Nyt eduskuntavaalikampanjan aikana suurin osa ehdokkaista kampanjoi siitä, kuinka hyvinvointi pitäisi jakaa oman kansamme keskuudessa, mikä on siinä mielessä loogista, että äänestäjät ovat omaa kansaamme. Kuitenkin elämme avoimessa maailmassa. Toisten valtioiden ratkaisut vaikuttavat myös meihin, mutta myös meidän omat ratkaisumme vaikuttavat myös muuhun maailmaan ja muun maailman ihmisten elinolosuhteisiin.
Jos me äänestämme sellaisen maailman puolesta, jossa kukin kansa huolehtii vain itsestään ja jättää muille kansoille vain rippeet maailman rajallisista resursseista, silloin meidän vastavuoroisesti pitää hyväksyä, että kaikki muutkin kansat toimivat samoin eli pyrkivät jättämään vain rippeet meille itsellemme.
Jos me sen sijaan äänestämme solidaarisen maailman puolesta ja puolustamme myös muun maailman oikeutta hyvinvointiin ja inhimilllisen elämän edellytyksiin, silloin voimme vaatia, että myös muut toimivat samoin ja puolustavat myös meidän oikeuttamme niihin edellytyksiin.
Pahuus ei ole yksin jossain tuolla ulkopuolella, vaan kaikki maailman kansat muodostuvat kaltaisistamme tavallisista ihmisistä, jotka haluavat elää rauhassa ainakin kohtuullisissa elinolosuhteissa. On aivan oikein puolustaa heikompien asemaa yhteiskuntamme sisällä, mutta samalla meidän pitää miettiä myös politiikkamme vaikutuksia koko maailman köyhiin.
Arabimaiden kansannousut ovat osoittaneet, että Suomi itsekin on ollut mukana siinä USAn, Israelin ja EUn liittoutumassa, jonka intressien takia näiden maiden kansoja on pidetty sorron alla. Arabimaiden kansoilla ei ole ollut tähän mennessä mahdollisuutta valita omia johtajiaan, vaikka Egyptin kansalle onkin luvattu vapaat vaalit jo syksyksi. Meidän itsemme ei kuitenkaan tarvitse odottaa syksyyn, vaan meillä on vapaat vaalit jo huhtikuussa:
Äänestäkäämme yhteisen maailman puolesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti