Niin sanottu takuueläke tulee voimaan kuluvan vuoden maaliskuun alusta lukien – sopivasti juuri eduskuntavaalien alla. Takuueläkkeen määrä on 685 euroa kuukaudessa vuoden 2010 indeksitasossa. Takuueläke on jatkossakin sidottu kansaneläkeindeksiin. Takuueläke on veronalaista tuloa.
Keskustaoikeistolainen hallitus on kehunut vuolaasti takuueläkettä yrittäen voimakkaan mediarummutuksen säestyksellä luoda kuvaa, että kyseessä olisi laaja-alainen kaikkia kansalaisia koskeva perusturvauudistus. Todellisuudessa takuueläke tulee kohdistumaan samoihin pieneläkkeen saajiin, jotka nykyisin saavat kansaneläkettä ja pientä työeläkettä.
Tällaisia alle takuueläkkeen maksimimäärän (685 euroa kuukaudessa) saavia henkilöitä, täysimääräisen kansaneläkkeen saajat mukaan lukien, on maassa noin 120 000. Mistään yleisestä perusturvasta ei siis takuueläkkeen kohdalla suinkaan ole kyse kun otetaan huomioon, että maassa on lähes 1.4 miljoonaa eläkkeensaajaa. On arvioitu, että noin puolet noista 1.4 miljoonasta eläkeläisestä on jo jäänyt EU:n keskimääräisen köyhyysrajan (900 euroa/kuukaudessa) alapuolelle.
Takuueläkkeen ulkopuolelle tulevat jäämään kokonaan mm. ne 560 000 kansalaista, jotka saavat samanaikaisesti sekä kansaneläkettä että työeläkettä ja joiden kuukausieläke on 685 euroa korkeampi, mutta nousevien elinkustannusten oloissa edelleen riittämätön.
Takuueläkkeen lupaama taso olisi sitä paitsi voitu toteuttaa täysimääräisen kansaneläkkeen (vuonna 2010 yksin asuvalla henkilöllä 584 e/kk) normaalilla taso- ja indeksikorotuksella ilman takuueläkkeen edellyttämää ylimääräistä hakumenettelyä ja ilman takuueläkkeen mukanaan tuomia uusia byrokraattisia menettelytapoja, jotka itse asiassa voivat johtaa pienituloisimpien eläkkeensaajien aseman heikentymiseen jatkossa.
Takuueläke näyttäytyykin yhä enemmän nykyisten hallituspuolueiden vaalitäkynä ja jopa nykyisen kansaneläkejärjestelmän heikentämispyrkimyksenä. Taustalla oleva kiusallinen kysymys nimittäin kuuluu: miksi olemassa olevan järjestelmän sisälle rakennetaan uusi ylimääräinen järjestelmä, joka ei edes lähtötasossaan paranna juurikaan pienituloisimpien kansalaisten asemaa?
SKP vaatii, että suomalainen perusturvajärjestelmä uudistetaan siten, että se takaa nykyrahassa vähintään 900 euron perusturvan kuukaudessa verottomana kaikille, jotka eivät muuten voi tuontasoista sosiaaliturvaa saada vanhuuden, työttömyyden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Tämä tarkoittaa, että myös täysimääräinen kansaneläke korotetaan edellä mainitulle euromääräiselle tasolle.
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja eläkkeellä oleva sosiaaliturvan erikoistutkija
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
lauantai 29. tammikuuta 2011
Rikas, rakas, köyhä, varas...
eli pohdintaa toimeentulosta, hyvinvoinnista, kohtuullisuudesta ja niiden asemasta elämässä.
Kirjoitan tätä kirjoitusta, koska huomasin tässä eräänä päivänä yllättävän asian. Koin itseni valtavan, yltäkylläisen rikkaaksi. Olen viimeisen kymmenen vuotta tehnyt niin huonosti palkattuja töitä, etten ole koskaan voinut tuloillani leveillä. Kun joutuu pohtimaan kuinka maksaa laskunsa, on harvinaista herkkua tuntea itsensä vauraaksi.
Korjasin satoa puutarhasta, papuja, perunoita, kehäkukkia. Onnettomista puutarhanhoidollisista taidoistani huolimatta puutarhan antimet tuntuivat yltäkylläisiltä. Olen käynyt iltaisin uimassa läheisellä uimarannalla. Viileän veden henkeä salpaava syleily, kuun punainen, täyteläinen valo veden yllä, hitaasti ilmaan kohoava usva - niissä olisi ravintoa sielulle vaikka sadaksi vuodeksi.
Toisaalta, vaikka kokisin itseni kuinka vauraaksi tahansa, ilman tuloja laskut kasaantuvat pöydälleni. Vuokraa ei makseta kauneimmallakaan kuunsillalla, eikä lapselle saa ruokaa kaupasta näillä sanoilla tai kauneimmillakaan ajatuksilla. Vaikka jokainen voi elää yksinkertaisemmin, ovat köyhimmät meistä tilanteessa, jossa varaa ei ole yksinkertaisesti enää elää.
Olemmeko ymmärtäneet rikkauden aivan väärin ja toisaalta, asetammeko köyhyyden rajat huonosti? Rikkaus, joka syntyy rahan ja tavaran ahneudesta, poikii pahoinvointia sekä yksilölle, että koko maailmalle. Rikkaus, joka syntyy rakkaudesta ja elämänahneudesta synnyttää ja tukee koko maailman ja kantajansa hyvinvointia.
Köyhyydessä elävien määrä pysyy tilastoissa samana, mutta käytännössä köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden lasten määrä kaiken aikaa kasvaa. Lasten, joiden perheissä ei ole varaa ostaa ruokaa. Näin ei voi jatkua. Tuloerot paisuvat paisumistaan ja hallitus lupaa kasvattaa niitä entisestään. Ei porvareista ole heikompiaan tukemaan, heidän maailmassaan heikot sortuvat elon tiellä ja vahvat porskuttavat
Heikki Tervahattu sanoi luennollaan viime talvena, että rikkaat tulisi asettaa vastuuseen markkinoimastaan kestämättömästä elämäntavasta. Totta. Täytyisi olla rohkeutta kohdata keskakulutuksen hinta - herätä huomaamaan, että niiden, joilla on rahaa, on "opeteltava elämään yksinkertaisemmin, että me köyhät voisimme yksinkertaisesti elää". (Evo Morales) Kyse ei ole rahan tai hyvinvoinnin puutteesta, vaan uudelleen arvioinnista ja uudelleen jakamisesta.
Kirjoitan tätä kirjoitusta, koska huomasin tässä eräänä päivänä yllättävän asian. Koin itseni valtavan, yltäkylläisen rikkaaksi. Olen viimeisen kymmenen vuotta tehnyt niin huonosti palkattuja töitä, etten ole koskaan voinut tuloillani leveillä. Kun joutuu pohtimaan kuinka maksaa laskunsa, on harvinaista herkkua tuntea itsensä vauraaksi.
Korjasin satoa puutarhasta, papuja, perunoita, kehäkukkia. Onnettomista puutarhanhoidollisista taidoistani huolimatta puutarhan antimet tuntuivat yltäkylläisiltä. Olen käynyt iltaisin uimassa läheisellä uimarannalla. Viileän veden henkeä salpaava syleily, kuun punainen, täyteläinen valo veden yllä, hitaasti ilmaan kohoava usva - niissä olisi ravintoa sielulle vaikka sadaksi vuodeksi.
Toisaalta, vaikka kokisin itseni kuinka vauraaksi tahansa, ilman tuloja laskut kasaantuvat pöydälleni. Vuokraa ei makseta kauneimmallakaan kuunsillalla, eikä lapselle saa ruokaa kaupasta näillä sanoilla tai kauneimmillakaan ajatuksilla. Vaikka jokainen voi elää yksinkertaisemmin, ovat köyhimmät meistä tilanteessa, jossa varaa ei ole yksinkertaisesti enää elää.
Olemmeko ymmärtäneet rikkauden aivan väärin ja toisaalta, asetammeko köyhyyden rajat huonosti? Rikkaus, joka syntyy rahan ja tavaran ahneudesta, poikii pahoinvointia sekä yksilölle, että koko maailmalle. Rikkaus, joka syntyy rakkaudesta ja elämänahneudesta synnyttää ja tukee koko maailman ja kantajansa hyvinvointia.
Köyhyydessä elävien määrä pysyy tilastoissa samana, mutta käytännössä köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden lasten määrä kaiken aikaa kasvaa. Lasten, joiden perheissä ei ole varaa ostaa ruokaa. Näin ei voi jatkua. Tuloerot paisuvat paisumistaan ja hallitus lupaa kasvattaa niitä entisestään. Ei porvareista ole heikompiaan tukemaan, heidän maailmassaan heikot sortuvat elon tiellä ja vahvat porskuttavat
Heikki Tervahattu sanoi luennollaan viime talvena, että rikkaat tulisi asettaa vastuuseen markkinoimastaan kestämättömästä elämäntavasta. Totta. Täytyisi olla rohkeutta kohdata keskakulutuksen hinta - herätä huomaamaan, että niiden, joilla on rahaa, on "opeteltava elämään yksinkertaisemmin, että me köyhät voisimme yksinkertaisesti elää". (Evo Morales) Kyse ei ole rahan tai hyvinvoinnin puutteesta, vaan uudelleen arvioinnista ja uudelleen jakamisesta.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Poliittinen johto vaihtoon
Satu kiinnitti huomiota oikeaan asiaan ja tarttunut epäkohtaan omalla tavallaan.
Demokratia on toiminut hitaasti, mutta vika ei järjestelmässä, vaan vika on poliittisen johdon huipulla. Oma strategiani on, että vaihdetaan poliittinen huippujohto sellaiseen, joka oikeasti tarttuu tähän ongelmaan. Kun en ole valitettavasti tähän mennessä tavannut muita, jotka ottaisivat vastuun, joudun kysymään, olenko itse valmis sitä kantamaan. Jos maailman tulevaisuus on minun harteillani, olen valmis tekemään parhaani ja pyrkimään itse huipulle muuttaakseni maailman. Nykyjärjestelmässä voin pyrkiä pienen valtion päämieheksi eli tartun siihen tilaisuuteen ja koitan kerätä vaadittuja kannattajia presidenttiehdokkuuteen.
Minulta on kysytty, millä keinoilla aion solidaarisen maailman toteuttaa, mutta mielestäni liika besserwisserismi on ongelma. Meille länsimaisille ihmisille on toitotettu, että me "fiksut" voisimme levittää omaa "viisauttamme" muullekin maailmalle, ja länsimaista elämäntapaa on levitetty muualle maailmaan, mutta samalla on levitetty myös elämäntapamme virheet ja meidän ei pitäisikään sanella muille, kuinka toimitaan, vaan meidän pitäisi kuunnella myös muiden keinot ja valita yhdessä sopivat keinot. Se, mitä puuttuu, on nimenomaan poliittinen tahto näiden jo valmiiden ideoiden toteuttamiseksi.
Minä haluan sanella vain päämäärän: solidaarinen maailma, jossa kaikilla 7 miljardilla ihmisellä on inhimillisen elämän edellytykset. Keinoista pitääkin keskustella ja ottaa huomioon kaikkien ideat. Diktatuuri ei toimi, vaikka päämäärä olisi oikea.
Demokratia on toiminut hitaasti, mutta vika ei järjestelmässä, vaan vika on poliittisen johdon huipulla. Oma strategiani on, että vaihdetaan poliittinen huippujohto sellaiseen, joka oikeasti tarttuu tähän ongelmaan. Kun en ole valitettavasti tähän mennessä tavannut muita, jotka ottaisivat vastuun, joudun kysymään, olenko itse valmis sitä kantamaan. Jos maailman tulevaisuus on minun harteillani, olen valmis tekemään parhaani ja pyrkimään itse huipulle muuttaakseni maailman. Nykyjärjestelmässä voin pyrkiä pienen valtion päämieheksi eli tartun siihen tilaisuuteen ja koitan kerätä vaadittuja kannattajia presidenttiehdokkuuteen.
Minulta on kysytty, millä keinoilla aion solidaarisen maailman toteuttaa, mutta mielestäni liika besserwisserismi on ongelma. Meille länsimaisille ihmisille on toitotettu, että me "fiksut" voisimme levittää omaa "viisauttamme" muullekin maailmalle, ja länsimaista elämäntapaa on levitetty muualle maailmaan, mutta samalla on levitetty myös elämäntapamme virheet ja meidän ei pitäisikään sanella muille, kuinka toimitaan, vaan meidän pitäisi kuunnella myös muiden keinot ja valita yhdessä sopivat keinot. Se, mitä puuttuu, on nimenomaan poliittinen tahto näiden jo valmiiden ideoiden toteuttamiseksi.
Minä haluan sanella vain päämäärän: solidaarinen maailma, jossa kaikilla 7 miljardilla ihmisellä on inhimillisen elämän edellytykset. Keinoista pitääkin keskustella ja ottaa huomioon kaikkien ideat. Diktatuuri ei toimi, vaikka päämäärä olisi oikea.
torstai 27. tammikuuta 2011
Solidaarinen maailma versoo meistä
Maailmassa ei oikein muuta olekaan kuin vikaa, kun alkaa asiaa oikein laajalti pohtimaan. Typeryyksien kiertokulku on liki pitäen loputon. Yhä vain läntisessä Euroopassa panostetaan ydinvoimaan, vaikka hyvin tiedetään, että sillä vain haetaan kalliiksi käyvää lykkäystä kärjistyville ympäristöongelmille. Ja edelleen hassataan valtioiden varoja aseistautumiseen ja sodankäyntiin, vaikka kaikkialla nähdään tavallisen kansan kamppailevan syvenevässä köyhyydessä. Helkutin merkillistä on sekin, että Suomessa työmarkkinatuen tarveharkinta on ja pysyy, vaikka lähes kaikki pitävät puolison ja vanhempien tulojen vaikutusta työttömyysturvaan tosi epäreiluna.
Maailman pelastamisen hitautta on vaikea sietää, varsinkin kun yhden ihmisen voima on siinä perin rajallinen. Demokratian rattaissa asioita mäiskitään ja venytetään kuin pullataikinaa ja epäkohtien tiedostaminen ei tunnu hevin johtavan niiden korjaamiseen. Tässä prosessissa syntyy sitkeää pakkopullaa, joka ei maistu kenellekään ja jota jauhetaan silkasta velvollisuudesta. Jokainen tietää maailmanjärjestyksemme kootut selitykset: ”Kun meillä nyt on nämä lait ja sitten erikseen vielä EU-lait ja kun meillä nyt vain toimitaan näin ja tuo maa toimii noin, eikä vaihtoehtoja ole.”
Sillä aikaa kun yhtäällä selitellään ja levitellään käsiä, toisaalla kommunisti etenee – hitaasti mutta vääjäämättömästi sinne tänne kuin etana kaalimaassa.
Kommari keksii liittyä rauhanjärjestöön, koska sota on ihan karmea asia. Sitten hän menee mukaan ympäristöliikkeeseen, koska ei hyväksy ympäristön tuhoamista. Työttömien asiallakin hän on, joten pian hän löytää itsensä työttömien yhdistyksestä. Myös ay-liike kaipaa kommunistin mielestä parantamista, joten ammattiosastoonsakin hän änkeää. Seuraavaksi häntä jo pyydetäänkin asukasyhdistykseen, poikamiesten pelastamisyhdistykseen, rantapalloseuraan, kärpästen keräilypiiriin...
Ja yhtäkkiä hän onkin aivan kaikkialla: puheenjohtajana, sihteerinä ja ties minä touhakkeena kadulla jakamassa soppaa, laatimassa kannanottoa, auttamassa työhakemuksen teossa, järjestämässä mielenosoituksia, myyjäisiä ja rokkikonsertteja, vetämässä keskustelukerhoa, pölpöttämässä telkkarissa, kertomassa sanomalehdessä näkemyksiään, ohjaamassa maahanmuuttajia.
Ollakseen mukana maailman moninaisuudessa kommari tekee elämästään prosessin eli on ikään kuin aina vähän vaiheessa. Siitäköhän sitten johtuu, ettei hän pääse selkeästi minnekään? Toisaalta, jos on jo levittäytynyt sinne sun tänne, miksi tarvitsisi tavoitehakuisesti sännätä sokeasti kohti yhtä pistettä? Kilpailukammoisena hän värähtää silkasta kauhusta kuullessaan sanan ”urakehitys”, koska on paljon kivempi puuhastella kaikkea kuin raataa suuren, kaikkinielevän päämäärän eteen.
Päästäkseen kauas on nähtävä lähelle, hän uskoo. Onhan hän jo kokenut, että maailmalle ei tarvitse aina mennä saapuakseen sen luokse. Meissä jokaisessa asuu pieni hullu solidaristi, jos annamme sen olemassaololle luvan.
tiistai 25. tammikuuta 2011
Uudella perustuslailla voi olla laajoja vaikutuksia
Suomen uusi perustuslaki, jonka mukaan tasavallan presidentti pääsisi EU:n huippukokouksiin enää erityistapauksissa valtioneuvoston erillisellä päätöksellä, voi olla moraalinen katastrofi Euroopan Unionille. Haluan rakentaa solidaarista maailmaa, mutta uusi perustuslaki estää minua rakentamasta sitä Euroopan Unionin kautta, jos minut valitaan seuraavaksi tasavallan presidentiksi. Kun sitten toteuttaisin tätä päämäärää ihan toisilla tahoilla sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät kuulu Euroopan Unioniin, Euroopan Unioni saisi kyseenalaista kunniaa tahona, jonka mahdollisuuteen muuttua edes minä en usko. Voisin pitää erityisen tiukasti kiinni perustuslain määräämästä työnjaosta ja kehottaa unionin toimijoita ja jopa toisia unionimaita ottamaan yhteyttä pääministeriin ja muuhun hallitukseen. Koska maailman muista valtioista vain 26 kuuluu Euroopan Unioniin, minulla kyllä riittäisi kontakteja toteuttaa tätä päämäärää myös ilman Euroopan Unionia.
Sitä paitsi kansan vallan kannalta on kyseenalaista heikentää kansan valitseman presidentin valtaa ja vahvistaa pääministeriä, jonka valintaan kansa voi vaikuttaa vain välillisesti. Nykyinen perustuslaki ehti olla voimassa kahdella alkaneella eduskuntakaudella ja molemmilla kausilla pääministeri vaihdettiin kesken kauden sellaiseen, jota ei vielä vaaleissa mainittu mahdollisina pääministerinä.
Sitä paitsi kansan vallan kannalta on kyseenalaista heikentää kansan valitseman presidentin valtaa ja vahvistaa pääministeriä, jonka valintaan kansa voi vaikuttaa vain välillisesti. Nykyinen perustuslaki ehti olla voimassa kahdella alkaneella eduskuntakaudella ja molemmilla kausilla pääministeri vaihdettiin kesken kauden sellaiseen, jota ei vielä vaaleissa mainittu mahdollisina pääministerinä.
lauantai 22. tammikuuta 2011
KENKÄÄ RAHAELIITILLE!
eli kommunistien vaaliteemoista Vähäjärven jälkeen!
Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea kokoontui Vähäjärvellä 22. - 23. 1. pohtimaan vaaliteemoja ja kamppailua. Kommunistien teemat ovat vuodesta toiseen pysyneet saman sisältöisinä. Olemme olleet kiinnostuneita kansainvälisestä solidaarisuudesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, rauhantyöstä ja ympäristön turvaamisesta sekä luonnon monimuotoisuudesta.
Innostuneessa hengessä vaalien tematiikka tiivistettiin seitsemään tärkeimpään teemaan ja niihin liittyvään 45 vastaukseen.
Kärkiteemoiksi koottiin:
1) Keinottelijat maksakoot itse kriisinsä!
Ihmiset ympäri Eurooppaa ovat nousseet vastustamaan hallitusten ja Euroopan unionin johtajien pyrkimyksiä laittaa pankkiherrojen aiheuttaman kriisin laskut pieni- ja keskituloisten maksettaviksi. Me olemme osa tätä eurooppalaista ja kansainvälistä liikettä ihmisten vapauttamiseksi riistosta ja pääoman vallasta.
Mitä on tehtävä:
- On laitettava pankkiherrat ja pörssipelurit maksamaan itse aiheuttamansa kriisin laskut!
- On kiristettävä pääomatulojen, suurituloisten ja suuryhtiöiden verotusta
- On pantava verolle pörssikauppa ja rahoitusmarkkinat
- Pienituloisiin raskaimmin kohdistuvien välillisten ja kunnallisten verojen sijasta on lisättävä verotuksen progressiivisuutta
2) Suomessa on rahaa - LOPPU LEIKKAAMISELLE!
Suomen bruttokansantuote on lähes puolet suurempi kuin kymmenen vuotta sitten. Valtapuolueet ajavat kuitenkin julkisten palveluiden, työllisyyden, eläkkeiden ja muun perusturvan heikentämistä. Elinkeinoelämän keskusliitto ja oikeisto haluavat tehdä julkisista palveluista kaupallista bisnestä!
Mitä on tehtävä:
- Peruspalvelut ovat jokaiselle kuuluva perusoikeus, niiden yksityistäminen on lopetettava!
- On säädettävä vanhuspalvelulaki, joka takaa oikeuden kunnolliseen hoivaan ja hoitoon!
- Kuntien valtionosuuksia on nostettava ja pääomatulot laitettava kunnallisverolle!
- Julkisen terveydenhuollon rahoitusta ja henkilökuntaa on lisättävä hoitoon pääsyn turvaamiseksi!
- Terveys- ja sosiaalipalveluihin maksukatto!
- Terveyskeskusmaksut poistettava!
- Peruskoulua kehitettävä yhtenäisenä ja tasa-arvoisena.
- Ammatillisen ja yliopistokoulutuksen tulee olla maksutonta.
- Lasten päivähoidon ryhmäkokoja pienennettävä.
- Tietoverkot, taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille!
3) Tulonjako oikeudenmukaiseksi, perusturva kaikille!
Sadat tuhannet ovat Suomessa vailla työtä. Uudet työsuhteet ovat yhä useammin vain pätkätöitä. Työnantajat murentavat työntekijöiden sopimusturvaa, voimistavat hiostusta ja käyttävät hyväksi halpatyövoimaa. Tuloerot kasvavat. Noin 900 000 suomalaista sinnittelee EU:n köyhyysrajan alapuolella. Erityisesti lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt.
Mitä on tehtävä:
- Perusturva nostettava 900 euroon kuukaudessa!
- Perusturva sidottava indeksiin.
- Minimipalkaksi säädettävä 1500 euroa kuukaudessa.
- Eläkkeitä ei saa leikata, eikä eläkeikää saa nostaa!
- Työeläkkeiden taitettu indeksi korjattava!
- Verotettavan tulon alaraja nostettava 1100 euroon kuukaudessa!
4) Vaihtoehto EU-komentoon alistumiselle
EU:n Lissabonin sopimus ja uusliberalistinen politiikka alistavat ihmiset ja luonnon markkinoiden voitontavoittelulle. Pääomaliikkeiden vapaus on johtanut kriisistä toiseen. EU-johtajien vastauksena euron kriisiin ajama julkisten menojen leikkaaminen ja valtioiden budjettien alistaminen EU-komission valvontaan vain pahentavat kriisejä.
Mitä on tehtävä:
- Suomi on vapautettava finanssipääoman vallasta ja EU-komennosta.
- Jatkuvan kilpailun ja sosiaalisen polkumyynnin sijaan rakennettava yhteistyöhön ja solidaarisuuteen perustuva toisenlainen Eurooppa!
- EU:n perussopimuksista järjestettävä uusi kansanäänestys.
- Suomen yhteistyötä Venäjän kanssa kehitettävä itsenäisesti.
- Suhteet kehitysmaihin järjestettävä oikeudenmukaisesti, niiden tarpeita, ihmisoikeuksia ja oikeutta omiin luonnonvaroihinsa kunnioittaen.
5) Ilmastotekoja NYT!
