Työelämä kaataa nykyisin nuoria naisia, kuin heinää, tietää Kauppalehti.
Itse uutinen ei hämmästyttänyt minua yhtään. Työ ja työssä pärjääminen ovat tärkeä osa suomalaista identiteettiä. Jopa niin suuri, että moni yrittää sitkeästi käydä töissä, vaikkei siitä taloudellisesti juurikaan hyötyisi. Erilaisten pätkätöiden lisääntyminen, työn vaatimusten valtava kasvaminen, työajan tiukka määrittely ja työtehokkuuden lisääntyvä seuranta sekä tehokkuuden lisäämisen vaatimukset ovat tehneet työelämästä viidakon, jossa jopa se vanha, perinteinen viidakon laki tuntuu lempeältä ja kivalta. Sen mukaanhan heikot sortuvat elon tiellä - nykyisiä tilastoja katsellessa tulee mieleen, että elon tiellä sortuu jokainen hiemankin inhimillisyyttä näyttävä.
Ja ahdistus iskee, kun huomaa, ettei pärjääkään. Toisin kuin keskustelupalstat tuntuvat olettavan, työelämässä ahdistuvat ahkerimmat, kiltimmät ja reippaimmat. Ne, jotka yrittävät, koska pitävät työtä sinänsä tärkeänä ja tekevät mahdottomien vaatimusten ristitulessa kaiken aikaa parhaansa. Olen sivusta seurannut oman, entisen työpaikkani toimintaa. Ne, jotka viis veisaavat, toteavat, kuinka heillä ei ole penniäkään kiinni ja jos heidän joustamattomuutensa vaikkapa työajoissa vetää firman nurin, niin vetäköön, se ei ole heidän ongelmansa. Nämä ihmiset jaksavat monotonista työtä, tehokkuuden tiukkaa tarkkailua ja kellokortin kanssa elämistä huomattavasti kilttejä ja ahkeria pidempään. Tiukentuviin vaatimuksiin oikea vastaus ei siis olekaan "reipastuminen" tai itsensä niskasta ottaminen, vaan välinpitämättömyys. Kun irrottaa oman identiteettinsä työtuloksestaan, voi naureskella päin räyhäävän pomon naamaa, antaa piut paut tehokkuuden seurannalle ja vaikka myöhästyä duunista - se ei merkitse ihmisarvon menetystä.
Toisaalta taas reippaat, kiltit ja ahkerat ottavat itseensä, yrittävät enemmän ja lopulta väsyvät. Vaatimukset juoksevat edellä niin kovalla vauhdilla, ettei niiden perässä pysyy enää kuin kaikista heikkopäisin hiihtäjä. Sellainen, jolla ei ole kotia hoidettavana, perhettä, lasta tai muitakaan uranheikentimiä, vaan puhdas omistautuminen työlle.
Kuulun itse tuohon nuorten, kaatuneiden naisten tilastoon. Lopetin mielialalääkkeiden käytön vuosi sitten jouluna, viimeisin sairaslomajaksoni päättyi sen joulukuun lopussa. Olen tällä hetkellä "terve" ja onnekseni opiskelija. En ole varma siitä, miten pärjäisin työelämässä. Itseasiassa pelkkä ajatus yrittämisestäkin ahdistaa - huonojen kokemusten painolasti viimeisen kymmenen työvuoden ajalta on melkoinen. Toivon voivani opiskella loppuun ja päätyä työhön, jossa voisin edes jollakin tapaa itse määrittää työtehtäviäni, aikataulujani ja työympäristöäni. Tai edes loma-aikoja ja kahvitaukoja. Tai että olisi niitä lomia ilman pelkoa seuraavan kuukauden laskujen maksusta.
Eläkeiän nostaminen on haihattelua, joka perustuu puhtaasti ministerien täydelliseen vieraantumiseen työelämän todellisesta luonteensta. Samoin puheet "kilpailukyvyn parantamisesta" tai "sisämarkkinoiden syventämisestä" - molempia rajoittaa Suomessa lähinnä suomalainen työkulttuuri, jonka olennainen osa ovat työehtosopimukset ja työsuojelulaki. Näitä vastaan oikeiston hullut ovat ottaneet kantaa jo moneen kertaan. Viimeisimmäksi lakko-oikeuden rajoituksesta hekumoinnilla.
Virkamiehet ja ministerit ovat hyviä vaan ja jalkautuvat sinne ihan oikeiden duunareiden joukkoon tekemään kahdeksaa tuntia päivässä jotakin monotonista, fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä ja kuuntelemaan jatkuvaa natinaa riittämättömästä tehokkuudesta. Katsotaanpa kuinka pitkään he viihtyvät!
maanantai 28. helmikuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
Vastuuta koko yhteisestä maailmasta
Nyt eduskuntavaalikampanjan aikana suurin osa ehdokkaista kampanjoi siitä, kuinka hyvinvointi pitäisi jakaa oman kansamme keskuudessa, mikä on siinä mielessä loogista, että äänestäjät ovat omaa kansaamme. Kuitenkin elämme avoimessa maailmassa. Toisten valtioiden ratkaisut vaikuttavat myös meihin, mutta myös meidän omat ratkaisumme vaikuttavat myös muuhun maailmaan ja muun maailman ihmisten elinolosuhteisiin.
Jos me äänestämme sellaisen maailman puolesta, jossa kukin kansa huolehtii vain itsestään ja jättää muille kansoille vain rippeet maailman rajallisista resursseista, silloin meidän vastavuoroisesti pitää hyväksyä, että kaikki muutkin kansat toimivat samoin eli pyrkivät jättämään vain rippeet meille itsellemme.
Jos me sen sijaan äänestämme solidaarisen maailman puolesta ja puolustamme myös muun maailman oikeutta hyvinvointiin ja inhimilllisen elämän edellytyksiin, silloin voimme vaatia, että myös muut toimivat samoin ja puolustavat myös meidän oikeuttamme niihin edellytyksiin.
Pahuus ei ole yksin jossain tuolla ulkopuolella, vaan kaikki maailman kansat muodostuvat kaltaisistamme tavallisista ihmisistä, jotka haluavat elää rauhassa ainakin kohtuullisissa elinolosuhteissa. On aivan oikein puolustaa heikompien asemaa yhteiskuntamme sisällä, mutta samalla meidän pitää miettiä myös politiikkamme vaikutuksia koko maailman köyhiin.
Arabimaiden kansannousut ovat osoittaneet, että Suomi itsekin on ollut mukana siinä USAn, Israelin ja EUn liittoutumassa, jonka intressien takia näiden maiden kansoja on pidetty sorron alla. Arabimaiden kansoilla ei ole ollut tähän mennessä mahdollisuutta valita omia johtajiaan, vaikka Egyptin kansalle onkin luvattu vapaat vaalit jo syksyksi. Meidän itsemme ei kuitenkaan tarvitse odottaa syksyyn, vaan meillä on vapaat vaalit jo huhtikuussa:
Äänestäkäämme yhteisen maailman puolesta!
Jos me äänestämme sellaisen maailman puolesta, jossa kukin kansa huolehtii vain itsestään ja jättää muille kansoille vain rippeet maailman rajallisista resursseista, silloin meidän vastavuoroisesti pitää hyväksyä, että kaikki muutkin kansat toimivat samoin eli pyrkivät jättämään vain rippeet meille itsellemme.
Jos me sen sijaan äänestämme solidaarisen maailman puolesta ja puolustamme myös muun maailman oikeutta hyvinvointiin ja inhimilllisen elämän edellytyksiin, silloin voimme vaatia, että myös muut toimivat samoin ja puolustavat myös meidän oikeuttamme niihin edellytyksiin.
Pahuus ei ole yksin jossain tuolla ulkopuolella, vaan kaikki maailman kansat muodostuvat kaltaisistamme tavallisista ihmisistä, jotka haluavat elää rauhassa ainakin kohtuullisissa elinolosuhteissa. On aivan oikein puolustaa heikompien asemaa yhteiskuntamme sisällä, mutta samalla meidän pitää miettiä myös politiikkamme vaikutuksia koko maailman köyhiin.
Arabimaiden kansannousut ovat osoittaneet, että Suomi itsekin on ollut mukana siinä USAn, Israelin ja EUn liittoutumassa, jonka intressien takia näiden maiden kansoja on pidetty sorron alla. Arabimaiden kansoilla ei ole ollut tähän mennessä mahdollisuutta valita omia johtajiaan, vaikka Egyptin kansalle onkin luvattu vapaat vaalit jo syksyksi. Meidän itsemme ei kuitenkaan tarvitse odottaa syksyyn, vaan meillä on vapaat vaalit jo huhtikuussa:
Äänestäkäämme yhteisen maailman puolesta!
tiistai 22. helmikuuta 2011
Tapaa kommunistit maaliskuussa!
11. maaliskuuta 2011 · 11:30 - 13:00
Kommunistit jalkautuvat Huhtasuon lähiöön kampanjoimaan 900 euron verottoman perusturvan puolesta. Asukkailla on mahdollisuus kertoa Huhtasuon asioista, esittää toiveitaan SKP:n eduskuntavaaliehdokkaille ja allekirjoittaa perusturva-adressi. Tarinointia raittiissa ulkoilmassa noin klo 11.30 - 12.00, jonka jälkeen keskustelua kylätoimistossa kahvitarjoilun kera klo 12 - 13. Satu Kortelainen kertoo perusturva-aloitteesta. Tilaisuus on kaikille kiinnostuneille avoin ja ilmainen.
Paikka: Huhtakeskuksessa, Nevakatu 1, Jyväskylä
Lisätietoa tapahtumasta myös täällä!
17. maaliskuuta 2011 · 19:00 - 23:30
Kenkää korruptioeliitille! - vaalijuhla
SKP:n Jyväskylän piirijärjestö kutsuu Sinut viihtymään poliittisesti tasokkaassa seurassa ja nauttimaan kantaaottavasta ohjelmasta. Tähtivieraanamme esiintyy Yleislakko. Tiedot täsmentyvät myöhemmin.
Tapahtuma on maksuton, joten tule ihmeessä ja tuo kaverisikin.
Paikka: Ravintola Ilokivi, Keskussairaalantie 2, Jyväskylä
Lisätietoa tapahtumasta täällä!
Kommunistit jalkautuvat Huhtasuon lähiöön kampanjoimaan 900 euron verottoman perusturvan puolesta. Asukkailla on mahdollisuus kertoa Huhtasuon asioista, esittää toiveitaan SKP:n eduskuntavaaliehdokkaille ja allekirjoittaa perusturva-adressi. Tarinointia raittiissa ulkoilmassa noin klo 11.30 - 12.00, jonka jälkeen keskustelua kylätoimistossa kahvitarjoilun kera klo 12 - 13. Satu Kortelainen kertoo perusturva-aloitteesta. Tilaisuus on kaikille kiinnostuneille avoin ja ilmainen.
Paikka: Huhtakeskuksessa, Nevakatu 1, Jyväskylä
Lisätietoa tapahtumasta myös täällä!
17. maaliskuuta 2011 · 19:00 - 23:30
Kenkää korruptioeliitille! - vaalijuhla
SKP:n Jyväskylän piirijärjestö kutsuu Sinut viihtymään poliittisesti tasokkaassa seurassa ja nauttimaan kantaaottavasta ohjelmasta. Tähtivieraanamme esiintyy Yleislakko. Tiedot täsmentyvät myöhemmin.
Tapahtuma on maksuton, joten tule ihmeessä ja tuo kaverisikin.
Paikka: Ravintola Ilokivi, Keskussairaalantie 2, Jyväskylä
Lisätietoa tapahtumasta täällä!
Riitta Tynjä vaatii: Pois köyhyydestä!
Työmarkkinatuki, asumistuki ja toimeentulotuki tulonaan oleva, yksinasuva pitkäaikaistyötön. – Siinä sosiaalitoimistojen tyypillisin toimeentulotukiasiakas tämän päivän Suomessa. On ollut jo pitkään. Kelan ja soppalan lisäksi leipäjono ja seurakunnan diakoniatyö ovat hänelle myös tuttuja paikkoja. Kun vuosia, jopa vuosikymmeniä joutuu elämään epäinhimillisen pie-nillä tuloilla, se näkyy kaikessa. Ei ole varaa nettiin, tv-lupaan, ei harrastuksiin, ei rahaa mat-kustaa vaikkapa iäkkään äidin luokse kotiseudulle. Vaatteet ja kodintarvikkeet hankitaan kirpparilta, mutta aina ei sieltä löydy sopivaa. Jos vaikka kahvi, shampoo ja hammastahna loppuvat samaan aikaan, ei sillä viikolla syödä kuin puuroa. Saatikka silloin, kun on maksettu vähänkin isompi puhelinlasku. - Kokeilkoot päättäjät elää 419 eurolla kuukauden! Voisi tulla äitiä ikävä.
Moni turhautuu, kun pitää köyhyytensä vielä todistaa kuukausittain soppalassa. Eikö se riitä, että Kelalla näkyvät pienet tulot, jotka oikeuttavat vielä pieneen summaan toimeentulotukea kunnalta? Miksi pitää olla niin byrokraattista ja työlästä näiden murusten kerääminen eri tahoilta? Työllistäähän se tietysti virkailijoita, mutta mielekkäämpää tekemistä heilläkin voisi olla. Moni siellä luukulla näin sanookin.
Ja kuinka moni ei jaksa näiden eri luukkujen väliä ravata; työkkäri, kela, sossu, leipäjono. Moni uupuu välille ja asiat menevät entisestään solmuun. Sellainen ei loppupelissä tule ke-nelläkään halvaksi – ei edes yhteiskunnalle, joka luulee säästävänsä sillä, että avun hakeminen on tehty niin hankalaksi. Ja sillä, että annettava apu on täysin riittämätöntä.
Luulisi tyhmimmänkin tajuavan, että kun jokainen saisi riittävän perusturvan yhdestä paikasta, se loisi ihmisarvoisen elämän puitteet. Ei menisi kaikki aika ja voimat sen miettimiseen, miten seuraavasta päivästä selviää. Onko rahaa mennä lääkäriin tai kenties kampaajalle. Voisi ostaa vaikkapa hieman kalliimpaa luomuruokaa eikä vain sitä halvinta lenkkiä, mitä viime vuodet on tullut syötyä. Ihan sitä työtönkin voisi selkä suorana kulkea muiden joukossa. Alistetusta ja lannistetusta alkaisi löytyä voimavaroja vaikka mihin.
Sitä moni päättäjä taitaakin pelätä. On parempi pitää köyhät nöyrinä ja kepittää vielä karensseilla ja toimeentulotuen perusosan leikkauksilla. Siis tuosta 419 eurosta vielä 20 % tai jopa 40 % pois ja elä sillä!
SKP:ssä on nähty, että tällainen peli ei vetele. Rahaa yhteiskunnassa riittää. On poliittinen valinta, laitetaanko se aseisiin vain perusturvan nostamiseen. SKP:n aloite 900 euron perusturvasta on poliittinen valinta köyhyyden kitkemiseksi ja inhimillisen elämän edellytysten luomiseksi nykyisen eriarvoisuuden kasvun sijasta. Sellainen tulee todella tarpeeseen.
Moni turhautuu, kun pitää köyhyytensä vielä todistaa kuukausittain soppalassa. Eikö se riitä, että Kelalla näkyvät pienet tulot, jotka oikeuttavat vielä pieneen summaan toimeentulotukea kunnalta? Miksi pitää olla niin byrokraattista ja työlästä näiden murusten kerääminen eri tahoilta? Työllistäähän se tietysti virkailijoita, mutta mielekkäämpää tekemistä heilläkin voisi olla. Moni siellä luukulla näin sanookin.
Ja kuinka moni ei jaksa näiden eri luukkujen väliä ravata; työkkäri, kela, sossu, leipäjono. Moni uupuu välille ja asiat menevät entisestään solmuun. Sellainen ei loppupelissä tule ke-nelläkään halvaksi – ei edes yhteiskunnalle, joka luulee säästävänsä sillä, että avun hakeminen on tehty niin hankalaksi. Ja sillä, että annettava apu on täysin riittämätöntä.
Luulisi tyhmimmänkin tajuavan, että kun jokainen saisi riittävän perusturvan yhdestä paikasta, se loisi ihmisarvoisen elämän puitteet. Ei menisi kaikki aika ja voimat sen miettimiseen, miten seuraavasta päivästä selviää. Onko rahaa mennä lääkäriin tai kenties kampaajalle. Voisi ostaa vaikkapa hieman kalliimpaa luomuruokaa eikä vain sitä halvinta lenkkiä, mitä viime vuodet on tullut syötyä. Ihan sitä työtönkin voisi selkä suorana kulkea muiden joukossa. Alistetusta ja lannistetusta alkaisi löytyä voimavaroja vaikka mihin.
Sitä moni päättäjä taitaakin pelätä. On parempi pitää köyhät nöyrinä ja kepittää vielä karensseilla ja toimeentulotuen perusosan leikkauksilla. Siis tuosta 419 eurosta vielä 20 % tai jopa 40 % pois ja elä sillä!
SKP:ssä on nähty, että tällainen peli ei vetele. Rahaa yhteiskunnassa riittää. On poliittinen valinta, laitetaanko se aseisiin vain perusturvan nostamiseen. SKP:n aloite 900 euron perusturvasta on poliittinen valinta köyhyyden kitkemiseksi ja inhimillisen elämän edellytysten luomiseksi nykyisen eriarvoisuuden kasvun sijasta. Sellainen tulee todella tarpeeseen.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Vaalipäivitys: SKP:llä TÄYSI EHDOKASLISTA KESKI-SUOMESSA
Suomen kommunistisen puolueen Keski-Suomen piirijärjestö on vahvistanut 14. ehdokkaakseen rakennustyömies Eetu Suhosen, 52v. Jyväskylästä. SKP:n lista on nuorekas ja naisvaltainen. 30-vuotiaita ja sitä nuorempia ehdokkaita on neljä, naisia ehdokkaista on peräti kahdeksan.
Helmikuun alussa vaalikampanjansa käynnistäneen puolueen tunnuksena on "Kenkää rahaeliitille". On aika päästä rahan vallasta kansan valtaan.
Puolueen vaaliohjelmassa vaaditaan keinottelijoita maksamaan itse kriisinsä. SKP vaatii loppua leikkaamiselle ja yksityistämiselle, vaihtoehtoa EU-komentoon alistumiselle, joukkoja pois Afganistanista sekä irtautumista Nato-kumppanuudesta.
Puolue on julkistanut aloitteen "Uusi suunta verouudistukselle" ja vienyt 50 metriä pitkän laskun valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle. Lasku erääntyy 17.4. Suomen kansalle.
Viime viikolla SKP levitti turvaverkkoja Hakaniemen torilla ja julkisti uudistetun aloitteen 900 euron perusturvasta.
Lisätietoja puolueen ohjelmasta ja tempauksista löytyy puolueen uusituilta kotisivuilta.
Keski-Suomen ehdokkaista, tapahtumista ja kannanotoista on lisätietoa saatavissa piirijärjestön sivuilta.
Ehdokkailla on yhteinen vaaliryhmä facebookissa.
Helmikuun alussa vaalikampanjansa käynnistäneen puolueen tunnuksena on "Kenkää rahaeliitille". On aika päästä rahan vallasta kansan valtaan.
Puolueen vaaliohjelmassa vaaditaan keinottelijoita maksamaan itse kriisinsä. SKP vaatii loppua leikkaamiselle ja yksityistämiselle, vaihtoehtoa EU-komentoon alistumiselle, joukkoja pois Afganistanista sekä irtautumista Nato-kumppanuudesta.
Puolue on julkistanut aloitteen "Uusi suunta verouudistukselle" ja vienyt 50 metriä pitkän laskun valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle. Lasku erääntyy 17.4. Suomen kansalle.
Viime viikolla SKP levitti turvaverkkoja Hakaniemen torilla ja julkisti uudistetun aloitteen 900 euron perusturvasta.
Lisätietoja puolueen ohjelmasta ja tempauksista löytyy puolueen uusituilta kotisivuilta.
Keski-Suomen ehdokkaista, tapahtumista ja kannanotoista on lisätietoa saatavissa piirijärjestön sivuilta.
Ehdokkailla on yhteinen vaaliryhmä facebookissa.
Seppo Ruotsalainen: Vaalitaistoa ja estejuoksua
Päivän kuuma kysymys pakkasten keskellä on, onnistuuko kokoomus säilyttämään johtoasemansa huhtikuun eduskuntavaaleihin asti. Puolueen kannatus on tullut alaspäin vuoden 2009 alun huipusta (jolloin se oli lähes 25%) viitisen prosenttiyksikköä (viimeisin HS-gallup 20.2%), joidenkin arvioiden (Ylen tutkimus) mukaan jopa kuusi prosenttiyksikköä
Estejuoksua
Kuvittelikohan kokoomus vuoden 2007 vaalivoiton jälkeen, että edessä olisi 5000 tai 10000 metrin sileä läpijuoksu? Siltä ainakin tuntui kun tuolloin seurasi Kataisen ja kumppaneiden voiton juhlaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sileä juoksu, vaan varsinkin vaalikauden loppuosalta tulee mieleen lähinnä 3000 metrin estejuoksu. Matkan varrella on mm. moneen kertaan ylitettävä vesieste, jota voisi luonnehtia vaikkapa EU:n ”velkaongelmaksi”.
Kisaa on jäljellä kaksi kuukautta eli urheilun kielelle käännettynä kaksi kovaa ratakierrosta on jäljellä. Katainen johtaa, mutta Siilinjärven miehen kierrosnopeus on kahden viimeksi juostun kierroksen aikana hidastunut 5-6 sekunnilla. Itse asiassa kyse on vauhdin romahtamisesta eli Katainen on saattanut väsähtää eli ”sipata” matkalla.
Kataisella vaikeuksia
Juoksija ei väsähtämisestä hevin toivu ja voikin ennustaa, että Kataisella tulee olemaan suuria vaikeuksia johtopaikkansa säilyttämisessä. Kahden vauhtikierroksen matka merkitsee väsähtäneelle juoksijalle ikuisuuden pituista piinaa. ”Kanssasi pieninkin hetki nyt on ikuisuus”, yrittää kokoomuksen supistuva kannattajajoukko viritellä hiukan mollisävytteiseksi muuttuvaa kannustuslauluaan väsyneelle urholleen.
Jos Katainen vielä kolaroi vesiesteellä kisaan kutsumattomana vieraana saapuneen ja muista kierroksen jääneen portugalilaisjuoksijan kanssa ja jos hän jopa tuiskahtaa turvalleen (kuten siellä Savossa päin leikkisästi sanotaan), niin peli voi kokoomuksen osalta olla jopa ohi – ainakin kärkipaikan osalta.
Huhuja ja tosiasioita
Katsomossa on myös alkanut kiertää erilaisia Wikileaksin kautta vyöryviä huhuja, joista eräs on, että jos Katainen voittaa juoksun, kokoomus vie Suomen Nato-nimisen urheilun kattojärjestön jäseneksi. Yli puolet katsomosta on tyrmistynyt tiedosta ja Kataisen vauhdin hiipumisen myötä alkaa hiipua myös hänen kannattajiensa into. Suoranaisia buuauksia ja ivahuutojakin kuuluu jo sieltä täältä katsomon eri osista.
Muitakin asioita putkahtelee esiin ja ne eivät mairittele kokoomusta. Niinpä katsomon tiedossa on, että ulkoministeri Stubb (kok.) kannattaa voimakkaasti suomalaisten rauhanturvaajien lähettämistä Afganistaniin vuosikausiksi, vaikka ei itse uskalla mennä paikalle edes yhdeksi päiväksi. Syntyy uskottavuusvajeita.
Timo Soini
Kilparadalla pysyäksemme siellä on tietysti muitakin menijöitä kuin Katainen. Puhutuin heistä on Timo Soini. Aina silloin tällöin ja nimenomaan juuri estejuoksussa nähdään, että joku kisassa hitaasti aloittanut tulee viimeiset kierrokset todella lujaa. Mielestäni on kuitenkin melko usein havaittavissa, että tällainen kirijuoksija ei hevin saavuta ensimmäistä sijaa, joskin mitaleille eli kolmen ensimmäisen joukkoon hän saattaa hyvinkin yltää.
Tällaisen kiriurheilijan ongelma on kuitenkin usein määrätyssä virhearviossa. Jos Katainen on ehkä aloittanut voimiinsa nähden liian lujaa, niin onko Soini aloittanut liian hitaasti? Kuka katkaisee maalinauhan? Onko jäljellä oleva matka väsyneen Kataisen kannalta liian pitkä ja onko se Soinin kannalta liian lyhyt? Vai onko se myös Soinin kannalta liian pitkä?
Määrättyyn jättiyllätykseenkin on joka tapauksessa syytä varautua. Soini on kohottanut vauhtiaan alkukierroksen tasosta lähes 14 prosenttiyksiköllä ja on nyt vedonlyöntipörssissä tasoissa SDP:n Jutta Urpilaisen kanssa (molempien kannatuslukema on 17.9). Heidän edessään ja Kataisesta muutaman askeleen jäljessä taivaltaa keskustan Mari Kiviniemi (kannatuslukema 18.2).
Soinia tukee fanaattinen joskaan ei niin kovin fantastinen yleisö
Tästä on kehkeytymässä äärimmäisen mielenkiintoinen näytelmä. Arvatkaa miksi. No ensiksikin tietysti siksi, että huomattavan suuri ja kovaääninen osa katsomoa kannattaa fanaattisesti Soinia. Soinin juoksutyyliä ja aikaisempia esiintymisiä ei juurikaan arvostella.
Katsomon suuren osan lähes ainoa motiivi on kiukku ja suoranainen raivo radalla taivaltavia kolmea muuta kärkijuoksijaa kohtaan. Katsojat ovat täydellisesti kyllästyneet noiden omahyväisten juoksijoiden hitauteen, kuhnailuun, jahkailuun ja omahyväisyyteen. Soinin nousu ei ilmeisestikään perustu niinkään hänen omaan nopeuteensa, vaan nimenomaan tuon kärkijoukon hitauteen. Suurelle osalle katsomoa on tärkeintä, että joku ”musta hevonen” kukistaa tuon kärkikolmikon ja siksi katsomosta kuuluu nyt yhä kovemmin ja rytmikkäämmin: Soini, Soini, Soini…
SDP ja Persu kirittävät toinen toistaan
Katsomo antaa tietysti Soinille runsain mitoin henkistä voimaa ja psykologista tukea. Mutta on tässä juoksuteknisesti ja taktisesti muutakin. Soini ja Urpilainen juoksevat nyt rintarinnan. He pystyvät vuorovedolla säästämään voimiaan ja voi olla vain ajan kysymys kun he ohittavat edellä taivaltavan Kiviniemen. Toisaalta erot ovat niin pienet, että nuo kolme juoksijaa voivat keskinäisellä vuorovedolla lähestyä Kataista. Mikäli Katainen saadaan kiinni, se ei ilmeisesti ole tälle eduksi. Yleensä kiinniotetun karkulaisen osana (niin juoksussa kuin esim. pyöräilyssäkin) on jääminen ulos voittokilpailusta.
Katainen vilkuilee taakseen
Juuri nyt Katainen näyttää vilkuilevan radalla taakseen ja ottavan jopa tyytyväisenä vastaan tiedon Soinin saapumisesta johtoryhmään. Katainen ilmeisesti tajuaa, että pääjoukko voi ajaa hänet kiinni ja ettei hän voi johtaa juoksua alusta loppuun muiden peesatessa hänen kannoillaan. Hän tulkitsee kannattajakuntansa hoilaaman Bezame muchon siten, että hänen olisi syytä siirtyä peesiin.
Soinia houkutellaan kärkeen
Katainen näyttää juuri nyt rohkaisevan käsimerkein Soinia ottamaan johtopaikan haltuunsa. Tosin ei ole aivan varmaa, näyttääkö Katainen Soinille voiton merkkiä vai keskisormea. Joka tapauksessa Soinia houkutellaan nyt yllytyshullun rooliin. Pelkkä kylähulluus ei näköjään enää riitä.
Kanssakilpailijoiden huonosti peitelty juoni on tämä. Soini siirtyisi katsomon mylviessä rinta rottingilla kärkeen, vetäisi ennätysnopean kierroksen, kompuroisi väsymyksestä viimeisellä vesiesteellä, kangistuisi loppusuoralla ja 20. vuosisadan ketut (Twentieth Century Fox) hoitaisivat homman kotiin.
Nuo veijarit ovat autuaasti unohtaneet, että olemme jo pitkään eläneet 21. vuosisadalla. On myös olemassa 21. vuosisadan sosialismi. Sosialismista noilla parhaillaan etusuoraa tahkoavilla menijöillä ei kuitenkaan taida olla juuri minkäänlaista käsitystä
Jutta on mainettaan parempi.
Eikö Jutallakaan ole käsitystä sosialismista? No eipä juuri. Ai niin. Kyllä minun on TUL:n veteraaniurheilijana sanottava, että tuossa nelikossa Urpilainen on mainettaan (jota jatkuvasti yritetään mustata) parempi. Hän on vasta melko äskettäin siirtynyt juniorisarjoista yleiseen sarjaan ja nuoruus saa kuitenkin yleensä lopulta katsomon suosion puolelleen. Jutta voi myös vähän Soinin tapaan omaksua eräänlaisen yllättäjän roolin. Hän ikään kuin sanoo: SDP ei sittenkään putoa, minä näytän teille. Sellaisesta asenteesta suomalaisyleisö pitää. Nähtäväksi jää käykö näin, mutta se on mahdollista.
Urpilaisen ansio on myös siinä, että hän ei juurikaan tunnu kunnioittavan noita kanssakilpailijoitaan (se siitä vielä puuttuisikin), mutta kyllä hän esim. vesiesteellä eli velkakriisi-esteellä voisi selvästi ärhäkämmin huomauttaa Kataiselle, että Jyrki, Jyrki, älä tyrki.
Eli miten tässä sitten lopulta käy? Poliitikon ympäripyöreä vastaus on, että se jää nähtäväksi. Onneksi tätä ratkaisua ei kuitenkaan voida siirtää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Kaikki muu sinne on suurin piirtein jo siirrettykin. Urheilunäkökulmasta Urpilainen ja Soini näyttäisivät tällä hetkellä olevan nousussa, Katainen ja Kiviniemi laskussa.
Kiviniemen tankkaus on epäonnistunut
Vanhasen kilpailukiellon jälkeen Mari Kiviniemen vieraskielinen small talk hurmasi hetkeksi lähinnä kepulaisyleisön ja jonkinlainen hurma jatkuu edelleen. Melkoinen osa katsomoa on julistamassa hänet voittajaksi (pääministeriksi) kesken kilpailun, mutta kuinka moni antaa hänelle todellisen ja lopullisen tukensa, on toinen juttu.
Kiviniemen heikkous radalla on hänen lähes toivoton tasaisuutensa. Hänen jokainen siirtonsa on ennalta arvattavissa, ja on hiukan vaikea kuvitella hänellä olevan kiriherkkyyttä ratkaisuvaiheessa. Hänellä on jonkinlainen koululaismainen ”opettaja sanoi niin” – asenne ja jos opettajana tai valmentajana on joku Merkel tai Sarkozy, Suomen tehtäväksi jää lähinnä suurkilpailujen rahoittaminen ja sponsoroiminen.
Kepun valmennusjohto on lisäksi tarjonnut Kiviniemelle (pyytämättä ja yllättäen) urheilujuomana elimistöä sekoittavaa vaalirahasotkua. Se voi loppukahinoissa aiheuttaa suoranaista pahoinvointiakin. Toivotaan, että ”yrjö” ei pääse yllättämään .
SKP taistelee
Sen sijaan me toivotamme mukaan Yrjön suurella alkukirjaimella. Jos ollaan rehellisiä (niin kuin tulee olla) ja tarkkaillaan kenttää kiertävää johtonelikköä, niin Yki on loppujen lopuksi ainoa todellinen juoksijatyyppi koko porukasta. Tiedän mistä puhun, sillä Yrjön lähisukulainen oli takavuosina lahjakas kestävyysjuoksija. SKP:n ongelma on vain siinä, että olemme joutuneet jo ennen lähtölaukausta antamaan suurille puolueille etumatkaa tässä tapauksessa ainakin kahden ratakierroksen verran.
Miten niin? Siten niin, että eihän SKP ole saanut minkäänlaista valtiollista tukea urheilulle eikä tukea juuri muullekaan toiminnalleen. Suurten urheiluseurojen (puolueiden) juoksijoille on järjestetty jos minkälaisia korkean paikan ja kostean paikan leirejä. Matkoja kansainvälisiin kilpailuihin on kustannettu Brysselin ja Helsingin välillä runsain mitoin. Se mikä niiden lisäarvo on ollut, on toinen asia.
SKP:lle on järjestetty heti kilpailun aluksi sakkokierroksia, vaikka (tai juuri siksi että)se on ”liian” monessa asiassa osunut oikeaan. Ei meillä ole huteja sen enempää kuin Kaisa Mäkäräiselläkään. Jotakin yhteiskunnan olemuksesta kertoo, että sakkokierroksille ja käytännössä jopa maanalaisuutta muistuttavaan kilpailu- ja esiintymiskieltoon määrätään niitä, jotka puheissaan ja toimissaan ovat osuneet oikeaan, siis totuuteen.
Estejuoksu jatkuu
Mutta nyt Yrjö Hakanen kamppailee radalla paikasta auringossa. Hänelle pelätty vesi- eli velkakriisieste on pelkkä läpihuutojuttu, jonka hän kerran toisensa jälkeen ylittää kuivin jaloin. Sen sijaan moni muu rypee Kataisen johdolla kainaloitaan myöten vedessä ja mudassa. Ei ihme, että Yrjö on tavoittamassa kierroksella karkulaisia.
Hän on juuri etusuoralla ohittanut Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ja tarjonnut tälle vetoapua, mikä kuitenkaan ei ilmeisesti ole kelvannut. Samoin taitaa käydä pian ohitettavan Jutta Urpilaisen kohdalla, joka edelleen näyttää tyytyvän Kataisen aivoja ja lihaksia puuduttavaan vauhtiin. Kuitenkin vasemmiston ja TUL:n juoksijoiden yhteistyö olisi enemmän kuin tarpeen.
Yrjön tehtävä on sikäli toivoton, että kärkeen siirtyäkseen hänen pitäisi vielä toistamiseen ottaa kärki kierroksella kiinni. Yrjö on kuitenkin viemässä SKP:n kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, mikä tarkoittaa edustuspaikkaa tulevissa suurkilpailuissa. Politiikan kielelle käännettynä kansanedustajan paikka on nyt täysin reaalinen tavoite. Se olisi historiallinen saavutus.
Tukijoukot täysillä mukana
Tämän tietää kentän reunalla kannattajajoukko, joka suosiota osoittamalla ja kattilan kansia yhteen takomalla pitää jumalatonta meteliä joka kerran kun Yki ohittaa ajanottopisteen.
Sama porukka tarjoilee ilmaista hernerokkaa katselijoille, joista monen viimeiset rahat ovat menneet tämän pakollisesti seurattavan näytelmän sisäänpääsylipun hintaan. Vaihtoehtona olisi jääminen stadionin porttien ulkopuolelle, siis syrjäytyminen, ei vaan raaka syrjäyttäminen. Keitä te olette, moni jo kysyy ilmaisen hernerokan jakajilta. Pistäkää SKP:n numerot muistiin, päävalmentaja J. P. Väisänen neuvoo ja hymyilee hiukan arvoituksellisesti.
19.2.2011 Seppo Ruotsalainen
Estejuoksua
Kuvittelikohan kokoomus vuoden 2007 vaalivoiton jälkeen, että edessä olisi 5000 tai 10000 metrin sileä läpijuoksu? Siltä ainakin tuntui kun tuolloin seurasi Kataisen ja kumppaneiden voiton juhlaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sileä juoksu, vaan varsinkin vaalikauden loppuosalta tulee mieleen lähinnä 3000 metrin estejuoksu. Matkan varrella on mm. moneen kertaan ylitettävä vesieste, jota voisi luonnehtia vaikkapa EU:n ”velkaongelmaksi”.
Kisaa on jäljellä kaksi kuukautta eli urheilun kielelle käännettynä kaksi kovaa ratakierrosta on jäljellä. Katainen johtaa, mutta Siilinjärven miehen kierrosnopeus on kahden viimeksi juostun kierroksen aikana hidastunut 5-6 sekunnilla. Itse asiassa kyse on vauhdin romahtamisesta eli Katainen on saattanut väsähtää eli ”sipata” matkalla.
Kataisella vaikeuksia
Juoksija ei väsähtämisestä hevin toivu ja voikin ennustaa, että Kataisella tulee olemaan suuria vaikeuksia johtopaikkansa säilyttämisessä. Kahden vauhtikierroksen matka merkitsee väsähtäneelle juoksijalle ikuisuuden pituista piinaa. ”Kanssasi pieninkin hetki nyt on ikuisuus”, yrittää kokoomuksen supistuva kannattajajoukko viritellä hiukan mollisävytteiseksi muuttuvaa kannustuslauluaan väsyneelle urholleen.
Jos Katainen vielä kolaroi vesiesteellä kisaan kutsumattomana vieraana saapuneen ja muista kierroksen jääneen portugalilaisjuoksijan kanssa ja jos hän jopa tuiskahtaa turvalleen (kuten siellä Savossa päin leikkisästi sanotaan), niin peli voi kokoomuksen osalta olla jopa ohi – ainakin kärkipaikan osalta.
Huhuja ja tosiasioita
Katsomossa on myös alkanut kiertää erilaisia Wikileaksin kautta vyöryviä huhuja, joista eräs on, että jos Katainen voittaa juoksun, kokoomus vie Suomen Nato-nimisen urheilun kattojärjestön jäseneksi. Yli puolet katsomosta on tyrmistynyt tiedosta ja Kataisen vauhdin hiipumisen myötä alkaa hiipua myös hänen kannattajiensa into. Suoranaisia buuauksia ja ivahuutojakin kuuluu jo sieltä täältä katsomon eri osista.
Muitakin asioita putkahtelee esiin ja ne eivät mairittele kokoomusta. Niinpä katsomon tiedossa on, että ulkoministeri Stubb (kok.) kannattaa voimakkaasti suomalaisten rauhanturvaajien lähettämistä Afganistaniin vuosikausiksi, vaikka ei itse uskalla mennä paikalle edes yhdeksi päiväksi. Syntyy uskottavuusvajeita.
Timo Soini
Kilparadalla pysyäksemme siellä on tietysti muitakin menijöitä kuin Katainen. Puhutuin heistä on Timo Soini. Aina silloin tällöin ja nimenomaan juuri estejuoksussa nähdään, että joku kisassa hitaasti aloittanut tulee viimeiset kierrokset todella lujaa. Mielestäni on kuitenkin melko usein havaittavissa, että tällainen kirijuoksija ei hevin saavuta ensimmäistä sijaa, joskin mitaleille eli kolmen ensimmäisen joukkoon hän saattaa hyvinkin yltää.
Tällaisen kiriurheilijan ongelma on kuitenkin usein määrätyssä virhearviossa. Jos Katainen on ehkä aloittanut voimiinsa nähden liian lujaa, niin onko Soini aloittanut liian hitaasti? Kuka katkaisee maalinauhan? Onko jäljellä oleva matka väsyneen Kataisen kannalta liian pitkä ja onko se Soinin kannalta liian lyhyt? Vai onko se myös Soinin kannalta liian pitkä?
Määrättyyn jättiyllätykseenkin on joka tapauksessa syytä varautua. Soini on kohottanut vauhtiaan alkukierroksen tasosta lähes 14 prosenttiyksiköllä ja on nyt vedonlyöntipörssissä tasoissa SDP:n Jutta Urpilaisen kanssa (molempien kannatuslukema on 17.9). Heidän edessään ja Kataisesta muutaman askeleen jäljessä taivaltaa keskustan Mari Kiviniemi (kannatuslukema 18.2).
Soinia tukee fanaattinen joskaan ei niin kovin fantastinen yleisö
Tästä on kehkeytymässä äärimmäisen mielenkiintoinen näytelmä. Arvatkaa miksi. No ensiksikin tietysti siksi, että huomattavan suuri ja kovaääninen osa katsomoa kannattaa fanaattisesti Soinia. Soinin juoksutyyliä ja aikaisempia esiintymisiä ei juurikaan arvostella.
Katsomon suuren osan lähes ainoa motiivi on kiukku ja suoranainen raivo radalla taivaltavia kolmea muuta kärkijuoksijaa kohtaan. Katsojat ovat täydellisesti kyllästyneet noiden omahyväisten juoksijoiden hitauteen, kuhnailuun, jahkailuun ja omahyväisyyteen. Soinin nousu ei ilmeisestikään perustu niinkään hänen omaan nopeuteensa, vaan nimenomaan tuon kärkijoukon hitauteen. Suurelle osalle katsomoa on tärkeintä, että joku ”musta hevonen” kukistaa tuon kärkikolmikon ja siksi katsomosta kuuluu nyt yhä kovemmin ja rytmikkäämmin: Soini, Soini, Soini…
SDP ja Persu kirittävät toinen toistaan
Katsomo antaa tietysti Soinille runsain mitoin henkistä voimaa ja psykologista tukea. Mutta on tässä juoksuteknisesti ja taktisesti muutakin. Soini ja Urpilainen juoksevat nyt rintarinnan. He pystyvät vuorovedolla säästämään voimiaan ja voi olla vain ajan kysymys kun he ohittavat edellä taivaltavan Kiviniemen. Toisaalta erot ovat niin pienet, että nuo kolme juoksijaa voivat keskinäisellä vuorovedolla lähestyä Kataista. Mikäli Katainen saadaan kiinni, se ei ilmeisesti ole tälle eduksi. Yleensä kiinniotetun karkulaisen osana (niin juoksussa kuin esim. pyöräilyssäkin) on jääminen ulos voittokilpailusta.
Katainen vilkuilee taakseen
Juuri nyt Katainen näyttää vilkuilevan radalla taakseen ja ottavan jopa tyytyväisenä vastaan tiedon Soinin saapumisesta johtoryhmään. Katainen ilmeisesti tajuaa, että pääjoukko voi ajaa hänet kiinni ja ettei hän voi johtaa juoksua alusta loppuun muiden peesatessa hänen kannoillaan. Hän tulkitsee kannattajakuntansa hoilaaman Bezame muchon siten, että hänen olisi syytä siirtyä peesiin.
Soinia houkutellaan kärkeen
Katainen näyttää juuri nyt rohkaisevan käsimerkein Soinia ottamaan johtopaikan haltuunsa. Tosin ei ole aivan varmaa, näyttääkö Katainen Soinille voiton merkkiä vai keskisormea. Joka tapauksessa Soinia houkutellaan nyt yllytyshullun rooliin. Pelkkä kylähulluus ei näköjään enää riitä.
Kanssakilpailijoiden huonosti peitelty juoni on tämä. Soini siirtyisi katsomon mylviessä rinta rottingilla kärkeen, vetäisi ennätysnopean kierroksen, kompuroisi väsymyksestä viimeisellä vesiesteellä, kangistuisi loppusuoralla ja 20. vuosisadan ketut (Twentieth Century Fox) hoitaisivat homman kotiin.
Nuo veijarit ovat autuaasti unohtaneet, että olemme jo pitkään eläneet 21. vuosisadalla. On myös olemassa 21. vuosisadan sosialismi. Sosialismista noilla parhaillaan etusuoraa tahkoavilla menijöillä ei kuitenkaan taida olla juuri minkäänlaista käsitystä
Jutta on mainettaan parempi.
Eikö Jutallakaan ole käsitystä sosialismista? No eipä juuri. Ai niin. Kyllä minun on TUL:n veteraaniurheilijana sanottava, että tuossa nelikossa Urpilainen on mainettaan (jota jatkuvasti yritetään mustata) parempi. Hän on vasta melko äskettäin siirtynyt juniorisarjoista yleiseen sarjaan ja nuoruus saa kuitenkin yleensä lopulta katsomon suosion puolelleen. Jutta voi myös vähän Soinin tapaan omaksua eräänlaisen yllättäjän roolin. Hän ikään kuin sanoo: SDP ei sittenkään putoa, minä näytän teille. Sellaisesta asenteesta suomalaisyleisö pitää. Nähtäväksi jää käykö näin, mutta se on mahdollista.
Urpilaisen ansio on myös siinä, että hän ei juurikaan tunnu kunnioittavan noita kanssakilpailijoitaan (se siitä vielä puuttuisikin), mutta kyllä hän esim. vesiesteellä eli velkakriisi-esteellä voisi selvästi ärhäkämmin huomauttaa Kataiselle, että Jyrki, Jyrki, älä tyrki.
Eli miten tässä sitten lopulta käy? Poliitikon ympäripyöreä vastaus on, että se jää nähtäväksi. Onneksi tätä ratkaisua ei kuitenkaan voida siirtää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Kaikki muu sinne on suurin piirtein jo siirrettykin. Urheilunäkökulmasta Urpilainen ja Soini näyttäisivät tällä hetkellä olevan nousussa, Katainen ja Kiviniemi laskussa.
Kiviniemen tankkaus on epäonnistunut
Vanhasen kilpailukiellon jälkeen Mari Kiviniemen vieraskielinen small talk hurmasi hetkeksi lähinnä kepulaisyleisön ja jonkinlainen hurma jatkuu edelleen. Melkoinen osa katsomoa on julistamassa hänet voittajaksi (pääministeriksi) kesken kilpailun, mutta kuinka moni antaa hänelle todellisen ja lopullisen tukensa, on toinen juttu.
Kiviniemen heikkous radalla on hänen lähes toivoton tasaisuutensa. Hänen jokainen siirtonsa on ennalta arvattavissa, ja on hiukan vaikea kuvitella hänellä olevan kiriherkkyyttä ratkaisuvaiheessa. Hänellä on jonkinlainen koululaismainen ”opettaja sanoi niin” – asenne ja jos opettajana tai valmentajana on joku Merkel tai Sarkozy, Suomen tehtäväksi jää lähinnä suurkilpailujen rahoittaminen ja sponsoroiminen.
Kepun valmennusjohto on lisäksi tarjonnut Kiviniemelle (pyytämättä ja yllättäen) urheilujuomana elimistöä sekoittavaa vaalirahasotkua. Se voi loppukahinoissa aiheuttaa suoranaista pahoinvointiakin. Toivotaan, että ”yrjö” ei pääse yllättämään .
SKP taistelee
Sen sijaan me toivotamme mukaan Yrjön suurella alkukirjaimella. Jos ollaan rehellisiä (niin kuin tulee olla) ja tarkkaillaan kenttää kiertävää johtonelikköä, niin Yki on loppujen lopuksi ainoa todellinen juoksijatyyppi koko porukasta. Tiedän mistä puhun, sillä Yrjön lähisukulainen oli takavuosina lahjakas kestävyysjuoksija. SKP:n ongelma on vain siinä, että olemme joutuneet jo ennen lähtölaukausta antamaan suurille puolueille etumatkaa tässä tapauksessa ainakin kahden ratakierroksen verran.
Miten niin? Siten niin, että eihän SKP ole saanut minkäänlaista valtiollista tukea urheilulle eikä tukea juuri muullekaan toiminnalleen. Suurten urheiluseurojen (puolueiden) juoksijoille on järjestetty jos minkälaisia korkean paikan ja kostean paikan leirejä. Matkoja kansainvälisiin kilpailuihin on kustannettu Brysselin ja Helsingin välillä runsain mitoin. Se mikä niiden lisäarvo on ollut, on toinen asia.
SKP:lle on järjestetty heti kilpailun aluksi sakkokierroksia, vaikka (tai juuri siksi että)se on ”liian” monessa asiassa osunut oikeaan. Ei meillä ole huteja sen enempää kuin Kaisa Mäkäräiselläkään. Jotakin yhteiskunnan olemuksesta kertoo, että sakkokierroksille ja käytännössä jopa maanalaisuutta muistuttavaan kilpailu- ja esiintymiskieltoon määrätään niitä, jotka puheissaan ja toimissaan ovat osuneet oikeaan, siis totuuteen.
Estejuoksu jatkuu
Mutta nyt Yrjö Hakanen kamppailee radalla paikasta auringossa. Hänelle pelätty vesi- eli velkakriisieste on pelkkä läpihuutojuttu, jonka hän kerran toisensa jälkeen ylittää kuivin jaloin. Sen sijaan moni muu rypee Kataisen johdolla kainaloitaan myöten vedessä ja mudassa. Ei ihme, että Yrjö on tavoittamassa kierroksella karkulaisia.
Hän on juuri etusuoralla ohittanut Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ja tarjonnut tälle vetoapua, mikä kuitenkaan ei ilmeisesti ole kelvannut. Samoin taitaa käydä pian ohitettavan Jutta Urpilaisen kohdalla, joka edelleen näyttää tyytyvän Kataisen aivoja ja lihaksia puuduttavaan vauhtiin. Kuitenkin vasemmiston ja TUL:n juoksijoiden yhteistyö olisi enemmän kuin tarpeen.
Yrjön tehtävä on sikäli toivoton, että kärkeen siirtyäkseen hänen pitäisi vielä toistamiseen ottaa kärki kierroksella kiinni. Yrjö on kuitenkin viemässä SKP:n kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, mikä tarkoittaa edustuspaikkaa tulevissa suurkilpailuissa. Politiikan kielelle käännettynä kansanedustajan paikka on nyt täysin reaalinen tavoite. Se olisi historiallinen saavutus.
Tukijoukot täysillä mukana
Tämän tietää kentän reunalla kannattajajoukko, joka suosiota osoittamalla ja kattilan kansia yhteen takomalla pitää jumalatonta meteliä joka kerran kun Yki ohittaa ajanottopisteen.
Sama porukka tarjoilee ilmaista hernerokkaa katselijoille, joista monen viimeiset rahat ovat menneet tämän pakollisesti seurattavan näytelmän sisäänpääsylipun hintaan. Vaihtoehtona olisi jääminen stadionin porttien ulkopuolelle, siis syrjäytyminen, ei vaan raaka syrjäyttäminen. Keitä te olette, moni jo kysyy ilmaisen hernerokan jakajilta. Pistäkää SKP:n numerot muistiin, päävalmentaja J. P. Väisänen neuvoo ja hymyilee hiukan arvoituksellisesti.
19.2.2011 Seppo Ruotsalainen
torstai 17. helmikuuta 2011
Pärjäämisen pakko syö ihmistä
Jokapäiväinen toimeentulo on kilpailutettu. Meissä jokaisessa muhii pieni potentiaalinen liikeyritys, jonka on luotava oma brändi ja vallattava paikkansa markkinoilla. Nokian ja muiden suuryhtiöiden joukkoirtisanomisiin meitä ohjeistetaan suhtautumaan ”uudenlaisia uramahdollisuuksia avaavina, välttämättöminä toimina, jotka jokainen meistä voi järjellä ymmärtää”. Yritysten yhteiskuntavastuu on näin ikään kuin ulkoistettu yksilöille.
Pysyvän suurtyöttömyyden oloissa ”uudet mahdollisuudet” tarkoittavat raa´istuvaa kilpailua työpaikoista, lisääntyvää hiillostusta työpaikoilla ja yhä tiuhentuvaa uudelleenkoulutusrumbaa, jossa jyvät seulotaan akanoista useaan kertaan. Pudokkaat luokitellaan ja pakataan, siitä pitää huolen mm. TE-toimiston uusi asiakassegmentointijärjestelmä. Viimesijaisen toimeentuloturvan varaan tipahtaneet "nollaysisataset" siivotaan vaihvihkaa pois tilastoista lykkäämällä tämä jengi kenties loppuiäkseen(?) kuntien kontolle. TE-toimiston uuteen imagoon ei sovi luusereista huolehtiminen, joten se keskittyy vain niihin asiakkaisiin, jotka varmasti saavat työtä.
Kaikennielevää bisneslogiikkaa viedään hurukyytiä myös kolmannelle sektorille, jonka odotetaan tulevaisuudessa tulevan toimeen pitkälti omillaan. Valtion ja kuntien rahahanat sulkeutuvat mm. monilta työttömien yhdistysten ruokaloilta, joiden toiminnan katsotaan kilpailevan liikeyritysten kanssa siitäkin huolimatta, että liikevoittoa ei kerrytetä 3 – 5 euron hintaisten aterioiden myynnillä. Ruokapaikkojen sulkeutuessa varattomat asiakkaat (=työttömät ja pienituloiset eläkeläiset) umpioituvat omiin asuntoihinsa oluen ja makkaran äärelle, koska ei tällä porukalla ole mitään mahdollisuuksia aterioida markkinahintaisissa ravintoloissa.
Rahoituksen leikkaaminen tarkoittaa kolmannellakin sektorilla vääjäämättä työpaikkojen menetyksiä. Mihin jatkossa laitetaan paisuva työttömien armeija, kun tukityöpaikat ruokaloissa, puutyöpajoissa ja monissa muissa bisneksiksi tulkittavissa paikoissa vähenevät? Työttömyysturvan vastikkeeksi lunta luomaan ja kasvimaita kitkemään? Ennenaikaiseen hautaan kiristämällä nälkävyötä työhön kannustamiseksi?
Nyt tarvitaan kunnollista sosiaaliturvaa, toimivia julkisia palveluita ja pitkäkestoisia turvattuja työmahdollisuuksia ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Pätkätyösukupolvelta (nykyisiltä noin 20-40-vuotiailta) on leikattu paitsi työpaikkoja, myös eläketurvaa. Se on pantu opiskelemaan opiskelemasta päästyään ilman minkäänlaista työpaikkatakuuta. Se on pantu maksamaan kalliita vuokria pienistä asunnoista ja sitä muistetaan kannustaa jatkuvilla sosiaalietuuksien ja työehtojen heikennyksillä. Sillä ei ole varaa hoidattaa sairauksiaan tai hampaitaan kuin pakon edessä.
Nyt tarvitaan 900 euron veroton perusturva työttömille, opiskelijoille, eläkeläisille, pätkätyöntekijöille, sairaille, vammaisille, pienten lasten vanhemmille. Riittävä perusturva ei ole mikään saavuttamaton utopia. Siihen on varaa, jos niin tahdotaan. Siihen päästään tasoittamalla tuloeroja köyhien eduksi: palauttamalla työnantajien Kela-maksuosuudet, verottamalla pääomatuloja ansiotulojen tapaan, laittamalla pörssikauppa verolle.
Ensimmäinen askel on 120 euron tasokorotus opintotukeen, Kelan työttömyys- ja sairauspäivärahoihin, toimeentulotukeen ja pienimpiin ansiopäivärahoihin ja eläkkeisiin. Tämä on toteutettava seuraavalla vaalikaudella.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Ihmisarvo kaikille - myös meille itsellemme!
Kun vaadin poliittisena päämääränä ihmisarvoa ja inhimillisen elämän edellytyksiä kaikille maailman 7 miljardille ihmiselle, tarkoitan myös meitä itseämme.
Häpeällinen tapamme kohdella törkeän huonosti omaa vanhenevaa ja ei enää niin hyväkuntoista väestöämme osoittaa nimittäin, että ihmisarvo riippuu omassakin yhteiskunnassamme yksilön nykyisestä ja tulevasta hyödyllisyydestä. Törkeyden huippu on, että nämäkin ihmiset ovat aikoinaan itse olleet rakentamassa yhteistä yhteiskuntaamme ja leipomassa sitä yhteistä kakkua, jota olemme jakaneet, mutta nyt, kun he eivät enää pysty tuottamaan omaa osuuttaan, yhteiskuntamme on hylännyt heidät säilytyslaitoksiin, jossa huippuunsa säästetyllä henkilökunnalla ei ole aikaa ja mahdollisuuksia suoda heille enää oikeutta ihmisarvoiseen elämään.
Häpeällinen tapamme kohdella törkeän huonosti omaa vanhenevaa ja ei enää niin hyväkuntoista väestöämme osoittaa nimittäin, että ihmisarvo riippuu omassakin yhteiskunnassamme yksilön nykyisestä ja tulevasta hyödyllisyydestä. Törkeyden huippu on, että nämäkin ihmiset ovat aikoinaan itse olleet rakentamassa yhteistä yhteiskuntaamme ja leipomassa sitä yhteistä kakkua, jota olemme jakaneet, mutta nyt, kun he eivät enää pysty tuottamaan omaa osuuttaan, yhteiskuntamme on hylännyt heidät säilytyslaitoksiin, jossa huippuunsa säästetyllä henkilökunnalla ei ole aikaa ja mahdollisuuksia suoda heille enää oikeutta ihmisarvoiseen elämään.
perjantai 4. helmikuuta 2011
Savolaesakan älähy ökypitsa
Tämä on suteettisavolaesen naesimmeisen valamistama, kursaelemata maostettu riistopitsa, jonka tekemisessä ei ou siästetty aekoo eekä vaevoo. Ja jossa raha ja valta on pantu haesemaan ihtijään vastaan.
Es`valamistelut, joesta on leikki kaakana:
Ottaa piähän kun vasaralla hakattas ja silimissä näkkyy pelekkee punasta sirpinteräkuvijjoo (mikä lienöön resettin tekijällä pysyväesvaeva vuan ei piisoo vajjookuntosuustiaknoossii).
Nyt on mitta täännä ja yl`kii, kun immeiset huastaavat alavariinsa siästöpiätöksijjään ruuvvan suhtteen. Miten tuassiisa jäe yl´miärästä rahhoo monta senttijä, kun ostivatten marketista halapoo yl´vuotista ulukomuan lihhoo ja ruokkivatten sillä ihteensä kuukaoven päevät lisseemällä vuan sylykee joukkoon.
Köyhee väkkee ei suata tietenkkää persaakisuuvvestaan syyttee, vuan vikkoo on etittävä piäommiin kassaantumisesta ykssii kässii. Sissuunnuttaan siitä, ettei köyhällä ilimeisesti oo oekeutta ennee syyvväkkään muuta kun ommoo räkkeesä.
Muistuu äkkiselttää mielee ykssii ämmä vuosiin takkoo, joka töksäötti mulle, työttömälle akallen, jotta kasvissopathan on sulle aivan ihania. Tämmöselle muijallekko, joka näkköö märkijä unija kepapista lohkopotuilla ja herree kansaenvälisenä immeisenä uamusella kuola poskella?
Alakaa ärsyttöö ihan toin perrään tätähii epäkohtoo pohtiissa, joten nyt kyllä syyvvä lättyytettään viimesen piälle eekä senttilöessä siästellä, minkä tok sitten vyötärössäännii huomoo. Mualiman kohtalokkii suap jiähä joksii aekoo ommiin hotteisiisa. Nyt ee kittuuteta vuan tehhään kepappipitsa, jossa piisoo lihhoo ja kokkoo. Ja jonka maku pyssyy suussa tuntitolokulla. Jos ei muuten, niin ihan vuan porvareije etusmiesten ja -naesten kiusaks.
Valamistusrosessi:
Tevot ne ratkassoo joukkotoeminnassa ja ruuvvanlaetossa, joten alotettaan viäntämällä pitsapohja. Ohan nuita piättäjiin armojaahoja kuapit viärällään ja tääsjaahojakkii löyttyy (välliin omasta piästäe). Puol litroo hualeeta vettä vuan kuluhoon, hiivoo yllykkeeks sekkaan ja sitten niitä jaahoja mavun mukkaan. Puijjaan nyrkkiä sillen taekinallen, nii että se jiäp siitä eto mesomisesta vähän veteläks ja hujjaatettaan öljyä laeneille, jotta suahaan näpit siitä viimennii irti.
Sillä aekoo kun taekina kokkoo voemijaan luokkataestelluun, valamistettaan vallankummouksellisen punanen piällyssoossi. (Tätä on pitänä suunnitella jo jonnii aekoo jotta on keritty sulattoo nukkuviin puoluveen valamistamat pakastekepappilastut ja kiännyttöö ne mukkaan tähän rojektiin.) Tirisytettään rasvassa paprikoo, koska varsin hyvin tiijetään, että vihanneksijae immeinen tarvihtoo ja liittolaesija er´puolilta kasvi- ja elläenkuntoo. Siliputaan sekkaan kot´maesta itkettävvöö (punikki)sipulija, lisättään kepappilastut ja törräötettään pannulle vielä täösin kypsee työvoematavaroo elikkä tomattia purkista.
Soossin maostamisessa ei pijä hätiköejä. Tarkastettaan riittisesti läh´ympäristö ja havvaetaan valakosipulinkynsiä punaviinissä. Otetaan seihtemen kynttä ja nähhään, että jäe vuan par kynttä ennee purkin pohjalle. Eiku vuan kaekki soossiin pilikottuna mukkaan, sinne mahttuu soppeutumatonnii aenes. Eessunkkaa tässä nyt olla yksityistallouven siästöleikkuuta hommoomassa vuan kehittämässä resettiä rahaukkoloijen piänmänöks.
Löyvetään yhestä purkista tsilisoossin jämät: sekkaan vuan vaekka kirvelöö. Olliivittii piätellään kelevolliseks ruaka-aenneeks tässä joukko-opissa, joten kuavetaan mukkaan niitäe.
Tässä vaeheessa pohitaan, pittäeskö laettoo jottaen pehmentävvööki, joten lirutellaan pannuun punaviin´etikkoo sen jäläkeen, kun on tuumattu, ettei hölövätä pullonpohjapunkkua tähän tarkotukssee. Sen sijjaan juuvvaan se viin poes kuleksimasta ja het tuntuu höyry piässä vähän asettuvan, vaekka samalla huomioijjaannii, ettei alakoelu aata vuan lissee melekosesti kaekkinaesta vaevoo. (Tämän taatta toevotaan, ettei kuka tahhaan ruppee tätä pitsoo värkkeemään, ja kehotettaan kanssakulukijoeta harrastammaa enemp ulukoelua, koska pitsan naattiminen vuatii kovvoo kuntopohjoo.)
Sitten onnii jo aeka mättee taekina pellille paperin piälle ja taputella märillä käsillä littanaks: uunissa se sitten tiijostaa oman asemansa ja nousoo. Hualeeta vettä vuan raanasta lissee, jos meinoo kässiin kovasti tarttuva. Tään eto lätreemisen jäläkeen kuavetaan soossi siihen piälle. Vähäks aekoo unohuttaan tuumaelemmaan, pitäskö siästee osa soossista seoraavan päevän ruuvvaks ja sitten tok muistetaannii, ettei tässä nyt siästellä mittään eekä kettään. Päen vaston.
Havvaetaan vielä, että jiäkuapissa on melekonen pökäle ärmäkkätä – ja pirun kallista – ihtesä hyvinnii tiijostavvoo vuohejjuustoo. Sekkaan vuan sekkii. Joolu on männynnä ja piäsijäeseen piisoo aekoo. Tässä soossissa tarvitaan ihan jokkaesta aenesossoo, ja niillä on kaekilla paekkasa kokonaisuuvessa.
Pannaan koko kommeus uuniin kahteen ja puoleen sattaan kärventymmää. Parkymmentä minuttia mahtanoo männä, niin jo alakaa keittee jokkaesela!
Vaekutusten arvijoenti ja johtopiätökset:
Otetaan pitsa uunista ja keskityttään ensinnä ihan vuan hajjuun jonnii aekoo. Sen verran se iespäen mänijööki pyssäöttää.
Koska kettään porvarin tapastakkaan ei oo paekan piällä, piätetään, että rapulassa sohvalla makkoova työläesukko suap nyt toemija testoojana. Otetaan pala pitsoo, männään sohvan vierree syömmää ja hönkäellään syvvään. Älähyä on. Viijjessä minutissa ukko lähtöö er huoneeseen makkoomaan.
Otaksuttaan, että suahaan hyvinnii naattia pitsoo jonnii aekoo omassa raahassa. Havvaetaan, että samalla suatiin kerrannii erinomanen syy turjottoo mökissä koko ilta ja vältettiin yks turha kokkoussii. Ei siästetty kuitenkkaa yhtään mittään, ei etenkkää aekoo eikä vaevoo. Ja rahhookin pantiin haesemaan parraan kyvyn mukkaan.
Arvioejaan, että pitsa suattas tehä porvareije puhemiehet tilapäesesti vuarattomiksi, koska itekin pit männä syönnin piälle muate joksii aekoo. Mutta siinä muatessa nähhään resettissä luppoovampiakkii muutoksen näköaloja.
Mieleen niät juohtuu, että jos kaekki työläeset naattis yhtä aekoo tätä pitsoo ja mänis sitten etuskuntatalon evustalle hönkimmään, niin kyllä siinä yhteiskunnan muutosrosessi väkisinnii noppeutus. Resetti suattas niin ikkään mullistoo kemiallisten asseitten kehityksen ja johtoo tällä teknolokian saralla ihan uussiin raahanomassii ja luonnonmukassiin innovaattioehin.
Piävytään siihen johtopiätökseen, että köyhälistön pittää suaha naattia ökypitsoo aennaa kerran kuussa, jotta immeiset pyssyy linjoessaa kaeken kurjuuven keskellä. Pitsa pittää ehottomasti sisällyttöö puoluveen perusturvavuatimukseen. Yheksällä saalla eurolla kuussa suattanoo syyvä mahasa tääteen joka päevä mitä tahhaan – lihhoo, kalloo tae kasviksija - mutta se ei korvoo päenhönkimistä elliitin löyhkeeville piätöksille. Siännöllinen liikekannallaolo lissee myös kansanterveöttä, kun ei kerkijä liikoja aekoja mökissä makkoomaan ja ryyppeemään. Sen sijjaan voep yhessä muijen kansa vaekuttoo ommaannii elämääsä.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
SKP:n poliittinen toimikunta: Tuki Egyptin kansannousun vaatimuksille demokratiasta
Suomen kommunistisen puolueen poliittinen toimikunta ilmaisee solidaarisuutensa Egyptin työläisten, nuorison ja laajojen kansanliikkeiden kamppailulle Hosni Mubarakin epädemokraattisen hallinnon kaatamiseksi ja tien avaamiseksi todellisille demokraattisille uudistuksille. Samalla poliittinen toimikunta vaatii Egyptin poliisivoimia, armeijaa ja muita viranomaisia kunnioittamaan kansan tahtoa ja pidättäytymään väkivallasta.
Egyptin ja tätä ennen Tunisian kansannousut osoittavat, että alistetussa asemassa olevat voivat joukkovoimallaan aikaansaada suuria muutoksia ja tehdä historiaa. Nuorison ja opiskelijoiden ohella tässä on ratkaisevan tärkeä merkitys ammattiyhdistysliikkeellä ja vuosikymmenien ajan vaikeissa oloissa toimineilla vasemmistovoimilla, kuten Egyptin kommunistisella puolueella.
Presidentti Mubarakin 30 vuotta johtama autoritaarinen ja korruptoitunut hallinto on alistanut kansalaisia epäoikeudenmukaisuuteen ja imperialististen valtojen politiikan tukemiseen. Kansalaiset ovat oikeutetusti saaneet siitä tarpeekseen.
Vuosikymmeniä Hosni Mubarakin ja Ben Alin kaltaisia johtajia tukeneiden USA:n ja EU:n johtajien nyt antamat lausunnot ovat tekopyhä yritys pestä käsiä vastuusta, joka heillä itsellään on köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisänneestä politiikasta. Myös Suomen hallitus on ollut mukana tukemassa näitä hallitsijoita liittolaisina ns. terrorismin vastaisessa sodassa.
SKP:n poliittinen toimikunta toivoo, että Egyptin kansan massiivisilla mielenosoituksilla ilmaisema tahto toteutuu ja maahan muodostetaan uusi demokraattinen hallinto, joka turvaa kansalaisten tasavertaiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet. Tulokset tässä kamppailussa ovat tärkeitä laajemminkin työväenliikkeen ja kansainvälisen kehityksen kannalta.
Egyptin ja tätä ennen Tunisian kansannousut osoittavat, että alistetussa asemassa olevat voivat joukkovoimallaan aikaansaada suuria muutoksia ja tehdä historiaa. Nuorison ja opiskelijoiden ohella tässä on ratkaisevan tärkeä merkitys ammattiyhdistysliikkeellä ja vuosikymmenien ajan vaikeissa oloissa toimineilla vasemmistovoimilla, kuten Egyptin kommunistisella puolueella.
Presidentti Mubarakin 30 vuotta johtama autoritaarinen ja korruptoitunut hallinto on alistanut kansalaisia epäoikeudenmukaisuuteen ja imperialististen valtojen politiikan tukemiseen. Kansalaiset ovat oikeutetusti saaneet siitä tarpeekseen.
Vuosikymmeniä Hosni Mubarakin ja Ben Alin kaltaisia johtajia tukeneiden USA:n ja EU:n johtajien nyt antamat lausunnot ovat tekopyhä yritys pestä käsiä vastuusta, joka heillä itsellään on köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisänneestä politiikasta. Myös Suomen hallitus on ollut mukana tukemassa näitä hallitsijoita liittolaisina ns. terrorismin vastaisessa sodassa.
SKP:n poliittinen toimikunta toivoo, että Egyptin kansan massiivisilla mielenosoituksilla ilmaisema tahto toteutuu ja maahan muodostetaan uusi demokraattinen hallinto, joka turvaa kansalaisten tasavertaiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet. Tulokset tässä kamppailussa ovat tärkeitä laajemminkin työväenliikkeen ja kansainvälisen kehityksen kannalta.
tiistai 1. helmikuuta 2011
Liennytys on etu koko maailmalle
Kansanedustajaehdokkaana olen ihmetellyt, että kaikki vaalikoneet kysyvät turvallisuuspoliittisena linjana vain kantaa NATO-jäsenyyteen, mutta mihin on hävinnyt liennytyksen linja, jonka aloittivat jo Paasikivi ja Kekkonen presidentteinä. Meillähän on jo historiallisena perintönä valmiina loistava turvallisuuspoliittinen ratkaisu, mutta mikään vaalikone ei tarjoa tätä vaihtoehtoa.
Maailma ja NATO eivät ole muuttuneet niin paljon, että me tarvitsimme NATOa, vaan meidän pitää edelleen ylläpitää keskusteluyhteyttä kaikkiin suuntiin - itään, länteen ja mielestäni kasvavassa määriin myös etelään. Me tarvitsemme siis keskusteluyhteyttä ja yhteistyötä myös NATO-maiden kanssa, mutta se on aivan eri asia kuin liittyä NATOon.
Kaikki maailmanhistorian sodat on käyty sen takia, että jotkut ovat halunneet suuremman osan maailman rajallisista resursseista, ja erityisen häpeällisiä ovat olleet ne sodat, joissa jo ennestään rikkaat ovat hyökänneet köyhiä vastaan lisätäkseen entisestään maailman eriarvoisuutta. Sen sijaan jonkinlaista ymmärrystä minulta heruu niille, jotka joutuvat sotimaan elämänsä edellytysten puolesta, mutta silloinkaan en hyväksy sotaa, vaan heristän sormeani niille, jotka ovat heiltä tämä edellytykset riistäneet.
Siis heristän sormea myös itselleni. Minäkin olen länsimainen ihminen ja me länsimaiset ihmiset nautimme sorron hedelmistä. Siispä korjatkaamme omat virheemme!
Vihollisiamme eivät nimittäin ole toiset kansat, vaan kaikki maailman kansat muodostuvat kaltaisistamme tavallisista ihmisistä, jotka eivät halua sotia, vaan meidän tavoin haluavat elää rauhassa. Varsinkin siksi on äärettömän typerää tuhlata maailman rajallisia resursseja turhaan asevarusteluun eriarvoisuuden ylläpitämiseksi, kun ne samat resurssit voisi käyttää hyvinvointia lisäämään erityisesti siellä, missä nyt kärsitään puutteesta. Kaikkia maailman aseita ei edes tarvitse poistaa. Jos kaikki maailman maat laskevat tasaisesti puolustusmäärärahojaan, kovin paljon niitä ei edes tarvitse laskea, että saavutetaan suunnattomia saavutuksia inhimillisten elinolosuhteiden luomisessa kaikille maailman kohta jo 7 miljardille ihmiselle.
Maailma ja NATO eivät ole muuttuneet niin paljon, että me tarvitsimme NATOa, vaan meidän pitää edelleen ylläpitää keskusteluyhteyttä kaikkiin suuntiin - itään, länteen ja mielestäni kasvavassa määriin myös etelään. Me tarvitsemme siis keskusteluyhteyttä ja yhteistyötä myös NATO-maiden kanssa, mutta se on aivan eri asia kuin liittyä NATOon.
Kaikki maailmanhistorian sodat on käyty sen takia, että jotkut ovat halunneet suuremman osan maailman rajallisista resursseista, ja erityisen häpeällisiä ovat olleet ne sodat, joissa jo ennestään rikkaat ovat hyökänneet köyhiä vastaan lisätäkseen entisestään maailman eriarvoisuutta. Sen sijaan jonkinlaista ymmärrystä minulta heruu niille, jotka joutuvat sotimaan elämänsä edellytysten puolesta, mutta silloinkaan en hyväksy sotaa, vaan heristän sormeani niille, jotka ovat heiltä tämä edellytykset riistäneet.
Siis heristän sormea myös itselleni. Minäkin olen länsimainen ihminen ja me länsimaiset ihmiset nautimme sorron hedelmistä. Siispä korjatkaamme omat virheemme!
Vihollisiamme eivät nimittäin ole toiset kansat, vaan kaikki maailman kansat muodostuvat kaltaisistamme tavallisista ihmisistä, jotka eivät halua sotia, vaan meidän tavoin haluavat elää rauhassa. Varsinkin siksi on äärettömän typerää tuhlata maailman rajallisia resursseja turhaan asevarusteluun eriarvoisuuden ylläpitämiseksi, kun ne samat resurssit voisi käyttää hyvinvointia lisäämään erityisesti siellä, missä nyt kärsitään puutteesta. Kaikkia maailman aseita ei edes tarvitse poistaa. Jos kaikki maailman maat laskevat tasaisesti puolustusmäärärahojaan, kovin paljon niitä ei edes tarvitse laskea, että saavutetaan suunnattomia saavutuksia inhimillisten elinolosuhteiden luomisessa kaikille maailman kohta jo 7 miljardille ihmiselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)