Jokapäiväinen toimeentulo on kilpailutettu. Meissä jokaisessa muhii pieni potentiaalinen liikeyritys, jonka on luotava oma brändi ja vallattava paikkansa markkinoilla. Nokian ja muiden suuryhtiöiden joukkoirtisanomisiin meitä ohjeistetaan suhtautumaan ”uudenlaisia uramahdollisuuksia avaavina, välttämättöminä toimina, jotka jokainen meistä voi järjellä ymmärtää”. Yritysten yhteiskuntavastuu on näin ikään kuin ulkoistettu yksilöille.
Pysyvän suurtyöttömyyden oloissa ”uudet mahdollisuudet” tarkoittavat raa´istuvaa kilpailua työpaikoista, lisääntyvää hiillostusta työpaikoilla ja yhä tiuhentuvaa uudelleenkoulutusrumbaa, jossa jyvät seulotaan akanoista useaan kertaan. Pudokkaat luokitellaan ja pakataan, siitä pitää huolen mm. TE-toimiston uusi asiakassegmentointijärjestelmä. Viimesijaisen toimeentuloturvan varaan tipahtaneet "nollaysisataset" siivotaan vaihvihkaa pois tilastoista lykkäämällä tämä jengi kenties loppuiäkseen(?) kuntien kontolle. TE-toimiston uuteen imagoon ei sovi luusereista huolehtiminen, joten se keskittyy vain niihin asiakkaisiin, jotka varmasti saavat työtä.
Kaikennielevää bisneslogiikkaa viedään hurukyytiä myös kolmannelle sektorille, jonka odotetaan tulevaisuudessa tulevan toimeen pitkälti omillaan. Valtion ja kuntien rahahanat sulkeutuvat mm. monilta työttömien yhdistysten ruokaloilta, joiden toiminnan katsotaan kilpailevan liikeyritysten kanssa siitäkin huolimatta, että liikevoittoa ei kerrytetä 3 – 5 euron hintaisten aterioiden myynnillä. Ruokapaikkojen sulkeutuessa varattomat asiakkaat (=työttömät ja pienituloiset eläkeläiset) umpioituvat omiin asuntoihinsa oluen ja makkaran äärelle, koska ei tällä porukalla ole mitään mahdollisuuksia aterioida markkinahintaisissa ravintoloissa.
Rahoituksen leikkaaminen tarkoittaa kolmannellakin sektorilla vääjäämättä työpaikkojen menetyksiä. Mihin jatkossa laitetaan paisuva työttömien armeija, kun tukityöpaikat ruokaloissa, puutyöpajoissa ja monissa muissa bisneksiksi tulkittavissa paikoissa vähenevät? Työttömyysturvan vastikkeeksi lunta luomaan ja kasvimaita kitkemään? Ennenaikaiseen hautaan kiristämällä nälkävyötä työhön kannustamiseksi?
Nyt tarvitaan kunnollista sosiaaliturvaa, toimivia julkisia palveluita ja pitkäkestoisia turvattuja työmahdollisuuksia ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Pätkätyösukupolvelta (nykyisiltä noin 20-40-vuotiailta) on leikattu paitsi työpaikkoja, myös eläketurvaa. Se on pantu opiskelemaan opiskelemasta päästyään ilman minkäänlaista työpaikkatakuuta. Se on pantu maksamaan kalliita vuokria pienistä asunnoista ja sitä muistetaan kannustaa jatkuvilla sosiaalietuuksien ja työehtojen heikennyksillä. Sillä ei ole varaa hoidattaa sairauksiaan tai hampaitaan kuin pakon edessä.
Nyt tarvitaan 900 euron veroton perusturva työttömille, opiskelijoille, eläkeläisille, pätkätyöntekijöille, sairaille, vammaisille, pienten lasten vanhemmille. Riittävä perusturva ei ole mikään saavuttamaton utopia. Siihen on varaa, jos niin tahdotaan. Siihen päästään tasoittamalla tuloeroja köyhien eduksi: palauttamalla työnantajien Kela-maksuosuudet, verottamalla pääomatuloja ansiotulojen tapaan, laittamalla pörssikauppa verolle.
Ensimmäinen askel on 120 euron tasokorotus opintotukeen, Kelan työttömyys- ja sairauspäivärahoihin, toimeentulotukeen ja pienimpiin ansiopäivärahoihin ja eläkkeisiin. Tämä on toteutettava seuraavalla vaalikaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti