Päivän kuuma kysymys pakkasten keskellä on, onnistuuko kokoomus säilyttämään johtoasemansa huhtikuun eduskuntavaaleihin asti. Puolueen kannatus on tullut alaspäin vuoden 2009 alun huipusta (jolloin se oli lähes 25%) viitisen prosenttiyksikköä (viimeisin HS-gallup 20.2%), joidenkin arvioiden (Ylen tutkimus) mukaan jopa kuusi prosenttiyksikköä
Estejuoksua
Kuvittelikohan kokoomus vuoden 2007 vaalivoiton jälkeen, että edessä olisi 5000 tai 10000 metrin sileä läpijuoksu? Siltä ainakin tuntui kun tuolloin seurasi Kataisen ja kumppaneiden voiton juhlaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sileä juoksu, vaan varsinkin vaalikauden loppuosalta tulee mieleen lähinnä 3000 metrin estejuoksu. Matkan varrella on mm. moneen kertaan ylitettävä vesieste, jota voisi luonnehtia vaikkapa EU:n ”velkaongelmaksi”.
Kisaa on jäljellä kaksi kuukautta eli urheilun kielelle käännettynä kaksi kovaa ratakierrosta on jäljellä. Katainen johtaa, mutta Siilinjärven miehen kierrosnopeus on kahden viimeksi juostun kierroksen aikana hidastunut 5-6 sekunnilla. Itse asiassa kyse on vauhdin romahtamisesta eli Katainen on saattanut väsähtää eli ”sipata” matkalla.
Kataisella vaikeuksia
Juoksija ei väsähtämisestä hevin toivu ja voikin ennustaa, että Kataisella tulee olemaan suuria vaikeuksia johtopaikkansa säilyttämisessä. Kahden vauhtikierroksen matka merkitsee väsähtäneelle juoksijalle ikuisuuden pituista piinaa. ”Kanssasi pieninkin hetki nyt on ikuisuus”, yrittää kokoomuksen supistuva kannattajajoukko viritellä hiukan mollisävytteiseksi muuttuvaa kannustuslauluaan väsyneelle urholleen.
Jos Katainen vielä kolaroi vesiesteellä kisaan kutsumattomana vieraana saapuneen ja muista kierroksen jääneen portugalilaisjuoksijan kanssa ja jos hän jopa tuiskahtaa turvalleen (kuten siellä Savossa päin leikkisästi sanotaan), niin peli voi kokoomuksen osalta olla jopa ohi – ainakin kärkipaikan osalta.
Huhuja ja tosiasioita
Katsomossa on myös alkanut kiertää erilaisia Wikileaksin kautta vyöryviä huhuja, joista eräs on, että jos Katainen voittaa juoksun, kokoomus vie Suomen Nato-nimisen urheilun kattojärjestön jäseneksi. Yli puolet katsomosta on tyrmistynyt tiedosta ja Kataisen vauhdin hiipumisen myötä alkaa hiipua myös hänen kannattajiensa into. Suoranaisia buuauksia ja ivahuutojakin kuuluu jo sieltä täältä katsomon eri osista.
Muitakin asioita putkahtelee esiin ja ne eivät mairittele kokoomusta. Niinpä katsomon tiedossa on, että ulkoministeri Stubb (kok.) kannattaa voimakkaasti suomalaisten rauhanturvaajien lähettämistä Afganistaniin vuosikausiksi, vaikka ei itse uskalla mennä paikalle edes yhdeksi päiväksi. Syntyy uskottavuusvajeita.
Timo Soini
Kilparadalla pysyäksemme siellä on tietysti muitakin menijöitä kuin Katainen. Puhutuin heistä on Timo Soini. Aina silloin tällöin ja nimenomaan juuri estejuoksussa nähdään, että joku kisassa hitaasti aloittanut tulee viimeiset kierrokset todella lujaa. Mielestäni on kuitenkin melko usein havaittavissa, että tällainen kirijuoksija ei hevin saavuta ensimmäistä sijaa, joskin mitaleille eli kolmen ensimmäisen joukkoon hän saattaa hyvinkin yltää.
Tällaisen kiriurheilijan ongelma on kuitenkin usein määrätyssä virhearviossa. Jos Katainen on ehkä aloittanut voimiinsa nähden liian lujaa, niin onko Soini aloittanut liian hitaasti? Kuka katkaisee maalinauhan? Onko jäljellä oleva matka väsyneen Kataisen kannalta liian pitkä ja onko se Soinin kannalta liian lyhyt? Vai onko se myös Soinin kannalta liian pitkä?
Määrättyyn jättiyllätykseenkin on joka tapauksessa syytä varautua. Soini on kohottanut vauhtiaan alkukierroksen tasosta lähes 14 prosenttiyksiköllä ja on nyt vedonlyöntipörssissä tasoissa SDP:n Jutta Urpilaisen kanssa (molempien kannatuslukema on 17.9). Heidän edessään ja Kataisesta muutaman askeleen jäljessä taivaltaa keskustan Mari Kiviniemi (kannatuslukema 18.2).
Soinia tukee fanaattinen joskaan ei niin kovin fantastinen yleisö
Tästä on kehkeytymässä äärimmäisen mielenkiintoinen näytelmä. Arvatkaa miksi. No ensiksikin tietysti siksi, että huomattavan suuri ja kovaääninen osa katsomoa kannattaa fanaattisesti Soinia. Soinin juoksutyyliä ja aikaisempia esiintymisiä ei juurikaan arvostella.
Katsomon suuren osan lähes ainoa motiivi on kiukku ja suoranainen raivo radalla taivaltavia kolmea muuta kärkijuoksijaa kohtaan. Katsojat ovat täydellisesti kyllästyneet noiden omahyväisten juoksijoiden hitauteen, kuhnailuun, jahkailuun ja omahyväisyyteen. Soinin nousu ei ilmeisestikään perustu niinkään hänen omaan nopeuteensa, vaan nimenomaan tuon kärkijoukon hitauteen. Suurelle osalle katsomoa on tärkeintä, että joku ”musta hevonen” kukistaa tuon kärkikolmikon ja siksi katsomosta kuuluu nyt yhä kovemmin ja rytmikkäämmin: Soini, Soini, Soini…
SDP ja Persu kirittävät toinen toistaan
Katsomo antaa tietysti Soinille runsain mitoin henkistä voimaa ja psykologista tukea. Mutta on tässä juoksuteknisesti ja taktisesti muutakin. Soini ja Urpilainen juoksevat nyt rintarinnan. He pystyvät vuorovedolla säästämään voimiaan ja voi olla vain ajan kysymys kun he ohittavat edellä taivaltavan Kiviniemen. Toisaalta erot ovat niin pienet, että nuo kolme juoksijaa voivat keskinäisellä vuorovedolla lähestyä Kataista. Mikäli Katainen saadaan kiinni, se ei ilmeisesti ole tälle eduksi. Yleensä kiinniotetun karkulaisen osana (niin juoksussa kuin esim. pyöräilyssäkin) on jääminen ulos voittokilpailusta.
Katainen vilkuilee taakseen
Juuri nyt Katainen näyttää vilkuilevan radalla taakseen ja ottavan jopa tyytyväisenä vastaan tiedon Soinin saapumisesta johtoryhmään. Katainen ilmeisesti tajuaa, että pääjoukko voi ajaa hänet kiinni ja ettei hän voi johtaa juoksua alusta loppuun muiden peesatessa hänen kannoillaan. Hän tulkitsee kannattajakuntansa hoilaaman Bezame muchon siten, että hänen olisi syytä siirtyä peesiin.
Soinia houkutellaan kärkeen
Katainen näyttää juuri nyt rohkaisevan käsimerkein Soinia ottamaan johtopaikan haltuunsa. Tosin ei ole aivan varmaa, näyttääkö Katainen Soinille voiton merkkiä vai keskisormea. Joka tapauksessa Soinia houkutellaan nyt yllytyshullun rooliin. Pelkkä kylähulluus ei näköjään enää riitä.
Kanssakilpailijoiden huonosti peitelty juoni on tämä. Soini siirtyisi katsomon mylviessä rinta rottingilla kärkeen, vetäisi ennätysnopean kierroksen, kompuroisi väsymyksestä viimeisellä vesiesteellä, kangistuisi loppusuoralla ja 20. vuosisadan ketut (Twentieth Century Fox) hoitaisivat homman kotiin.
Nuo veijarit ovat autuaasti unohtaneet, että olemme jo pitkään eläneet 21. vuosisadalla. On myös olemassa 21. vuosisadan sosialismi. Sosialismista noilla parhaillaan etusuoraa tahkoavilla menijöillä ei kuitenkaan taida olla juuri minkäänlaista käsitystä
Jutta on mainettaan parempi.
Eikö Jutallakaan ole käsitystä sosialismista? No eipä juuri. Ai niin. Kyllä minun on TUL:n veteraaniurheilijana sanottava, että tuossa nelikossa Urpilainen on mainettaan (jota jatkuvasti yritetään mustata) parempi. Hän on vasta melko äskettäin siirtynyt juniorisarjoista yleiseen sarjaan ja nuoruus saa kuitenkin yleensä lopulta katsomon suosion puolelleen. Jutta voi myös vähän Soinin tapaan omaksua eräänlaisen yllättäjän roolin. Hän ikään kuin sanoo: SDP ei sittenkään putoa, minä näytän teille. Sellaisesta asenteesta suomalaisyleisö pitää. Nähtäväksi jää käykö näin, mutta se on mahdollista.
Urpilaisen ansio on myös siinä, että hän ei juurikaan tunnu kunnioittavan noita kanssakilpailijoitaan (se siitä vielä puuttuisikin), mutta kyllä hän esim. vesiesteellä eli velkakriisi-esteellä voisi selvästi ärhäkämmin huomauttaa Kataiselle, että Jyrki, Jyrki, älä tyrki.
Eli miten tässä sitten lopulta käy? Poliitikon ympäripyöreä vastaus on, että se jää nähtäväksi. Onneksi tätä ratkaisua ei kuitenkaan voida siirtää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Kaikki muu sinne on suurin piirtein jo siirrettykin. Urheilunäkökulmasta Urpilainen ja Soini näyttäisivät tällä hetkellä olevan nousussa, Katainen ja Kiviniemi laskussa.
Kiviniemen tankkaus on epäonnistunut
Vanhasen kilpailukiellon jälkeen Mari Kiviniemen vieraskielinen small talk hurmasi hetkeksi lähinnä kepulaisyleisön ja jonkinlainen hurma jatkuu edelleen. Melkoinen osa katsomoa on julistamassa hänet voittajaksi (pääministeriksi) kesken kilpailun, mutta kuinka moni antaa hänelle todellisen ja lopullisen tukensa, on toinen juttu.
Kiviniemen heikkous radalla on hänen lähes toivoton tasaisuutensa. Hänen jokainen siirtonsa on ennalta arvattavissa, ja on hiukan vaikea kuvitella hänellä olevan kiriherkkyyttä ratkaisuvaiheessa. Hänellä on jonkinlainen koululaismainen ”opettaja sanoi niin” – asenne ja jos opettajana tai valmentajana on joku Merkel tai Sarkozy, Suomen tehtäväksi jää lähinnä suurkilpailujen rahoittaminen ja sponsoroiminen.
Kepun valmennusjohto on lisäksi tarjonnut Kiviniemelle (pyytämättä ja yllättäen) urheilujuomana elimistöä sekoittavaa vaalirahasotkua. Se voi loppukahinoissa aiheuttaa suoranaista pahoinvointiakin. Toivotaan, että ”yrjö” ei pääse yllättämään .
SKP taistelee
Sen sijaan me toivotamme mukaan Yrjön suurella alkukirjaimella. Jos ollaan rehellisiä (niin kuin tulee olla) ja tarkkaillaan kenttää kiertävää johtonelikköä, niin Yki on loppujen lopuksi ainoa todellinen juoksijatyyppi koko porukasta. Tiedän mistä puhun, sillä Yrjön lähisukulainen oli takavuosina lahjakas kestävyysjuoksija. SKP:n ongelma on vain siinä, että olemme joutuneet jo ennen lähtölaukausta antamaan suurille puolueille etumatkaa tässä tapauksessa ainakin kahden ratakierroksen verran.
Miten niin? Siten niin, että eihän SKP ole saanut minkäänlaista valtiollista tukea urheilulle eikä tukea juuri muullekaan toiminnalleen. Suurten urheiluseurojen (puolueiden) juoksijoille on järjestetty jos minkälaisia korkean paikan ja kostean paikan leirejä. Matkoja kansainvälisiin kilpailuihin on kustannettu Brysselin ja Helsingin välillä runsain mitoin. Se mikä niiden lisäarvo on ollut, on toinen asia.
SKP:lle on järjestetty heti kilpailun aluksi sakkokierroksia, vaikka (tai juuri siksi että)se on ”liian” monessa asiassa osunut oikeaan. Ei meillä ole huteja sen enempää kuin Kaisa Mäkäräiselläkään. Jotakin yhteiskunnan olemuksesta kertoo, että sakkokierroksille ja käytännössä jopa maanalaisuutta muistuttavaan kilpailu- ja esiintymiskieltoon määrätään niitä, jotka puheissaan ja toimissaan ovat osuneet oikeaan, siis totuuteen.
Estejuoksu jatkuu
Mutta nyt Yrjö Hakanen kamppailee radalla paikasta auringossa. Hänelle pelätty vesi- eli velkakriisieste on pelkkä läpihuutojuttu, jonka hän kerran toisensa jälkeen ylittää kuivin jaloin. Sen sijaan moni muu rypee Kataisen johdolla kainaloitaan myöten vedessä ja mudassa. Ei ihme, että Yrjö on tavoittamassa kierroksella karkulaisia.
Hän on juuri etusuoralla ohittanut Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ja tarjonnut tälle vetoapua, mikä kuitenkaan ei ilmeisesti ole kelvannut. Samoin taitaa käydä pian ohitettavan Jutta Urpilaisen kohdalla, joka edelleen näyttää tyytyvän Kataisen aivoja ja lihaksia puuduttavaan vauhtiin. Kuitenkin vasemmiston ja TUL:n juoksijoiden yhteistyö olisi enemmän kuin tarpeen.
Yrjön tehtävä on sikäli toivoton, että kärkeen siirtyäkseen hänen pitäisi vielä toistamiseen ottaa kärki kierroksella kiinni. Yrjö on kuitenkin viemässä SKP:n kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, mikä tarkoittaa edustuspaikkaa tulevissa suurkilpailuissa. Politiikan kielelle käännettynä kansanedustajan paikka on nyt täysin reaalinen tavoite. Se olisi historiallinen saavutus.
Tukijoukot täysillä mukana
Tämän tietää kentän reunalla kannattajajoukko, joka suosiota osoittamalla ja kattilan kansia yhteen takomalla pitää jumalatonta meteliä joka kerran kun Yki ohittaa ajanottopisteen.
Sama porukka tarjoilee ilmaista hernerokkaa katselijoille, joista monen viimeiset rahat ovat menneet tämän pakollisesti seurattavan näytelmän sisäänpääsylipun hintaan. Vaihtoehtona olisi jääminen stadionin porttien ulkopuolelle, siis syrjäytyminen, ei vaan raaka syrjäyttäminen. Keitä te olette, moni jo kysyy ilmaisen hernerokan jakajilta. Pistäkää SKP:n numerot muistiin, päävalmentaja J. P. Väisänen neuvoo ja hymyilee hiukan arvoituksellisesti.
19.2.2011 Seppo Ruotsalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti