes 25%) viitisen prosenttiyksikköä (viimeisin HS-gallup 20.2%), joidenkin arvioiden (Ylen tutkimus) mukaan jopa kuusi prosenttiyksikköä


Estejuoksua

Kuvittelikohan kokoomus vuoden 2007 vaalivoiton jälkeen, että edessä olisi 5000 tai 10000 metrin sileä läpijuoksu? Siltä ainakin tuntui kun tuolloin seurasi Kataisen ja kumppaneiden voiton juhlaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sileä juoksu, vaan varsinkin vaalikauden loppuosalta tulee mieleen lähinnä 3000 metrin estejuoksu. Matkan varrella on mm. moneen kertaan ylitettävä vesieste, jota voisi luonnehtia vaikkapa EU:n ”velkaongelmaksi”.

Kisaa on jäljellä kaksi kuukautta eli urheilun kielelle käännettynä kaksi kovaa ratakierrosta on jäljellä. Katainen johtaa, mutta Siilinjärven miehen kierrosnopeus on kahden viimeksi juostun kierroksen aikana hidastunut 5-6 sekunnilla. Itse asiassa kyse on vauhdin romahtamisesta eli Katainen on saattanut väsähtää eli ”sipata” matkalla.


Kataisella vaikeuksia

Juoksija ei väsähtämisestä hevin toivu ja voikin ennustaa, että Kataisella tulee olemaan suuria vaikeuksia johtopaikkansa säilyttämisessä. Kahden vauhtikierroksen matka merkitsee väsähtäneelle juoksijalle ikuisuuden pituista piinaa. ”Kanssasi pieninkin hetki nyt on ikuisuus”, yrittää kokoomuksen supistuva kannattajajoukko viritellä hiukan mollisävytteiseksi muuttuvaa kannustuslauluaan väsyneelle urholleen.

Jos Katainen vielä kolaroi vesiesteellä kisaan kutsumattomana vieraana saapuneen ja muista kierroksen jääneen portugalilaisjuoksijan kanssa ja jos hän jopa tuiskahtaa turvalleen (kuten siellä Savossa päin leikkisästi sanotaan), niin peli voi kokoomuksen osalta olla jopa ohi – ainakin kärkipaikan osalta.


Huhuja ja tosiasioita

Katsomossa on myös alkanut kiertää erilaisia Wikileaksin kautta vyöryviä huhuja, joista eräs on, että jos Katainen voittaa juoksun, kokoomus vie Suomen Nato-nimisen urheilun kattojärjestön jäseneksi. Yli puolet katsomosta on tyrmistynyt tiedosta ja Kataisen vauhdin hiipumisen myötä alkaa hiipua myös hänen kannattajiensa into. Suoranaisia buuauksia ja ivahuutojakin kuuluu jo sieltä täältä katsomon eri osista.

Muitakin asioita putkahtelee esiin ja ne eivät mairittele kokoomusta. Niinpä katsomon tiedossa on, että ulkoministeri Stubb (kok.) kannattaa voimakkaasti suomalaisten rauhanturvaajien lähettämistä Afganistaniin vuosikausiksi, vaikka ei itse uskalla mennä paikalle edes yhdeksi päiväksi. Syntyy uskottavuusvajeita.


Timo Soini

Kilparadalla pysyäksemme siellä on tietysti muitakin menijöitä kuin Katainen. Puhutuin heistä on Timo Soini. Aina silloin tällöin ja nimenomaan juuri estejuoksussa nähdään, että joku kisassa hitaasti aloittanut tulee viimeiset kierrokset todella lujaa. Mielestäni on kuitenkin melko usein havaittavissa, että tällainen kirijuoksija ei hevin saavuta ensimmäistä sijaa, joskin mitaleille eli kolmen ensimmäisen joukkoon hän saattaa hyvinkin yltää.

Tällaisen kiriurheilijan ongelma on kuitenkin usein määrätyssä virhearviossa. Jos Katainen on ehkä aloittanut voimiinsa nähden liian lujaa, niin onko Soini aloittanut liian hitaasti? Kuka katkaisee maalinauhan? Onko jäljellä oleva matka väsyneen Kataisen kannalta liian pitkä ja onko se Soinin kannalta liian lyhyt? Vai onko se myös Soinin kannalta liian pitkä?

Määrättyyn jättiyllätykseenkin on joka tapauksessa syytä varautua. Soini on kohottanut vauhtiaan alkukierroksen tasosta lähes 14 prosenttiyksiköllä ja on nyt vedonlyöntipörssissä tasoissa SDP:n Jutta Urpilaisen kanssa (molempien kannatuslukema on 17.9). Heidän edessään ja Kataisesta muutaman askeleen jäljessä taivaltaa keskustan Mari Kiviniemi (kannatuslukema 18.2).


Soinia tukee fanaattinen joskaan ei niin kovin fantastinen yleisö

Tästä on kehkeytymässä äärimmäisen mielenkiintoinen näytelmä. Arvatkaa miksi. No ensiksikin tietysti siksi, että huomattavan suuri ja kovaääninen osa katsomoa kannattaa fanaattisesti Soinia. Soinin juoksutyyliä ja aikaisempia esiintymisiä ei juurikaan arvostella.

Katsomon suuren osan lähes ainoa motiivi on kiukku ja suoranainen raivo radalla taivaltavia kolmea muuta kärkijuoksijaa kohtaan. Katsojat ovat täydellisesti kyllästyneet noiden omahyväisten juoksijoiden hitauteen, kuhnailuun, jahkailuun ja omahyväisyyteen. Soinin nousu ei ilmeisestikään perustu niinkään hänen omaan nopeuteensa, vaan nimenomaan tuon kärkijoukon hitauteen. Suurelle osalle katsomoa on tärkeintä, että joku ”musta hevonen” kukistaa tuon kärkikolmikon ja siksi katsomosta kuuluu nyt yhä kovemmin ja rytmikkäämmin: Soini, Soini, Soini…


SDP ja Persu kirittävät toinen toistaan

Katsomo antaa tietysti Soinille runsain mitoin henkistä voimaa ja psykologista tukea. Mutta on tässä juoksuteknisesti ja taktisesti muutakin. Soini ja Urpilainen juoksevat nyt rintarinnan. He pystyvät vuorovedolla säästämään voimiaan ja voi olla vain ajan kysymys kun he ohittavat edellä taivaltavan Kiviniemen. Toisaalta erot ovat niin pienet, että nuo kolme juoksijaa voivat keskinäisellä vuorovedolla lähestyä Kataista. Mikäli Katainen saadaan kiinni, se ei ilmeisesti ole tälle eduksi. Yleensä kiinniotetun karkulaisen osana (niin juoksussa kuin esim. pyöräilyssäkin) on jääminen ulos voittokilpailusta.


Katainen vilkuilee taakseen

Juuri nyt Katainen näyttää vilkuilevan radalla taakseen ja ottavan jopa tyytyväisenä vastaan tiedon Soinin saapumisesta johtoryhmään. Katainen ilmeisesti tajuaa, että pääjoukko voi ajaa hänet kiinni ja ettei hän voi johtaa juoksua alusta loppuun muiden peesatessa hänen kannoillaan. Hän tulkitsee kannattajakuntansa hoilaaman Bezame muchon siten, että hänen olisi syytä siirtyä peesiin.


Soinia houkutellaan kärkeen

Katainen näyttää juuri nyt rohkaisevan käsimerkein Soinia ottamaan johtopaikan haltuunsa. Tosin ei ole aivan varmaa, näyttääkö Katainen Soinille voiton merkkiä vai keskisormea. Joka tapauksessa Soinia houkutellaan nyt yllytyshullun rooliin. Pelkkä kylähulluus ei näköjään enää riitä.

Kanssakilpailijoiden huonosti peitelty juoni on tämä. Soini siirtyisi katsomon mylviessä rinta rottingilla kärkeen, vetäisi ennätysnopean kierroksen, kompuroisi väsymyksestä viimeisellä vesiesteellä, kangistuisi loppusuoralla ja 20. vuosisadan ketut (Twentieth Century Fox) hoitaisivat homman kotiin.

Nuo veijarit ovat autuaasti unohtaneet, että olemme jo pitkään eläneet 21. vuosisadalla. On myös olemassa 21. vuosisadan sosialismi. Sosialismista noilla parhaillaan etusuoraa tahkoavilla menijöillä ei kuitenkaan taida olla juuri minkäänlaista käsitystä


Jutta on mainettaan parempi.

Eikö Jutallakaan ole käsitystä sosialismista? No eipä juuri. Ai niin. Kyllä minun on TUL:n veteraaniurheilijana sanottava, että tuossa nelikossa Urpilainen on mainettaan (jota jatkuvasti yritetään mustata) parempi. Hän on vasta melko äskettäin siirtynyt juniorisarjoista yleiseen sarjaan ja nuoruus saa kuitenkin yleensä lopulta katsomon suosion puolelleen. Jutta voi myös vähän Soinin tapaan omaksua eräänlaisen yllättäjän roolin. Hän ikään kuin sanoo: SDP ei sittenkään putoa, minä näytän teille. Sellaisesta asenteesta suomalaisyleisö pitää. Nähtäväksi jää käykö näin, mutta se on mahdollista.

Urpilaisen ansio on myös siinä, että hän ei juurikaan tunnu kunnioittavan noita kanssakilpailijoitaan (se siitä vielä puuttuisikin), mutta kyllä hän esim. vesiesteellä eli velkakriisi-esteellä voisi selvästi ärhäkämmin huomauttaa Kataiselle, että Jyrki, Jyrki, älä tyrki.

Eli miten tässä sitten lopulta käy? Poliitikon ympäripyöreä vastaus on, että se jää nähtäväksi. Onneksi tätä ratkaisua ei kuitenkaan voida siirtää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Kaikki muu sinne on suurin piirtein jo siirrettykin. Urheilunäkökulmasta Urpilainen ja Soini näyttäisivät tällä hetkellä olevan nousussa, Katainen ja Kiviniemi laskussa.


Kiviniemen tankkaus on epäonnistunut

Vanhasen kilpailukiellon jälkeen Mari Kiviniemen vieraskielinen small talk hurmasi hetkeksi lähinnä kepulaisyleisön ja jonkinlainen hurma jatkuu edelleen. Melkoinen osa katsomoa on julistamassa hänet voittajaksi (pääministeriksi) kesken kilpailun, mutta kuinka moni antaa hänelle todellisen ja lopullisen tukensa, on toinen juttu.

Kiviniemen heikkous radalla on hänen lähes toivoton tasaisuutensa. Hänen jokainen siirtonsa on ennalta arvattavissa, ja on hiukan vaikea kuvitella hänellä olevan kiriherkkyyttä ratkaisuvaiheessa. Hänellä on jonkinlainen koululaismainen ”opettaja sanoi niin” – asenne ja jos opettajana tai valmentajana on joku Merkel tai Sarkozy, Suomen tehtäväksi jää lähinnä suurkilpailujen rahoittaminen ja sponsoroiminen.

Kepun valmennusjohto on lisäksi tarjonnut Kiviniemelle (pyytämättä ja yllättäen) urheilujuomana elimistöä sekoittavaa vaalirahasotkua. Se voi loppukahinoissa aiheuttaa suoranaista pahoinvointiakin. Toivotaan, että ”yrjö” ei pääse yllättämään .


SKP taistelee

Sen sijaan me toivotamme mukaan Yrjön suurella alkukirjaimella. Jos ollaan rehellisiä (niin kuin tulee olla) ja tarkkaillaan kenttää kiertävää johtonelikköä, niin Yki on loppujen lopuksi ainoa todellinen juoksijatyyppi koko porukasta. Tiedän mistä puhun, sillä Yrjön lähisukulainen oli takavuosina lahjakas kestävyysjuoksija. SKP:n ongelma on vain siinä, että olemme joutuneet jo ennen lähtölaukausta antamaan suurille puolueille etumatkaa tässä tapauksessa ainakin kahden ratakierroksen verran.

Miten niin? Siten niin, että eihän SKP ole saanut minkäänlaista valtiollista tukea urheilulle eikä tukea juuri muullekaan toiminnalleen. Suurten urheiluseurojen (puolueiden) juoksijoille on järjestetty jos minkälaisia korkean paikan ja kostean paikan leirejä. Matkoja kansainvälisiin kilpailuihin on kustannettu Brysselin ja Helsingin välillä runsain mitoin. Se mikä niiden lisäarvo on ollut, on toinen asia.

SKP:lle on järjestetty heti kilpailun aluksi sakkokierroksia, vaikka (tai juuri siksi että)se on ”liian” monessa asiassa osunut oikeaan. Ei meillä ole huteja sen enempää kuin Kaisa Mäkäräiselläkään. Jotakin yhteiskunnan olemuksesta kertoo, että sakkokierroksille ja käytännössä jopa maanalaisuutta muistuttavaan kilpailu- ja esiintymiskieltoon määrätään niitä, jotka puheissaan ja toimissaan ovat osuneet oikeaan, siis totuuteen.


Estejuoksu jatkuu

Mutta nyt Yrjö Hakanen kamppailee radalla paikasta auringossa. Hänelle pelätty vesi- eli velkakriisieste on pelkkä läpihuutojuttu, jonka hän kerran toisensa jälkeen ylittää kuivin jaloin. Sen sijaan moni muu rypee Kataisen johdolla kainaloitaan myöten vedessä ja mudassa. Ei ihme, että Yrjö on tavoittamassa kierroksella karkulaisia.

Hän on juuri etusuoralla ohittanut Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ja tarjonnut tälle vetoapua, mikä kuitenkaan ei ilmeisesti ole kelvannut. Samoin taitaa käydä pian ohitettavan Jutta Urpilaisen kohdalla, joka edelleen näyttää tyytyvän Kataisen aivoja ja lihaksia puuduttavaan vauhtiin. Kuitenkin vasemmiston ja TUL:n juoksijoiden yhteistyö olisi enemmän kuin tarpeen.

Yrjön tehtävä on sikäli toivoton, että kärkeen siirtyäkseen hänen pitäisi vielä toistamiseen ottaa kärki kierroksella kiinni. Yrjö on kuitenkin viemässä SKP:n kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, mikä tarkoittaa edustuspaikkaa tulevissa suurkilpailuissa. Politiikan kielelle käännettynä kansanedustajan paikka on nyt täysin reaalinen tavoite. Se olisi historiallinen saavutus.


Tukijoukot täysillä mukana

Tämän tietää kentän reunalla kannattajajoukko, joka suosiota osoittamalla ja kattilan kansia yhteen takomalla pitää jumalatonta meteliä joka kerran kun Yki ohittaa ajanottopisteen.

Sama porukka tarjoilee ilmaista hernerokkaa katselijoille, joista monen viimeiset rahat ovat menneet tämän pakollisesti seurattavan näytelmän sisäänpääsylipun hintaan. Vaihtoehtona olisi jääminen stadionin porttien ulkopuolelle, siis syrjäytyminen, ei vaan raaka syrjäyttäminen. Keitä te olette, moni jo kysyy ilmaisen hernerokan jakajilta. Pistäkää SKP:n numerot muistiin, päävalmentaja J. P. Väisänen neuvoo ja hymyilee hiukan arvoituksellisesti.

19.2.2011 Seppo Ruotsalainen