Ilmastopäästöjen vähentämisestä on puhuttu paljon, mutta asiassa on tehty vähän. Suomen hallitus on ollut EU:ssa jarrumiesten joukossa, kun pitäisi edetä sanoista tekoihin. Vaikka vihreät on hallituksessa, panostetaan energiapolitiikassa ensisijaisesti ydinvoimaan, heikennetään joukkoliikennettä ja karsitaan ympäristönsuojelun resursseja.
Mitä on tehtävä:
- Suomeen ilmastolaki, jolla vähennetään päästöjä 40% vuoteen 2020 mennessä
- Suunta kohti hiilineutraalia energiataloutta
- Ei ydinvoimalle - kyllä energian säästölle ja uusiutuvalle energialle.
- Joukkoliikenne kuntoon ja sen lippujen hinnat alas!
- On suojeltava luonnon monimuotoisuutta.
- Keski-Suomessa energiaomavaraisuus NYT!
6) Joukot pois Afganistanista - EI NATOLLE!
Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet olivat mukana lähettämässä suomalaisjoukkoja Afganistanin sotaan, joka ei ole tuonut rauhaa vaan yhä suurempaa tuhoa. Suomea on sidottu Natoon miljardien asehankinnoilla ja EU:n sotilaallisen toiminnan kautta.
Mitä on tehtävä:
- Rauhaa ja turvallisuutta ei rakenneta aseilla, vaan yhteistyöllä!
- Suomalaisjoukot vedettävä pois Afganistanista!
- Suomi irrotettava Nato-kumppanuudesta!
- Palataan rauhanpolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden tielle!
7) Rahan vallasta kansan valtaan
Poliittisia päätöksiä on tehty pienessä piirissä, kansalaisia kuulematta ja vaihtoehdot sivuuttaen. Liikemiehet ja suurfirmat ovat ostaneet vaalirahoituksella itselleen mieluisat päätöksentekijät.
Mitä on tehtävä:
- Työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten ääni kuuluviin päätöksenteossa!
- Osallistuvaa demokratiaa kehitettävä!
- Lisää lähidemokratiaa, seutuvaltuustoja, kansanäänestyksiä ja kansalaisaloitteita!
- Demokratia ulotettava myös talouden alalle siirtämällä pankit ja rahoituslaitokset yhteiskunnalliseen omistukseen ja demokraattiseen ohjaukseen.
- Ketään ei saa syrjiä kansalaisuuden, kielen, vakaumuksen tai muulla perusteella!
Äänestä eduskuntaan rehellinen vasemmistolainen vaihtoehto - Suomen kommunistinen puolue!
Siat pois säkistä - puhtaat jauhot tilalle!
Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea kokoontui Vähäjärvellä 22. - 23. 1. pohtimaan vaaliteemoja ja kamppailua. Kommunistien teemat ovat vuodesta toiseen pysyneet saman sisältöisinä. Olemme olleet kiinnostuneita kansainvälisestä solidaarisuudesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, rauhantyöstä ja ympäristön turvaamisesta sekä luonnon monimuotoisuudesta.
Innostuneessa hengessä vaalien tematiikka tiivistettiin seitsemään tärkeimpään teemaan ja niihin liittyvään 45 vastaukseen.
Kärkiteemoiksi koottiin:
1) Keinottelijat maksakoot itse kriisinsä!
Ihmiset ympäri Eurooppaa ovat nousseet vastustamaan hallitusten ja Euroopan unionin johtajien pyrkimyksiä laittaa pankkiherrojen aiheuttaman kriisin laskut pieni- ja keskituloisten maksettaviksi. Me olemme osa tätä eurooppalaista ja kansainvälistä liikettä ihmisten vapauttamiseksi riistosta ja pääoman vallasta.
Mitä on tehtävä:
- On laitettava pankkiherrat ja pörssipelurit maksamaan itse aiheuttamansa kriisin laskut!
- On kiristettävä pääomatulojen, suurituloisten ja suuryhtiöiden verotusta
- On pantava verolle pörssikauppa ja rahoitusmarkkinat
- Pienituloisiin raskaimmin kohdistuvien välillisten ja kunnallisten verojen sijasta on lisättävä verotuksen progressiivisuutta
2) Suomessa on rahaa - LOPPU LEIKKAAMISELLE!
Suomen bruttokansantuote on lähes puolet suurempi kuin kymmenen vuotta sitten. Valtapuolueet ajavat kuitenkin julkisten palveluiden, työllisyyden, eläkkeiden ja muun perusturvan heikentämistä. Elinkeinoelämän keskusliitto ja oikeisto haluavat tehdä julkisista palveluista kaupallista bisnestä!
Mitä on tehtävä:
- Peruspalvelut ovat jokaiselle kuuluva perusoikeus, niiden yksityistäminen on lopetettava!
- On säädettävä vanhuspalvelulaki, joka takaa oikeuden kunnolliseen hoivaan ja hoitoon!
- Kuntien valtionosuuksia on nostettava ja pääomatulot laitettava kunnallisverolle!
- Julkisen terveydenhuollon rahoitusta ja henkilökuntaa on lisättävä hoitoon pääsyn turvaamiseksi!
- Terveys- ja sosiaalipalveluihin maksukatto!
- Terveyskeskusmaksut poistettava!
- Peruskoulua kehitettävä yhtenäisenä ja tasa-arvoisena.
- Ammatillisen ja yliopistokoulutuksen tulee olla maksutonta.
- Lasten päivähoidon ryhmäkokoja pienennettävä.
- Tietoverkot, taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille!
3) Tulonjako oikeudenmukaiseksi, perusturva kaikille!
Sadat tuhannet ovat Suomessa vailla työtä. Uudet työsuhteet ovat yhä useammin vain pätkätöitä. Työnantajat murentavat työntekijöiden sopimusturvaa, voimistavat hiostusta ja käyttävät hyväksi halpatyövoimaa. Tuloerot kasvavat. Noin 900 000 suomalaista sinnittelee EU:n köyhyysrajan alapuolella. Erityisesti lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt.
Mitä on tehtävä:
- Perusturva nostettava 900 euroon kuukaudessa!
- Perusturva sidottava indeksiin.
- Minimipalkaksi säädettävä 1500 euroa kuukaudessa.
- Eläkkeitä ei saa leikata, eikä eläkeikää saa nostaa!
- Työeläkkeiden taitettu indeksi korjattava!
- Verotettavan tulon alaraja nostettava 1100 euroon kuukaudessa!
4) Vaihtoehto EU-komentoon alistumiselle
EU:n Lissabonin sopimus ja uusliberalistinen politiikka alistavat ihmiset ja luonnon markkinoiden voitontavoittelulle. Pääomaliikkeiden vapaus on johtanut kriisistä toiseen. EU-johtajien vastauksena euron kriisiin ajama julkisten menojen leikkaaminen ja valtioiden budjettien alistaminen EU-komission valvontaan vain pahentavat kriisejä.
Mitä on tehtävä:
- Suomi on vapautettava finanssipääoman vallasta ja EU-komennosta.
- Jatkuvan kilpailun ja sosiaalisen polkumyynnin sijaan rakennettava yhteistyöhön ja solidaarisuuteen perustuva toisenlainen Eurooppa!
- EU:n perussopimuksista järjestettävä uusi kansanäänestys.
- Suomen yhteistyötä Venäjän kanssa kehitettävä itsenäisesti.
- Suhteet kehitysmaihin järjestettävä oikeudenmukaisesti, niiden tarpeita, ihmisoikeuksia ja oikeutta omiin luonnonvaroihinsa kunnioittaen.
5) Ilmastotekoja NYT!
Ilmastopäästöjen vähentämisestä on puhuttu paljon, mutta asiassa on tehty vähän. Suomen hallitus on ollut EU:ssa jarrumiesten joukossa, kun pitäisi edetä sanoista tekoihin. Vaikka vihreät on hallituksessa, panostetaan energiapolitiikassa ensisijaisesti ydinvoimaan, heikennetään joukkoliikennettä ja karsitaan ympäristönsuojelun resursseja.
Mitä on tehtävä:
- Suomeen ilmastolaki, jolla vähennetään päästöjä 40% vuoteen 2020 mennessä
- Suunta kohti hiilineutraalia energiataloutta
- Ei ydinvoimalle - kyllä energian säästölle ja uusiutuvalle energialle.
- Joukkoliikenne kuntoon ja sen lippujen hinnat alas!
- On suojeltava luonnon monimuotoisuutta.
- Keski-Suomessa energiaomavaraisuus NYT!
6) Joukot pois Afganistanista - EI NATOLLE!
Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet olivat mukana lähettämässä suomalaisjoukkoja Afganistanin sotaan, joka ei ole tuonut rauhaa vaan yhä suurempaa tuhoa. Suomea on sidottu Natoon miljardien asehankinnoilla ja EU:n sotilaallisen toiminnan kautta.
Mitä on tehtävä:
- Rauhaa ja turvallisuutta ei rakenneta aseilla, vaan yhteistyöllä!
- Suomalaisjoukot vedettävä pois Afganistanista!
- Suomi irrotettava Nato-kumppanuudesta!
- Palataan rauhanpolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden tielle!
7) Rahan vallasta kansan valtaan
Poliittisia päätöksiä on tehty pienessä piirissä, kansalaisia kuulematta ja vaihtoehdot sivuuttaen. Liikemiehet ja suurfirmat ovat ostaneet vaalirahoituksella itselleen mieluisat päätöksentekijät.
Mitä on tehtävä:
- Työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten ääni kuuluviin päätöksenteossa!
- Osallistuvaa demokratiaa kehitettävä!
- Lisää lähidemokratiaa, seutuvaltuustoja, kansanäänestyksiä ja kansalaisaloitteita!
- Demokratia ulotettava myös talouden alalle siirtämällä pankit ja rahoituslaitokset yhteiskunnalliseen omistukseen ja demokraattiseen ohjaukseen.
- Ketään ei saa syrjiä kansalaisuuden, kielen, vakaumuksen tai muulla perusteella!
Äänestä eduskuntaan rehellinen vasemmistolainen vaihtoehto - Suomen kommunistinen puolue!
Siat pois säkistä - puhtaat jauhot tilalle!
tiistai 18. tammikuuta 2011
Sanojen valtiaat
Olen jo pitkään ollut vihainen siitä, että meiltä on varastettu sana "vapaus." Sen ryöstäneet pääomien etupiirit ovat liimanneet siihen merkityksiä, joita sillä ei ole. Vapaudesta on tullut pääoman vapautta - vapautta rajattomasti liikkua, vapautta ahneesti kahmia kaikki omaan laariin - piittaamattomuuden ja röyhkeyden vapautta. Mutta ei meidän vapauttamme. Kuinka voimme elää ihmisinä maailmassa, missä vapaudesta on tullut kapitalismin synonyymi?
Olen pitkään ollut murheellinen siitä, että meiltä on viety sana "arvo." Se esiintyy nykyisin trendikkäästi samoissa lauseissa muiden aikamme huippusanojen, kuten osakkeiden, kurssien, optioiden ja salkkujen kanssa. Se on muuttunut abstraktista ominaisuudesta kylmässä rahassa laskettavaksi, helposti määriteltäväksi - yksioikoiseksi. Ja sen mukana ovat muuttuneet sellaiset sanat kuin "itseisarvo" ja "ihmisarvo" rahassa määriteltäviksi suureiksi.
Ystävät, puolestamme on määritelty suuri joukko sanoja. Onni, vakaus, rauha, tasavertaisuus - kaikki nämä meille kuuluvat sanat ovat karanneet rattaiksi kapitalismia tuottavaan puheeseen. Kun onni on sitä, että on enemmän rahaa, kuin naapurilla. Kun vakauden ehto on rajaton kasvu, rajattoman ahneuden ruokkiminen. Kun rauha tarkoittaa väkivaltaa omien silmien ja oman median kantaman ulkopuolella. Mitä silloin voi puhe ihmisyydestä, ystävyydestä ja elämän arvokkuudesta tarkoittaa? Tarkoittaako se silloin mitään?
Ja tarkoittaako demokratia todella EU:n byrokratiaa? Tarkoittaako edustuksellisuus todella valittujen edustajien oikeutta ylimielisesti ohittaa kansalaismielipide mennen tullen? Onko ainoaa mahdollista kansainvälisyyttä riistäjän rautaisella otteella määrittelemä uusliberalismi?
Kyse on lopulta meistä ja meidän sanoistamme. Kyse on siitä, mitä me hyväksymme, millä sanoilla ja missä yhteyksissä puhumme, kirjoitamme, laulamme. Minä vaadin takaisin rauhan ja vaurauden! Julistan yhteiseksi omaisuudeksi demokratian ja arvon! Vaadin keskustelua edustuksellisuuden ja vakauden merkityksestä!
Sanat määrittävät, rajoittavat ja rakentavat maailmamme, siksi meidän on oltava omien sanojemme valtiaita. Siksi meidän on määriteltävä millä sanoilla meidän maailmamme rakentuu. Vaikka ahneuden sanat rakentavat vaurautta harvojen taskuihin, ihmisen, elämän ja elävän maailman ne köyhdyttävät pelkiksi resursseiksi. Ennen kuin voi valloittaa maailman, täytyy ottaa haltuun kieli, joka sitä määrittää.
Olen pitkään ollut murheellinen siitä, että meiltä on viety sana "arvo." Se esiintyy nykyisin trendikkäästi samoissa lauseissa muiden aikamme huippusanojen, kuten osakkeiden, kurssien, optioiden ja salkkujen kanssa. Se on muuttunut abstraktista ominaisuudesta kylmässä rahassa laskettavaksi, helposti määriteltäväksi - yksioikoiseksi. Ja sen mukana ovat muuttuneet sellaiset sanat kuin "itseisarvo" ja "ihmisarvo" rahassa määriteltäviksi suureiksi.
Ystävät, puolestamme on määritelty suuri joukko sanoja. Onni, vakaus, rauha, tasavertaisuus - kaikki nämä meille kuuluvat sanat ovat karanneet rattaiksi kapitalismia tuottavaan puheeseen. Kun onni on sitä, että on enemmän rahaa, kuin naapurilla. Kun vakauden ehto on rajaton kasvu, rajattoman ahneuden ruokkiminen. Kun rauha tarkoittaa väkivaltaa omien silmien ja oman median kantaman ulkopuolella. Mitä silloin voi puhe ihmisyydestä, ystävyydestä ja elämän arvokkuudesta tarkoittaa? Tarkoittaako se silloin mitään?
Ja tarkoittaako demokratia todella EU:n byrokratiaa? Tarkoittaako edustuksellisuus todella valittujen edustajien oikeutta ylimielisesti ohittaa kansalaismielipide mennen tullen? Onko ainoaa mahdollista kansainvälisyyttä riistäjän rautaisella otteella määrittelemä uusliberalismi?
Kyse on lopulta meistä ja meidän sanoistamme. Kyse on siitä, mitä me hyväksymme, millä sanoilla ja missä yhteyksissä puhumme, kirjoitamme, laulamme. Minä vaadin takaisin rauhan ja vaurauden! Julistan yhteiseksi omaisuudeksi demokratian ja arvon! Vaadin keskustelua edustuksellisuuden ja vakauden merkityksestä!
Sanat määrittävät, rajoittavat ja rakentavat maailmamme, siksi meidän on oltava omien sanojemme valtiaita. Siksi meidän on määriteltävä millä sanoilla meidän maailmamme rakentuu. Vaikka ahneuden sanat rakentavat vaurautta harvojen taskuihin, ihmisen, elämän ja elävän maailman ne köyhdyttävät pelkiksi resursseiksi. Ennen kuin voi valloittaa maailman, täytyy ottaa haltuun kieli, joka sitä määrittää.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Maailman eriarvoisuus on ratkaistavissa!
Maailmassa vallitseva räikeä eriarvoisuus on ratkaistavissa, jos me länsimaiset äänestäjät yhdessä vain viitsisimme sen ratkaista. Koska tämä vääryys häpeäksemme palvelee juuri meidän yltäkylläisiä himojamme ja sortaa köyhempiä kansoja, meidän moraalinen velvollisuutemme on ratkaista se kansainvälisellä poliittisella yhteistyöllä. Nykyisessä maailmanjärjestelmässä tuhlataan aivan liian paljon resursseja eriarvoisuuden ylläpitämiseen mm. ylettömällä asevarustelulla ja tuilla suurpääomalle ja jo näiden resurssien uudelleenohjauksella voitaisiin luoda pitkälle tasa-arvoisempaa maailmaa, jossa kaikilla maailman ihmisillä olisi ihmisarvoiset oikeudet.
Koska eriarvoisessa maailmassa meidän omatkin oikeutemme ovat aina liipaisimella uhattuina, tasa-arvoinen maailma on meidän omakin etumme. Silloin meilläkin on peruuttamaton oikeus näihin samoihin oikeuksiin, jotka suomme kaikille muillekin.
Vaikka ideologisesti tämä onkin maailmanvallankumous, tämä on toteutettavissa laillisin keinoin valitsemalla poliitikkoja, jotka ovat sitoutuneet tähän päämäärään. Kehotankin kaikkia kanssani samaa mieltä olevia ottamaan vallan omiin käsiinsä ja äänestämään muutoksen puolesta.
Koska eriarvoisessa maailmassa meidän omatkin oikeutemme ovat aina liipaisimella uhattuina, tasa-arvoinen maailma on meidän omakin etumme. Silloin meilläkin on peruuttamaton oikeus näihin samoihin oikeuksiin, jotka suomme kaikille muillekin.
Vaikka ideologisesti tämä onkin maailmanvallankumous, tämä on toteutettavissa laillisin keinoin valitsemalla poliitikkoja, jotka ovat sitoutuneet tähän päämäärään. Kehotankin kaikkia kanssani samaa mieltä olevia ottamaan vallan omiin käsiinsä ja äänestämään muutoksen puolesta.
Turpaan vaan ja säkissä järveen?
eli mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?
Olisi kiva olla mahdottoman vihainen. Heristellä nyrkkiä, haukkua ja uhkailla. Olla Oikeutetusti Raivoissaan ja perustaa viharyhmiä. Raivoa synnyttävät etenkin eläinsuojelurikokset, joiden jälkeen lynkkauspartioita ollaan lähettämässä ihmisten kimppuun. Äänekosken tapauksen jälkeen epäiltyjen nimet julkaistiin netissä lukuisilla keskustelupalstoilla, facebook-ryhmissä ja jopa lukemattomissa tilapäivityksissä. Kun ihmiset lankeavat oikeutettuun vihaan, jaetaan tuomioita aina ennen tutkimista, usein synkin lopputuloksin.
Tiedän, että lakien muuttaminen on hidasta ja turhauttavaa, mutta jos halutaan oikeasti pitää eläimet ja lapset turvassa agressiivisilta aikuisilta, se on ainoa todellinen tie. Yksittäisten ihmisten pahoinpiteleminen ei yleiseen tilanteeseen vaikuta. Todelliset eläinystävät vaativat suojelulakien tiukentamista, aikaisempaa puuttumista ja resurssien suuntaamista tarkastusten tekemiseen.
Lisäksi koko ajatus ihmisten tuomitsemisesta netin vertaiskäräjillä on vaarallinen. Mitä tapahtuu, jos käy ilmi, ettei joku epäilty olekaan syyllinen niihin rikoksiin, josta häntä syytetään? Kuinka palautetaan ihmiselle hänen elämänsä, kun hänet on julkisesti tuomittu ja haukuttu netissä? Vihakirjoittelu yleensä jatkuu vielä pitkään tapauksen jälkeen, mutta moniko muistaa julkaista korjauksen, jos kyse onkin erehdyksestä?
On yksi ainoa keino pohtia oikeaa toimintaa eläinsuojelurikollisten tai muiden vihaa herättävien rikollisten kanssa. On tärkeää pohtia kuinka toivoisi ihmisten käyttäytyvän, jos kyseessä olisinkin minä. Jokainen meistä erehtyy, tekee virheitä tai murtaa mielensä. Jokainen meistä on tehnyt elämässään jotakin sellaista, josta joku muu olisi valmis tuomitsemaan hitaaseen ja varmaan kuolemaan, kuten netissä uhkaillaan. Miten näissä tapauksissa toivoisit itse toimittavan?
Meidän ihmisyyttämme ei koskaan punnita siinä, kuinka kohtelemme lähimmäisiämme ja ystäviämme, vaan sillä, kuinka kohtelemme niitä, jotka ovat mielestämme tehneet rikoksista hirveimmät. Vaatiessamme asioiden käsittelyä virkamiesten toimesta varmistamme, että mikäli ja kun itse erehdymme, myös meitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tuomitaan vain niistä asioista, jotka olemme todella tehneet.
Me teemme virheitä, mutta meillä on mahdollisuus oppia ja olla toistamatta virheitämme. Uskallammeko antaa tuon mahdollisuuden myös niille, jotka omasta mielestämme sen vähiten ansaitsevat? Vai ajaudummeko lopulta sokeiden ja hampaattomien keskinäisen koston ja pelon vallan alle?
Olisi kiva olla mahdottoman vihainen. Heristellä nyrkkiä, haukkua ja uhkailla. Olla Oikeutetusti Raivoissaan ja perustaa viharyhmiä. Raivoa synnyttävät etenkin eläinsuojelurikokset, joiden jälkeen lynkkauspartioita ollaan lähettämässä ihmisten kimppuun. Äänekosken tapauksen jälkeen epäiltyjen nimet julkaistiin netissä lukuisilla keskustelupalstoilla, facebook-ryhmissä ja jopa lukemattomissa tilapäivityksissä. Kun ihmiset lankeavat oikeutettuun vihaan, jaetaan tuomioita aina ennen tutkimista, usein synkin lopputuloksin.
Tiedän, että lakien muuttaminen on hidasta ja turhauttavaa, mutta jos halutaan oikeasti pitää eläimet ja lapset turvassa agressiivisilta aikuisilta, se on ainoa todellinen tie. Yksittäisten ihmisten pahoinpiteleminen ei yleiseen tilanteeseen vaikuta. Todelliset eläinystävät vaativat suojelulakien tiukentamista, aikaisempaa puuttumista ja resurssien suuntaamista tarkastusten tekemiseen.
Lisäksi koko ajatus ihmisten tuomitsemisesta netin vertaiskäräjillä on vaarallinen. Mitä tapahtuu, jos käy ilmi, ettei joku epäilty olekaan syyllinen niihin rikoksiin, josta häntä syytetään? Kuinka palautetaan ihmiselle hänen elämänsä, kun hänet on julkisesti tuomittu ja haukuttu netissä? Vihakirjoittelu yleensä jatkuu vielä pitkään tapauksen jälkeen, mutta moniko muistaa julkaista korjauksen, jos kyse onkin erehdyksestä?
On yksi ainoa keino pohtia oikeaa toimintaa eläinsuojelurikollisten tai muiden vihaa herättävien rikollisten kanssa. On tärkeää pohtia kuinka toivoisi ihmisten käyttäytyvän, jos kyseessä olisinkin minä. Jokainen meistä erehtyy, tekee virheitä tai murtaa mielensä. Jokainen meistä on tehnyt elämässään jotakin sellaista, josta joku muu olisi valmis tuomitsemaan hitaaseen ja varmaan kuolemaan, kuten netissä uhkaillaan. Miten näissä tapauksissa toivoisit itse toimittavan?
Meidän ihmisyyttämme ei koskaan punnita siinä, kuinka kohtelemme lähimmäisiämme ja ystäviämme, vaan sillä, kuinka kohtelemme niitä, jotka ovat mielestämme tehneet rikoksista hirveimmät. Vaatiessamme asioiden käsittelyä virkamiesten toimesta varmistamme, että mikäli ja kun itse erehdymme, myös meitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tuomitaan vain niistä asioista, jotka olemme todella tehneet.
Me teemme virheitä, mutta meillä on mahdollisuus oppia ja olla toistamatta virheitämme. Uskallammeko antaa tuon mahdollisuuden myös niille, jotka omasta mielestämme sen vähiten ansaitsevat? Vai ajaudummeko lopulta sokeiden ja hampaattomien keskinäisen koston ja pelon vallan alle?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)